Reflektoin itseäni sekä oppimistani kirjan merkityksellinen elämä pohjalta. Kirjan on kirjoittanut filosofi Frank Martela. Martela on mielenkiintoinen ajattelija, jonka aikaisempia teoksia ja podcast vierailuja olen kuunnellut.

Reflektointi on tehokkain tapa muuttaa itseään.

Reflektointi on taito mikä erottaa meidät eläimistä. Reflektointi on mielestäni ihmisen tärkein taito. Haluaisin kirjoittaa reflektoinnista yleisesti miltä se näyttää ympärilläni ja kuinka tiimiakatemialla reflektoinnin puute näkyy. Tästä syntyykin kysymys mieleeni, miksi minun täytyisi ajatella muiden puolesta ja kirjoittaa turhautumistani aiheeseen liittyen. Mikä minussa saa minut ensimmäisenä ajattelemaan ympäristössäni nimenomaan minun näkökulmasta ongelmakohtia tai toimivia malleja. Minulle on syntynyt kehitykseni myötä tarve ja mielenkiinto seurata ympäristöni puutetta. Tässä tapauksessa ensimmäisenä aloin ajattelemaan reflektoinnin puutetta ympärilläni. Toki ympäristössäni on myös hienoja keskusteluja ja saan kuulla mahtavia asioita reflektoinnin lopputuloksena.

Vedimme juuri yhteistreenit Sentian kanssa ja siellä check-outissa avasin ajatuksiani siitä, kun mielestäni käytiin yhteisöämme läpi pääsääntöisesti ongelmien kautta. Turhauduin ja avaudun ajatuksestani siitä, että mielestäni olisimme voineet keskittyä enemmän vahvuuksiin sekä niiden vahvistamiseen. Minulla on opittu ajatus siitä, että kun puhutaan ongelmakohdista ja niiden kehittämisestä, niin todellisuudessa se vain vahvistaa ongelmaa alitajunnassamme ja ongelmakohta muuttuu todellisemmaksi. Huomasin, että minä tein ongelman siitä, että käsittelimme ongelmia. Minulle heräsi kysymys, että olenko itse yhtä lailla, tai vahvemmin ongelmien taustalla tiimiakatemialla.

Minulla on tiimissäni usein tunne siitä, että olen ajatusteni kanssa yksin ja niihin ei tartuta, kun olen niitä ääneen sanonut. Tämä on varmasti ollut vaikuttava tekijä omaan panokseeni tiimidynamiikassa. Huomaan tiimiläistemme usein odottavan toisen puheen loppumista vain päästäkseen avaamaan oman suunsa. Se on inhimillistä ja itsessäni on sama piirre myös toisinaan. Miksemme ole uteliaampia ja kiinnostuneempia muiden ajatuksista? Miksi luulemme, että meillä on oikeat vastaukset kaikkeen?

^{Onnellisuus vs Onnekkuus (Martela 2020).}

Kirjassa Martela puhuu onnellisuudesta ja onnekkuudesta. Kulttuurissamme usein etsitään onnellisuutta ja sen lähteitä. Nyt viimeistään myös minun mielestäni onnellisuuden tavoittelun sijaan olisi fiksumpaa kääntää ajatteluaan siihen, että kokee olevansa onnekas, kun voi elää elämää tässä ympäristössä. Voiko onnellisuutta mitata mitenkään? Mielestäni ei voi. Sen sijaan voi ajatella olevansa onnekas. Minä olen onnekas, kun saan jakaa elämäni ihanan ihmisen sekä nyt myös upean koiran kanssa päivittäin. Sen lisäksi minulla on huikea mahdollisuus oppia yrittäjyyttä yrittämällä. Tiimiakatemia mahdollistaa jokaiselle tiimiyrittäjälleen yrittäjän vapauden toteuttaa työtä, intohimoa tai harrastusta yrittäjänä. Olen sanoin kuvailemattoman onnekas, että minut on valittu tähän yksikköön mukaan. Tämä paikka tiimiakatemialla on myös työntulos laadukkaasta valmistautumisesta hakuprosessiin.

Olenko ollut merkityksellinen muille ihmisille viimeisen kuukauden aikana?

Koen, että olisin voinut enemmän olla läsnä lähimmäisilleni ja kysyä heiltä mitä kuuluu. Kuitenkin samaan aikaan juuri olen viettänyt mukavat 3 päivää perheeni luona Kokkolassa ja toin varmasti paljon iloa heille, kuten hekin toivat minulle. Tiimiakatemian yhteisössä panokseni ei ole näkynyt vielä, niin kuin toivon sen näkyvän. Tuomme nyt syksyllä hyvinvointitiiminä erilaisia tapahtumia energisyyden lisäämiseksi pimentyvässä syksyssä. Tiimiakatemia on yhteisö, jossa tunnemme toisemme enemmän tai vähemmän sekä teemme mielekästä työtä. Haluan, että tämä draivi säilyy koko syksyn jouluun saakka ja sen jälkeen myös kevääseen.

