Luin kirjan maailman onnellisin mies, joka on elämänkerta Eddie Jakusta, joka selvisi holokaustista. Kirja laittoi ajattelemaan elämää niiltä osin, että aina ei kaikki mene niin kuin haluaa mutta positiivisella mielellä, ystävällisyydellä ja rakkaudella pääsee hyvin pitkälle. Kirjassa puhuttiin leireistä ja kaikesta muusta sairaasta mitä natsit tekivät ihmisille, syyttömille ihmisille. Näistä jutuista tuli mieleen, että turha valittaa asioista, joita itsellesi olet tietoisesti luonut. Esimerkiksi aina elämä voi olla huonommin voisit olla vaikka vankileirillä tai Saksan ja Ranskan välissä taistelutantereella kuulumatta kumpaankaan joukkoon. Itse olen myös käynyt Auschwitzissä katsomassa niitä paikkoja ja silloinkin ajattelin, että kuinka sairas ihminen voi olla.

Hyvä, että sain lukea kirjan kyseisestä paikasta ja ihmisen kertomana, joka on siellä itse ollut. Auschwitzissä oli sellainen tunnelma, että siellä on tapahtunut hirveitä asioita ja ne rakennuksetkin olivat sykähdyttäviä paikkoja. Vaikka itse olen nähnyt ja kokenut jos jonkin moista elämäni aikana, niin nämä tapahtumat mitä on tapahtunut tuolla, niin pistää vihaksi, kun ajattelee, että mikä hemmetti saa ihmisen tekemään toisille ihmisille noin rankkoja asioita. Kyseessä on kuitenkin syyttömiä ihmisiä.

Arvosta läheisiäsi ja kerro heille, kuinka paljon rakastat heitä kaikki ihmiset eivät sitä tilaisuutta saa. Mielestäni hyvin pieni ja vaatimaton teko, mutta todella suuri vaikutus! Koulutuksen arvosta nousi itselleni myös suuresti hyvää mieltä ja tärkeyttä, onneksi olen viimein myös itse ymmärtänyt koulutuksen tärkeyden ja olen jopa erittäin ylpeä siitä! Myös Eddie pelastui monesti vain sillä, että oli koulutettu koneistaja. Uskon, että ilman sitä hän ei olisi koskaan kirjoittanut kirjaa.

Minun mielestäni ihmisen tulisi pitää huolta omasta fyysisestä ja henkisestä kunnostaan joka päivä, nämä kyseiset asiat pitivät monet todennäköisesti hengissä holokaustin aikana. Uskon, että nykymaailma on mennyt liikaa lääketeollisuuden ja lisäravinteiden puolelle. Heti kun on pieni nuha, niin siihen pitää hakea joku lääke tai rokote. Mielestäni meidän oma kehomme on paras keino puolustautua tulehduksia vastaan. Tietenkin näissäkin on poikkeuksia, jos et esimerkiksi pidä huolta tästä upeasta temppelistä mitä me ihmiset monesti kutsumme kehoksemme. Mielenlujuudella ja uskolla siihen, että kaikki menee vielä lopulta parhain päin, niin sillä on todistetusti ollut vaikutusta esimerkiksi johonkin vakavaan sairauteen. Natsitkin arvottivat hyväkuntoiset ja lujamieliset juutalaiset korkeammalle ja laittoivat heidät töihin ja näin he pääsivät taas elämään yhden päivän. Ihan sairasta.. mutta hyvä, että edes osa selvisi tuosta paikasta.

Mietin pitkään mielessäni, että miten Eddie tai joku muu holokaustista selviytynyt ihminen on voinut pärjätä elämässä vielä kaiken tämän jälkeen. Minulla olisi varmasti jäänyt todella pahasti hampaankoloon ja olisin varmasti aloittanut jonkun vastarinta liikkeen, mutta eihän sitä tiedä, kun ei ole itse kokenut vastaavaa. Uskon, että varmasti liika on liikaa.

Jesse Nyberg