Luovaa järjen ääntä

Lähdeteos: Luova järkevyys - arkisen luovuuden ylistys

Lähdeteoksen kirjoittaja: Saku Tuominen

Teoriapisteet: 2

Kumpi kysyy luovuutta?
a.) Kärpänen pisuaarissa
b.) Kaunis maalaus
Kärpänen pisuaarissa, aivan oikein!

Luoja mikä keksintö 😀 Yhtenä päivänä jonkun tyypin turhautuminen miesten vessan sotkuisuuteen johti luovaan ideaan. Hän liimasi pisuaarien pohjaan keskelle kärpästä esittävät tarrat ja ohi ruikkiminen loppui. Miehillä on kuulemma alkukantainen tarve osua johonkin!

Luova ajatus ja siitä syntyvä teko on aina jollain tavalla uusi ja jollain tavalla tarpeellinen. Luovuus ei ole taiteellisuutta, se on hyödyllisyyttä. Luovaan ajatukseen voi päästä yhdistämällä kaksi asiaa uudella tavalla. Luovuus on ‘’muka’’ totuuksien kyseenalaistamista.

Halu tehdä, eri tavalla, paremmin

Kirjassa Luova järkevyys, Saku Tuominen esittää nelikenttä mallin, joka kiteytyy lauseeseen ’’halu tehdä eri tavalla paremmin’’ Tiivistetysti, jos määritelmästä ottaa pois ’’halu tehdä’’, silloin puuttuu intentio ja mitään toimintaa ei tapahdu. Jos lauseesta ottaa pois ’’eri tavalla’’, niin mikään ei muutu. Jos irrotamme siitä sanan ’’paremmin’’ niin jäljelle jää halu tehdä eri tavalla ja silloin kaikki olisi luovuutta. Silloin sekin, että laittaisit housut päähän tai joisit aamukahvin kukkamaljakosta olisi luovaa. Ilman hyödyllisyyttä ja suuntaa luovuudessa ei ole mitään hienoa. Se on latteaa.

Tunnetko parkkiruutujen valojen tarinan?

Tässä kohtaa minun on pakko jakaa lempiesimerkkini käytännön luovuudesta, jonka olen kertonut ehkä jokaisella luovuuteen liippaavalla puhekeikallani. Aiemmin esitettyjen määritelmien lisäksi luovuus on kykyä nähdä jotain mitä muut eivät näe. Helsinki-Vantaa lentokentän johtajalla Juha-Pekka Pystysellä, on tästä mahtava tarina.

Juha-Pekka tuli viettämään lentokentälle aikaa asiakkaan roolissa ja pohti mitä pitäisi kehittää. Hän ajoi aamulla lentokentän parkkihalliin ja turhautui samaan ongelmaan, jota mekin olemme kironneet tai ainakin vanhempamme. Hän ajoi ristiin rastiin hallia ja yritti etsiä tyhjää paikkaa mahdollisimman läheltä ovia. Hallissa suhatessaan hän mietti, miksi parkkiruuduissa ei ole mitään merkkiä, joka osoittaa jo kauas, onko ruutu vapaa vai ei. Tämän ajatuksen pohjalta Helsinki-Vantaa lentokentälle tuotiin ensimmäisenä Suomessa valot parkkiruutujen yläpuolelle osoittamaan varatut ja vapaat paikat.

Miksi juuri Juha-Pekka keksi ratkaisun ongelmaan, enkä minä tai sinä? Joko olemme turhautuneet ongelmasta liiaksi ja negatiivinen tunnelataus on estänyt meitä pohtimasta aidosti ratkaisua. Tai voi olla, että emme ole koskaan pysähtyneet ongelman äärelle. Emme ole nähneet ja tiedostaneet ongelmaa. Mielestäni uteliaisuuden puute tekee ihmisistä epäluovia.

Järkevää luovuutta synnytyksissä

Luovuuden harjoittelu ja reflektointi nousi uudestaan mieleeni, kun pohdimme 24h-synnytyksiin valmistautumista. Josefiina jakoi kirjasta oppimansa asian viikkopalaverissa, joka painui mieleeni ’’Perusasiat täytyy osata, jotta voi päästä flow-tilaan. Jos energia menee liiketoiminnallisista asioista suoriutumiseen niin flowlle ei ole tilaa.’’ Sama väite pätee varmasti myös luovuuteen.

