Luovuudella ei välttämättä tarkoiteta sitä, että osaa piirtää käsiä tai laulaa paremmin kuin moni karaokessa. Arkiluovuus on sitä, että hallitsee normaalin ongelmanratkaisun eikä tuudittaudu voivotteluun, kun pulmia ilmenee. Uusien ajatusten syntyminen tulee vilpittömästä kiinnostuksesta maailmaan ja halusta saada ratkaisuja haasteisiin. 

Runo ja muutkin suonet sykkimään 

Luovuus on aika jännä käsite. Se mielletään yleensä taiteellisuuteen, mutta sitä tarvitaan niin monessa muussakin asiassa, että ihan heikottaa. Kaikilla meillä on eväät olla luovia ja puskea ajatukset laatikon ulkopuolelle. Luovuus ei silti tule pakottamalla, vaan se vaatii sopivan mielentilan, jolloin on mahdollisuus saada pääkopastaan kaikki tehot irti.  

Luovuutta voi herätellä esimerkiksi ottamalla vauhtia toisten luovuudesta eli inspiroitumalla. Omakohtaisesta kokemuksesta olen huomannut, että inspiraatiota voi saada helpommin heräteltyä silloin, kun edessä oleva haaste on isossa kuvassa kirkkaana mielessä. Punaisesta langasta on helpompi alkaa nykkimään sopivia pätkiä kokoon ja kerätä tilanteeseen sopivat referenssit.  

Luovuus vaatii herätäkseen välillä pelkkää tyhjyyttä. Liian vilkas ajatusten poukkoilu harteilla keikkuvassa pallossa voi helposti mykistää luovan ajattelun. Tylsyyden ottaessa vallan alkavat aivonystyrät kehitellä uusia kolttosia. 

Miksikö pitää olla luova 

Luovuuttahan tarvitaan oikeastaan missä hyvänsä ammatissa. Kyse, kun tosiaan on enemmän ongelman ratkaisukyvystä kuin siitä taiteellisesta luovuudesta. Yrittäjän ydinosaamiseen kuuluu ehdottomasti erilaisten tenka på -tilanteiden luoviminen suuntaan ja toiseen. Uusien ideoiden löytyminen ei oikeastaan ole sen kummempaa turaamista, kuin hetkeksi arkisten kysymysten äärelle pysähtymistä.  

Useimmiten miljoonaluokan ideat eivät loppupeleissä ole kuuraketteja tai Space Odysseyn HAL 9000 kaltaisia tekoälyjä. Parhaat ideat ovat niitä, joista voisi lähes kuka tahansa tokaista, että lapsikin tuon keksisi. Oleellista on oppia tunnistamaan arjessa kupoliin ottavat epäkohdat ja antaa sille hetki aikaa vallata ajatukset. Pulman löydyttyä ja sitä hetken pureksittua voikin sitten alkaa pohtimaan, mikä olisi sille sopiva ratkaisu. Sillä saattaakin sitten tehdä ensimmäisen miljoonan ja kohta toisenkin. 

Toimeen tarttuminen on sitten se seuraava kynnys, jonka yli on könyttävä, jos markkinoille haluaa. Ratkaisut harvemmin vaativat kuuta taivaalta, mutta helponkin kuuloisen haasteen ratkominen saattaa vaatia suuren määrän osaamista ja resursseja. Liian usein jättäydytään voivotteluun eikä oteta sitä tarvittavaa askelta korjaamaan arjen v-käyrän kohottajia. Lieko tuo resurssien tai kiinnostuksen uutetta. Kaikilla olisi mitä luultavammin töitä, jos kukaan ei enää voivottelisi vaan alkaisi pykäämään TA-hengessä rohkeaa kokeilua pystyyn. Onhan se aika epätodennäköistä. Ihailtavaa se kuitenkin on, kun joku haasteen havaitessaan ottaa vähän tukevamman otteen pyörän sarvista ja alkaa sotkea vimmatusti kohti uutta startupia.  

Kysy aina miksi 

Lapsellisuuteen kannustaminen kannattaa. Vähän taas provosoin, mutta niinhän se menee, että lapsena sitä jaksoi kyseenalaistaa ja haastaa kaikki nykypäivän ja menneenkin normit. Luovuuden johtamisessa onkin perinpohjaisen olennaista, että kaikkia kannustetaan kyseenalaistamaan. Kysymysten kysyminen avaa ajattelua uusille ulottuvuuksille. Pitää vaan muistaa kysyä mahdollisimman usein miksi.  

Pidetään huolta siitä, että aikaa jää myös höpöilylle eli sille hötölle, joka ei oikeastaan ole mitään järkevää tekemistä. Pakkopulla tilanteissa kaikkien päät harvemmin toimivat parhaimmalla tavalla. Pakkopullaa saattaa olla esimerkiksi pakolta tuntuva ja huonosti organisoitu aivoriihi. Myös liian strukturoitu ja ajattelua johonkin tiettyyn suuntaan ohjaava työpaja saattaa pistää aivojen viestinviejille kapuloita rattaisiin. Vapaalla olemisella ja vähän aihetta sivuavalla keskustelulla saattaa syntyä miljoonan arvoisia ajatuksia paljon helpommin kuin väkisin vääntämällä. 

Luovuus pelaa vain silloin, kun kaikki muukin pelaa. Luovuus on yksi ensimmäisistä asioista, jonka toiminnot kurahtavat stressaantuneena tai väsyneenä. Luovassa työssä pitäisi ehdottomasti pitää huolta siitä, että taukoja on ja ruumis on ravittu. Aivot solmussa on varmasti kaikille tuttu tunne pitkän ja tauottoman työputken jälkeen. Ajatukset eivät pysy kasassa ja mitään uutta on vaikea kehitellä.  

Tämän tiedostaessa, mainostoimistojen työolot eivät ole ideaaliset luovuudelle sitten millään mittarilla. Erityisesti duunaritasolla mainostoimistoissa työskentelevät graafiset suunnittelijat painavat monesti töitä kellon ympäri. Hyvin minimaalisilla tauoilla ja vielä surkeammalla palkalla. Tällaisessa puhtaasti luovaa työtä tarvitsevassa tehtävässä voisi kuvitella työtä johdettavan luovuuden maksimoimiseksi. Todellisuus on usein ihan toinen. 

Viimeiset miettehet ja mitä jäi käteen 

Juuh, elikkäs. Luovuutta ei ole yhtä ainoaa tyylilajia vaan se on enemmänkin kuin nykypäivän populaarimusiikin kirjo, josta putkahtaa jatkuvasti uusia tyylejä olla olemassa. Vaikean kautta ei kannata ajatella. Usein ratkaisut ovat lähempänä, kuin luulemmekaan, mutta härkää on siitä huolimatta otettava sarvista, jos jotain haluaa saada aikaan. Silloin luovuus kukkii, kun kaikki muukin on reilassa eikä sanko vuoda tai loisku yli.