Luova laiskuus

Kirjoittaja: Verneri Anttila

16 helmikuun, 2021

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Luovuus oli aikanaan suomen suurin hyvinvointi tuote. 2000 luvun alussa suomalaiset olivat ellei nyt luovimpia niin ainakin luovimpien joukossa koko maailmassa. Aikalaiskertomusten mukaan suomessa oli käytetty sanontaa ”Suomalaisuus on nokialaisuutta, nokialaisuus on luovuutta”. Mihin se on kadonnut suomesta? Meillä täällä akatemiallakin haikaillaan luovuuden perään tai niin ainakin minä teen.  Nyt kun suomesta alkaa taas pitkän tauon jälkeen löytymään euroopankin mittakaavalla suhteellisen suuri luovia yrityksiä alkaako se heijastumaan myös meidän ajattelumalliin? Uskon näin. Jos suomesta on mahdollista nostaa maailman suurin teknologia yritys luulisi olevan mahdollista nostaa tiimiakatemialta edes vaikka Jyväskylän mittakaavalla suuriyritys. Mutta mielestäni se ei nykyformaatilla ole mahdollista. Mielestäni sitaatti kirjasta kuvastaa koko tiimiakatemian nykytilaa ”Kun ulkoiset muutokset tapahtuvat nopeammin kuin sisäiset on loppu lähellä”. Onko meillä loppu lähellä? Tätä menoa Nokiankin lasku tuntuu pieneltä. Nyt vaaditaan tiimiltä muutoskykyä ja luovuutta pystyä toimimaan uudessa tilanteessa uusilla säännöillä.

Miten luovuutta pitäisi lähteä viemään eteenpäin? Luovuus on palapeli jossa on pelkästään sinisiä palikoita eli yksi iso mysteeri, mutta jos sinulta löytyy ratkaisutaitoa se on mahdollista selvittää. Ei kuitenkaan tuijottamalla paloja yhteen putkeen kymmenen tuntia vaan se idea iskee yhtäkkiä palapeliä kokoamalla. Luovuus kuolee paikallaan se tarvitsee tiettyä liikettä mutta mitä on liike jos mitään ei tapahdu. Toisaalta kirjailija Charles Bukowski sanoo että hänelle välttämätöntä luovuuden suhteen on rauhoittuminen tai suorasanainen laiskottelu. ”makaillaan vaan sängyssä ja katsellaan kattoon. Tämä on todella tärkeä juttu, olla tekemättä mitään. Ilman sitä että on pitkiä aikoja tekemättä mitään menettää kaiken”- Bukowski.  Bukowskin mukaan nykypäivänä tähän ei enää pystytä ja se on myös syy siihen miksi meidän ajan ihmiset ovat turhautuneita, vihaisia ja kaiken päälle ilkeitä. Eli onko sittenkin niin että kiivas työtahti ja jatkuva liikkeellä oleminen tappaa luovuuden ja sitä kautta hyvät ideat.

Lisätäksemme luovuuttamme ja hyvinvointiamme meidän pitää tutkia omaa tapaamme toimia niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Nykymaailmassa ihannoimme kiireellisiä ihmisiä ja se on jotenkin hienoa jos kalenteri on täynnä. Mutta se itsessään taitaa tappaa koko luovuuden. Pakonomainen eteenpäin meneminen lamauttaa innostuksen ja kyvyn synnyttää uusia asioita. Tämän olen huomannut omasta takaakin jo tiimiakatemian toiminnassa varsinkin omassa tiimissäni. Ymmärrän kyllä että tässä ollaan tekemässä ammattikorkeakoulu tutkintoa mutta onko sen saamiseksi oikeasti ainut hyvä mittari katsoa paljonko joku tekee asiakaskäyntejä tai lukee kirjoja. Onko kaksi kertaa viikossa treenaaminen, kirjat, asiakaskäynnit liikaa pakollista puskemista luovuuden kannalta? Mielestäni on jos siihen päälle tungetaan kolme projektia. Ei ole sattumaa että juuri meidän koulussa on jatkuvia burnoutteja ja varmaan maailman suurin dropoutrate kaikista maailman yliopistoista.

Unitutkijoiden mukaan syvä rentoustila muistuttaa tajunnantilaa unen ja valveen välimaastossa. Uskotaan että todella rento fiilis voi siirtää loogisen päättelyn ja sen edellyttämän kontrollin hetkeksi syrjään. Syvärentous on siis tila missä ideoiden ja ratkaisujen uskotaan tulevan parhaiten esiin. Periaatteessa tämä käy järkeen sillä kokoajan meidän ajatteluamme säätelee jokin tietty filtteri ja jos se saadaan pois edestä rentoutumalla saadaan aikaan uusia luovia ideoita.

Ongelman ratkaiseminen omasta takaa on tärkeää luovuuden kannalta. Ei ole hyvä tapa saada asioita aikaan sillä tavalla että joku sanoo sinulle että ratkaise tämä ongelma x. Ongelma pitää nähdä itse ja ymmärtää se täysin ennen kuin sitä voi ratkaista. Tietenkin voit nähdä ongelman omalla tavallasi koska kaikki meistä kokevat asiat eri tavalla. Parhaillaan luovuus on silloin kun se on kiinni ihmisen arkipäivässä.

Pohjimmillaan luovuuden löytäminen on hankala asia ja sen löytämiseen tarvitaan tukea niin omasta päästä kuin ihmisiltä ja organisaatioilta ympärillämme. Jos haluamme joskus kehittyä ihmisinä ja ihmiskuntana meidän pitää unohtaa kiireen ylistäminen ja antaa itsellemme ja kanssa ihmisillemme aikaa ajatella. Ehkä näin voisimme ratkoa ongelmia tuottaa uusia tuotteita tai palveluita tai mikä parasta ehkäistä mielenterveysongelmia. Tulevaisuudessa tulen antamaan ainakin itselleni sen ajan olla ihan rauhassa. Ja rohkaisen myös muita pohtimaan asioita ilman häiriötekijöitä. Mielestäni meidän pitäisi yrittäjyyden huippuyksikkönä mahdollistaa se meille kaikille. Tunti viikossa miettimistä on mielestäni tuntiseurantaan liitettävä juttu josta pitäisi saada opintopisteitä yhtälailla kuin kirjojen lukemisestakin.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti