Marko Jantunen – Läpi helvetin                                                Teemu Vänttilä

Luin vuoden ensimmäiseksi kirjaksi Marko Jantusen elämänkerran. Täytyy vielä painottaa, että tämä oli ensimmäinen kirja, jonka luin tiimiakatemian aikana. Kaikki edelliset kirjani olen kuunnelleet äänikirjoina. Olen kyllä aiemmin lukenut kirjoja, mutta äänikirjat ovat vetäneet puoleensa, koska niiden kuuntelu on helppoa ja onnistuu helpommin. Kirjan lukemiseen täytyy varata aikaa, mutta äänikirjan kuuntelu onnistuu helposti esim. autossa työmatkoilla jne. Toki huomasin kyllä, että kirjaan keskittyy enemmän, kun sen lukee itse. Äänikirjaa kuunnellessa keskittyminen helposti karkaa.

Itse kirja oli mielestäni todella hyvä. Ehkä paras mitä olen lukenut tai kuunnellut. Kirjassa käytiin läpi Marko Jantusen elämää lapsuusvuosista nykyhetkeen. Mielenkiintoisen kirjasta tekee Markon tarina ja tarinoiden kerronta. Kirjassa ei kierrellä tosiasioita ja muutenkin kirjassa käydään tarkasti läpi Markon peliura, ja kaikki muu päihteiden sävyttämä elämä.

Marko ”Jarna” Jantunen on siis lahtelainen ex-jääkiekkoilija. Hän aloitti pelaajauransa Lahdessa ja lopetti sen myös sinne. Jarna oli fanien keskuudessa todella suosittu, hän oli kohtelias kaikkia kohtaan. Jantusen taidot eivät tosiaankaan jääneet ainoastaan viihdyttämiseen vaan hän oli myös todella lahjakas. Jantusen tarinasta tekee mielenkiintoisen se, että juhliminen ei pelin jälkeen päättynyt pukukoppiin vaan jatkui myös pitkälle iltaan ja yöhön. Eikä se edes vaatinut voittamista pelissä, että olisi voinut lähteä illanviettoon. Kiekkouran aikana Jantunen käytti paljon alkoholia, lääkkeitä ja lopulta myös huumeita. On mieletöntä, miten joku on voinut pelata niin kovalla tasolla ja olla samaan aikaan täysin alkoholi- ja huumeriippuvainen. Itseäni häiritsee välittömästi työntekoa, jos olen saanut huonot yöunet. On vaikea kuvitella työntekoa, jos taustalla olisi vahva alkoholi- ja huumeongelma. Jantusen päihdeputki oli lopulta niin pitkä, että kroppa vaati koko ajan ns. tasoittavia, jotta olo pysyisi hyvänä. Loppujen lopuksi Jantusen kaksoiselämä päihteiden ja jääkiekkouran välillä päättyi. Hengenlähtö oli enemmän kuin lähellä.

Kirja on ajoittain hyvinkin surullista luettavaa. Kirjassa kuitenkin käydään läpi paljon positiivisiakin asioita, joista isoimpana on Jantusen raitistuminen, jota kirjan loppu käsittelee. Jantunen lopulta itse tajuaa hankkiutua päihdehoitoon. Jantusen päihdeongelmia on hyvin vaikea vertailla omaan elämään. Kirjaa lukiessa hyvin oivaltaa, että kuinka pieniä omat ongelmat oikeasti ovat. Tarina hyvin kertoo sen, kuinka ongelmien ratkaisu lähtee Jantusesta itsestään. Niin se on mielestäni myös työ- ja kouluelämässäkin. Meidänkin tiimissämme apu on varmasti aina saatavilla, mutta sitä täytyy uskaltaa itse kysyä. Ei ole väärin tehdä virheitä, koska niistä eniten kuitenkin oppii lopulta. On tärkeä kuitenkin muistaa, että samaa virhettä ei tule toistaa uudestaan.

2016 Jantunen palasi Isku areenan jäälle ennen Pelicansien ottelua. Yleisö taputti Jarnalle ja hän sai katsojilta suuret kunnian osoitukset parantumisesta ja onnistuneesta kuntoutuksesta. Huomaa selkeästi, että ihmiset nauttivat toisen onnistumisesta ja siitä, kuinka Jantunen on itse tehnyt parannusliikkeen. Tiimimme kesken olemme usein puhuneet siitä, kuinka apua saa pyytää ja pitää pyytää. Mielestäni ongelman ei todellakaan tarvitse olla suuri, että siihen voisi pyytää apua. Minä itse ainakin kunnioitan ihmistä, joka uskaltaa pyytää apua, eikä häpeile sitä, jos ei osaa tai pysty tehdä itse jotakin asiaa. Uskon ja toivon, että koko tiimimme on myös samalla kannalla. Puhumme muutenkin hyvin avoimesti asioistamme tiimin kesken ja se on lisännyt luottamus tiimimme kesken. Hyvä luottamus lopulta johtaa siihen, että uskaltaa pyytää apua. Myös se, kun tietää saatavansa apua tarvittaessa, lisää uskallusta jokaiselle pyytää tarvittavaa apua.

Ihmisillä oli kova kunnioitus Jarnaa kohtaan hänen peliaikoinaan ja vielä isompi kunnioitus kaiken tapahtuneen jälkeen. Jantunen pääsi myös maistaa pelielämää NHL:ssä. Uskon, että ihmiset pitivät Jantusesta aina, koska hänellä ei ollut koskaan kusi hatussa. Vaikka peliura toikin kovaa menestystä Jantuselle, hän ei ollut silti ylimielinen. On hyvin arvostettavaa seurata menestyneitä urheilijoita ja muitakin kuuluisia henkilöitä, jotka pitävät itseään kuitenkin ihan samalla tasolla kuin muutkin.

Läpi Helvetin on todella hyvä kirja. Paras mitä olen lukenut. Olen tiennyt aiemmin jo Jantusen tarinasta jonkin verran, mutta kirjan lukemisen jälkeen arvostus häntä kohtaan kasvaa entisestään. Voin suositella kirjaa kaikille, jotka pitävät urheilusta tai muuten vaan ovat kiinnostuneita mielenkiintoisesta tarinasta, joka rankkojen vaiheiden jälkeen päättyy todella positiivisesti.