Ensin täytyy osata tehdä mekaanisesti markkinointisuunnitelmat tai mainoskampanjat, jotta voi lähteä revittelemään ideoilla.

Kun pohdin kirjassa esitettyjä esimerkkejä nopeista luovista prosesseista, jotka kuulostavat omaan korvaani yksinkertaisen nerokkailta, en voi välttyä mieleeni nousevilta uhkakuvilta koskien 24h-synnytyksiä.

Täytyy varoa, ettemme laiskuudessamme, tarjoa luovaksi elementiksi hienoja dioja ja outoja mainoskuvia sen sijaan, että keksimme hyödyllisiä ja prosesseja parantavia ideoita.

Tiedän, että ideoijana joko keksin suuren massan kaikkea, joista kaikki on täyttä shittiä tai sitten lähden realismi ja hyödyllisyys edellä liikkeelle, enkä saa aivoihini mitään uusia ideoita. Täytyy siis harjoitella korkealentoisen revittelyn ja konkretian tasapainoa

Lisäksi meidän täytyy osata kysyä tyhmiä kysymyksiä asiakkaaltamme ja toisiltamme. Ja heittäytyä pahanilmanlinnuiksi, oikeiksi korppikotkiksi ja nähdä rutkasti ongelmia, joita ratkaista!

Näkisinpä kodalla enemmän ongelmia

Myös Kotakahvila, rakas lapseni pääsee jälleen reflektoitavaksi. Olen pohtinut tällä kaudella, mikä sai meidät olemaan niin epäluovia edellisellä kaudella. Aivojemme ideapankit olivat kiinni ja yritimme vain selviytyä. Hetkinen, taisin juuri vastata kysymykseeni. Me yritimme vain selviytyä projektiryhmän muutosten ja resurssien puutteen syövereissä.

Sen lisäksi on mahdollista, että meillä meni viime kausi ongelmien havaitsemiseen, mutta emme synnyttäneet ongelmiin vastauksia. Vuoden aikana olen löytänyt itsestäni kiinnostuksen asiakkuusajattelua ja ostoprosessia kohtaan ja se on virittänyt aivoni hyödyllisen luovuuden taajuudelle.

Ongelma 1.

Letut valmistuvat hitaammin tuulisella säällä ja pannut sammuu välillä itsestään.

Ratkaisu: Sahasin yhden vanerilevyn kolmeen osaan, laitoin osien väliin saranat ja aukiolopäivinä laitamme sermin lettupannujen ympärille tuulensuojaksi.

Ongelma 2.

Tilauslaput eivät pysy letunpaistajalla oikeassa järjestyksessä ja niitä on hidasta seurata ollessaan nipussa.

Ratkaisu: Laitetaan tuulensuojasermin ympäri naru ja kiinnitetään tilauslaput pyykkipojilla narulle. Lappuja voi siirtää narulla sitä mukaa, kun tilaukset valmistuvat.

Ongelma 3.

Asiakaspaikkoja on ulkona liian vähän, mutta emme halua ostaa tuoleja ja lisäksi tuolit pitäisi nostaa joka ilta sisälle varkauksien varalta.

Ratkaisu: Haetaan polttopuita tekevältä firmalta isoja ja painavia koivupöllejä Kotakahvilan pihaan, joilla voi istua. Parasta on, että ei tarvitse maksaa mitään ja ketään ei kiinnosta varastaa painavia koivupöllejä.

Asiat, joita ratkomme Kotakahvilalla ovat pieniä, mutta meidän toimintamme kannalta kriittisiä. Yritämme löytää jatkuvasti lisää ongelmia, joiden ratkaiseminen parantaa yrittäjien, työntekijöiden ja asiakkaitten elämää.

Ideat käytäntöön 20-mallilla

Rakastan Tuomisen kirjoja käytännönläheisyyden vuoksi. Kuten muistakin lukemistani kirjoista, niin tästäkin voi halutessaan napata työkalupakkiin uuden menetelmän.

Saku esittää 20-mallin, joka jakaa idean toteuttamisen viiteen eri vaiheeseen.

  1. 20 sekuntia – Kaikki ideat ansaitsevat tulla kuulluksi vähintään 20 sekunnin ajaksi. Kuuntele idean keksijää aidosti ja ilman ennakkoluuloja. Jokainen hyvä ihminen pyhittää pienen hetken toisen idealle.
  2. 20 minuuttia – Idean vastaanottaja antaa palautteen ja peilaa idean takaisin keksijälle 20 minuutin kuluessa. Varhaisessa vaiheessa raakoja ideoita ei kannata ylianalysoida pilalle. Siksi ideaa ei jäädä pyörittämään liiaksi.
  3. 20 tuntia – Idean vastaanottaja pyytää idean keksijältä demon, jonka hän saa 20 tunnin sisällä ensimmäisestä vaiheesta. Tässä vaiheessa idean keksijän motivaatio kasvaa ja hän tekee esityksen vastaanottajalle tai hän huomaa, ettei idea kiinnostanutkaan häntä ja esitystä ei synny.
  4. 20 päivää – Idean vakuutettua vastaanottaja riittävällä tasolla, valitaan projektiryhmä, joka testaa pienin panoksin ideaa käytännössä 20 päivän ajan. Jos into lopahtaa kesken kaiken, niin projekti lopetetaan sillä se ei ollut hauskaa tai motivoivaa.
  5. 20 viikkoa – Jos projekti on innostava kokeilujakson jälkeenkin, niin reflektoidaan kokeilu ja jatketaan sitä paremman ja tarkemman tiedon ja kokemuksen valossa. 20 viikossa projektin potentiaali tulee esille, joko sitä on ja projekti menestyy tai sitä ei ole ja projekti hylätään.

Zef Oy:n toimitusjohtaja Jaakko Alasaarela kertoo usein, että heidän alallaan on sanonta ”Jos sinua ei yhtään hävetä uuden tuotteen julkistushetki, teet sen liian myöhään” Tämän saman on todennut varmasti moni ennen Jaakkoa Startup ja teknologiayritysten maailmassa.

Luovuuden nimissä edellä esittämäni malli vaikuttaa mahtavalta. Olisi kutkuttavaa kokeilla kisata akatemialla muita tiimejä vastaan siinä, kuinka valmiiksi konseptiksi tiimi kykenee luomaan annetun idean tai kuinka paljon kykenee tekemään rahaa tyhjästä 24 tunnissa.

Pidän sellaista hauskana leikkinä, jossa oppii uutta muun muassa luovuudesta, mutta liiketoimintaa en rakentaisi puhtaasti 20-mallilla. Tuota mallia voisin hyödyntää siinä vaiheessa, kun olen validoinut idean sisäisesti riittävälle tasolle. Jos lähtisin toteuttamaan jokaista saamaani ideaa 20-mallilla, säheltäisin liikaa.

2 viikkoa sisäistä- ja 2 viikkoa ulkoista työskentelyä

Kaisa Merelä kertoi Feminine As Fuck Business Foundation -kurssilla, luoneensa yhden valmennuksistaan täysin nollasta yhdessä kuukaudessa. Ensimmäiset kaksi viikkoa hän kuunteli sisäistä maailmaansa ja mietti millaisena hänen, sisäinen leikkinsä ilmenee fyysisessä todellisuudessa. Käytännössä hän loi kaiken valmiiksi sisällään, samalla kun lomaili Saimaan rannalla. Toiset kaksi viikkoa hän käytti toimintaan. Eli jakoi vision visuaalisesta ilmeestä graafikolle ja valokuvaajalle, jotta he pääsivät työstämään omaa osuuttaan. Sitten hän rakensi verkkosivustolle laskeutumissivun sisältöineen, loi markkinointimateriaalit someen ja launchasi kurssin ja piti sen tuon kuukauden sisällä. Hän kertoi, että kuukauden työ tuntui vain kahden viikon työltä, koska ensimmäiset kaksi viikkoa oli oikeastaan lomailua.

Jos Kaisa olisi käyttänyt kurssiin enemmän aikaa, se ei välttämättä olisi näkynyt riittävänä kasvuna myyntimäärissä suhteutettuna kurssin suunnitteluun käytettyihin tunteihin.

Tuollainen tapa tehdä motivoi ja innostaa minua tällä hetkellä suuresti. Pohdinkin tässä, kuinka vien ideoita nopeammin käytäntöön ja kuinka pystyisin jakamaan sisäisen ja ulkoisen työskentelyni eri viikoille.

Kiitos, tämä tarina päättyy tähän.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Asiakastutkimus

Valitsin luettavaksi seuraavan kirjan Asiakastutkimuksen perusteet ja käytännöt. Kirjan lukemisen tarkoituksena oli...

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti