”Uskon vakaasti, että organisaatiota pitää ravistella säännöllisesti, jotta yhtiö pystyy uudistumaan.”

Jorma Ollila ei ole mikään tavallinen naapurin Jorkki, joka moikkaa samalla kun kolailee lunta keskellä talvea. Jorma Ollila oli Nokian pääjohtaja ja Nokia on yksi Suomen suurimmista yhtiöistä koskaan. Jorma Ollilan ja Harri Saukkomaan kirjoittama kirja kertoo Ollilan lähes koko elämäkerran. Elämäkerraksi kirjaa ei voi kuitenkaan kutsua, koska kyseinen mies käy ja kukkuu edelleen. Teoksessa kerrotaan paljon Ollilan uran alkuajoista ja opiskeluista. Suurimman palstatilan kuitenkin ansaitsee hänen aikansa Nokiassa.  Aika Nokiassa kertoo Ollilan strategisesta johtamisesta ja ihmisjohtamisesta. Ajattelin käsitellä reflektiossa Ollilan keinoja johtaa ihmisiä yrityksessään. En ole nimittäin ammattilainen elektroniikka- tai kumisaapasteollisuudessa, joten näin on ehkä parempi.

”Hyville ihmisille pitää antaa paljon vastuuta ja valtaa: ehkä noin kolme kertaa enemmän kuin he villeimmissä unelmissaankaan kuvittelevat.”

Kun Ollila huomasi jonkun alaisensa potentiaalin, hän ei pelännyt antaa hänelle vastuuta ja valtaa. Hän rohkeasti asetti ihmisiä uusiin tehtäviin, jotta he kehittyisivät henkilökohtaisella tasolla ja samalla yritys tai yrityksen osasto saisi uutta virtaa ja uusia ajatuksia. Hän myös painottaa paljon sitä, että parhaansa tehnyttä ei rangaista virheestä, koska jokaisesta virheestä voi oppia. Samalla hän myös toteaa, että jokaisesta virheestä myös pitää oppia. Kahta samaa virhettä ei siis suvaittu hänen johtajuuskauden aikana. Mielestäni tämä kertoo siitä, että Ollila aidosti halusi nostaa myös omia alaisiaan korkeimpiin tehtäviin ja antaa heille mahdollisuuden loistaa, vaikka kyseessä olikin Suomen yksi suurimmista yrityksistä, jolta odotetaan jatkuvasti tulosta ja menestystä.

Tiimiakatemiassa yllä mainitut asiat ovat mielestäni avainasemassa. Olemme täällä oppimassa ja mielestäni jokaisen tulisi kokeilla jotain, mistä heillä ei ole mitään aikaisempaa kokemusta tai erityistä tietotaitoa asiaan liittyen. Jollain mittarilla se kyllä toteutuu ja siihen myöskin kannustetaan. Koen kuitenkin omalla kohdallani, että itse en ole uskaltanut vielä ottaa uusia haasteita vastaan, koska ennakkoasetelma kohdallani on se, että joku muu osaa asian paremmin kuin minä, joten miksi edes yrittää. Kun Tiimiakatemian yhteisö on suuri, on myös helppo tyytyä kysymään ihmiseltä, joka asian tai tehtävän jo valmiiksi hallitsee.

Oppimisen mahdollistaminen

Oma oppimiseni on vuosien saatossa kasvanut, mutta isoimmissa oppimisen paikoissa se on vaatinut reilun kokoisen paskan osumisen tuulettimeen. En sano, että joka kerta kaiken pitäisi mennä pieleen peruuttamattomalla tavalla, mutta mielestäni niistä tilanteista oppii eniten, koska niillä on myös suurimmat seuraukset. En kuitenkaan ole suuria virheitäni toistanut uudestaan. Tiimiakatemialla tähänkin on kuitenkin jossain määrin mahdollisuus, koska olemme kuitenkin vain opiskelemassa yrittäjyyttä uniikilla tavalla. Minulla on taipumus koko ajan kysellä apua ja mielestäni omalla fiksummalla veljelläni on hyvä tekniikka käsitellä minun kysymystulvaani. Hän pakottaa minut tekemään kaiken niin kauan yksin ja omatoimisesti, kuin jotain menee pieleen, eikä ole koko ajan päälle päsmärinä olan takana.

”Kommunikointi, Kommunikointi, kommunikointi.”

Läpinäkyvyys on tietenkin tärkeää ja ihan mukavaa, mutta mielestäni tärkeintä on se, että minut pidetään ajan tasalla asioista, jotka koskevat minua. Tästä syystä luultavimmin myös Ollilan mielestä kommunikointi on avainasemassa esimiehen ja alaisten välisessä toiminnassa. Tuskin Ollila on kertonut jokaista yksityiskohtaa hänen työnkuvastaan jokaiselle 50 000 alaiselleen, mutta hän kuitenkin pyrki tiedottamaan heitä asioista, joilla on vaikutusta heidän työnkuvaansa. Olen ollut monissa työpaikoissa, joissa on isot pomot ja päättäjät eli osakkeiden omistajat ja hallitus, sitten on toimitusjohtaja eli operatiivinen johtaja, joka johtaa yrityksen operatiivista johtoryhmää. Heidän jälkeensä hierarkiassa ovat työnjohtajat ja sitten vasta meikämandoliinimies, lapio kädessäni. Ongelmana minun kokemuksieni mukaan on se, miten yrityksen visio ja missio saadaan jokaisen työntekijän tietouteen ja näkymään joka päivä töissä. Kesätöissä en ole nähnyt yrityksen toimitusjohtajaa montaakaan kertaa, eikä työnjohtajilta saa oikeastaan irti muuta, kun työvaatteet ja listan töitä, joita tulisi tulevalla viikolla hoitaa. Silloin ei mielestäni ole kommunikointi kohdillaan, jos ainoat ihmiset, jotka kuluttajat näkevät yrityksestä ovat aivan kujalla koko yrityksen olemassaolon syystä. Tällöin tavan tallaajana ja duunarina on yllättävän ikävä työskennellä, koska selkeää linjausta talon tavoista ja tavoitteista ei ole. Ainoat tavoitteet, jotka tuntuvat työntekijöillä olevan on viikonloppu ja palkkapäivä.

Nyt kun olen omia mielipiteitäni heitellyt ympäri ämpäri Tiimiakatemian suuntaan, ja siitä poispäin niin on mainittava se, että meitä opiskelijoita informoidaan mielestäni hyvin kaikista talon tapahtumista, JAMK:n linjauksista ja meidän olemassaolomme syistä myöskin. Ongelmia aina tietenkin tulee, jos ihmiset eivät kohtaa kasvokkain ja varmasti talosta löytyy ihmisiä, jotka ovat hieman kuistilla siitä, mitä Tiimiakatemia oikeastaan tarkoittaa ja edustaa.

Mitä minä sain irti kirjasta?

Pyrin käsittelemään ajatuksiani johtajuudesta siten, että miten haluaisin itseäni johdettavan. Tällä tavalla voin ehkä myös itse tulla kohtalaiseksi johtajaksi. Organisaatio tarvitsee muutoksia ja uudistusta kehittyäkseen. Johtoasemassa olevan henkilön tulisi antaa uusia tehtäviä ja vastuita uusille ihmisille, jonka avulla saataisiin hieman raikasta näkemystä asioihin ja toimintatapoihin. Kommunikointi on kaikenlaisen johtamisen avain asemassa. Tietenkin Tiimiakatemialla tämä tuottaa haasteita, koska tiimeissämme ei ole yhtä johtajaa, mutta haluaisin ajatella, että kaikki ovat oman itsensä johtajia joka ikinen päivä. Täytyy siis itse järisyttää omaa osaamistaan ja ottaa uusia haasteita rohkeasti vastaan. Erilaisissa projekteissa se voi tietenkin olla projekti päällikkö, joka ennakkoluulottomasti haastaa omia projektiryhmäläisiään kokeilemaan omia siipiään ehkä hieman vieraalla alueella.