Olemme pieni tahra maailmankaikkeutta, kuitenkin yksilön mielessä kaikki kaikessa.

Minusta on hämmentävää ajatella luontoa ja maailmaa. Missään ei ole mitään järkeä, miksi evoluutio toimii näin. Olemme niin pieni osa tätä yhteiskuntaa. Miksi kannamme harteillamme usein niin järkyttävän kokoista taakkaa ja kuormaa, vaikkakin vaikutukset on useimmiten minimaaliset tai kokonaan olemattomat. Tiimiakatemialla etenkin koen, että kannetaan usein isoja kuormia täysin mielestäni turhanpäiväisistä asioista. Yksilön mielessä, kuten minun, ajattelen kuitenkin jollain kierolla tavalla saavani isoja vaikutuksia aikaan elämässä. Asuuko jokaisessa ihmisessä oma pieni tai suuri maailmankaikkeus? Jokainen kokee elämänsä eri tavalla ja sen tiedostamalla on paremmat työkalut toimia ihmisten kanssa.

Miten voin säilyttää innostukseni?

Rakastan innostumista. Kun saan inspiraation ja innostuksen, niin se antaa minulle paljon energiaa elämään. Miten saisin säilytettyäni tämän energianlähteen elämässäni? Innostus häviää, jos innoittavaan asiaan ei tartu ja jää jumiin asian kanssa (Martela 2020). Jos innostusta ei ruoki yrittämällä ja toteuttamalla, niin näen innostuksen monesti kääntyvän negatiiviseksi, sanotaan vaikka pettymykseksi. Tämä voisi johtaa kierteeseen, jossa pettymys aikaansaamattomuuteen tuottaa stressiä ja, kun moni innostus jää ruokkimatta, niin voi syntyä ahdistusta, tyytymättömyyttä ja ärtyneisyyttä.

Olen onnistunut säilyttämään innostukseni valmennukseen ja liikunta- ja hyvinvointialaan. Varmasti voisi olla vaikuttava tekijä se, että valmennusuralla olen ottanut isoja loikkia muun muassa nyt fysiikkavalmentaja pesti Happeessa sekä valmentajana toimiminen Liikussa. Nämä ovat ruokkineet innostustani.

Kuka minä olen?

Olen tavallinen nöyrästi ylpeä ihminen, joka toimii yrittäjänä. Minut tunnetaan fysiikkavalmentajana, intohimoisena urheiluihmisenä sekä määrätietoisuudestani. Mielestäni en ole määrätietoinen, pikemminkin minulla on vahvat arvot, jotka ohjaavat toimintaani. Tärkeimmät henkilökohtaiset arvoni ovat luotettavuus, nöyryys ja uskollisuus.

Kuka minä haluaisin olla?

Haluaisin olla arvostettu ja kunnioitettu ihminen, joka ymmärtää ja tukee toista ihmistä. Haluan minun voivan olla lojaali ystävä läheisilleni. Haluan tutkia maailmaa eri näkökulmista. Haluan vaikuttaa ja kehittää maailmaa minun näkemääni suuntaan. Haluaisin enemmän korostaa FeelEnergyn arvoja eli liikuntaa, ravintoa sekä unta yhteiskunnassamme. Näin voisimme saada lisää positiivisia asioita ympärillemme.

Miksi haluaisin olla?

Olen paljon omaksunut tietoa filosofisesta ja psykologisesta ajattelusta. Ehkä sieltä on syntynyt tarve täyttää ihmisen paikka evoluutiossa olla vaikuttamassa tulevaisuuteemme. Menestyksekkäät yrittäjät usein ratkovat ongelmia sekä haluavat aidosti parantaa maailmaa yrityksellään. Tämän olen omaksunut ja olen harjoittanut ajatteluani siihen, että menestyvänä yrittäjänä täytyy olla halu, intohimo ja uteliaisuus parantaa maailmaa. Nyt herää itselleni kysymys miksi olin valmis aloittamaan ajatusteni harjoittamisen kohti maailmanparantajaa?

Tietoinen merkityksellisyyden ja hyvinvoinnin etsiminen länsimaisessa kulttuurissa.

Olemme niin kehittyneitä, että osaamme itse tunnistaa merkityksellisyyden ja hyvinvoinnin tunteen. Mielestäni tämä tietoisuus usein käyttää aivojemme kapasiteetista liian ison osan. On virhe etsiä ja odottaa oikeaa hetkeä parantaa hyvinvointia tai tehdä hyvinvoinnin edistämiseksi asioita. Hyvinvointi on aina osana meitä omassa muodossaan. Hyvinvointi on tunteiden- ja energiansäätelyä. Minä itse omilla valinnoillani säädän hyvinvointiani tässä ja nyt. Merkityksellisyyttä syntyy, kun voi merkityksellinen muille omalla olemuksellaan ja osaamisellaan.