”Ammattitaitoinen ihminen tietää miten asiat ovat, luova miettii, miten ne voisivat olla.”

Olen sitä mieltä, että jokainen ihminen on luova. Luovuus voi olla sitä, että teet asian paremmin tai erilaisemmin, jotta voit olla tehokkaampi tai erottua joukosta. Luovuus voi olla sitä, että osaat kehitellä aivan jotain uutta. Käytännössä joka paikassa tarvitaan luovuutta.

Kun mietin omaa luovuuttani, tunnen itseni hieman epävarmaksi. Jotenkin alitajuntaisesti luova-sanasta tulee mieleen ensimmäisenä taiteilija ja erittäin visuaalisen tyyppi, joka luo jotain täysin uutta ja erikoista. Tykkään etsiä uusia ratkaisuja ja tapoja tehdä asioita ja siinä pääsen käyttämään luovuuttani. Huomaan, että tapan omaa luovuuttani sillä, että buukkaan arjen aivan täyteen enkä anna luovuudelle tilaa. Ehkä pysähtyminen ja omien ajatusten kanssa oleminen jotenkin jännittää tai tuntuu tylsältä. 

Kävimme tiimiläiseni Idan kanssa kahvilla niin, että käytimme puoli tuntia aikaa vain omien ajatusten kanssa olemiseen ja niiden ylös kirjoittamiseen. Se oli ihan hauskaa, mutta se toimisi ehkä paremmin, jos olisi täysin yksin ja ei ajattelisi liikaa omia ajatuksia. Siinä tuli pohdittua koko ajan hirveästi jotain, vaikka olisi voinut olla täysin ajattelematta, aistia ohikulkevia ihmisiä sekä kahvilan tunnelmaa ja sitä kautta herättää uusia ajatuksia.

Arjen tehokkuus ja kehittäminen

Omassa arjessani olen aina yrittänyt löytää ratkaisuja siihen, kuinka arkisetkin asiat voisi tehdä paremmin. Arki tuntuu välillä aika raskaalta, koska arjen normaalit askareet tuntuvat aika-ajoin hankalilta, vaikka ne ovat pieniä asioita ja pitäisi olla helppoja hoitaa. Kirjassa kerrotun #-mallin avulla voin lähteä miettimään arjen ongelmia ja niiden ratkaisemista. Haluaisin arjen askareista sujuvaa, jotta voin käyttää energiani esimerkiksi vapaa-aikaan. #-mallissa mietitään kykyä nähdä ja halua tehdä asioita eri tavalla sekä tehdä asioita vähän paremmin sekä paljon paremmin. 

Käytännössä kaiken voit tehdä aina vähän paremmin. Käytämme usein lausetta ”yritän parhaani ja katsotaan mihin se riittää.”. Kun olet tehnyt tehtävän, johon käytit tätä lausetta, saatat seuraavalla kerralla osata tehdä sen vieläkin paremmin. Mikä siis on paras? 

Luova järkevyys työssä

Tämä kirja laittoi itseni pohtimaan sitä, että voit olla luova käytännössä missä vaan paikassa. Jos mietin omaa työpaikkaani, jossa teen satunnaisia vuoroja koulun ohella, ajattelen välillä, etten saa siitä enää mitään muuta kuin rahaa ja että työ ei haasta minua tarpeeksi. Kun arkisesta kuplasta poistuu ja hetken päästä palaa takaisin, on helpompi nähdä kehityskohtia. Kun lähdin opiskelemaan ja vähensin töitä, aloin huomata työpaikallani erilaisia kehityskohteita ja samalla aloin miettimään niihin ratkaisuja. Eli käytännössä työpaikalla olikin vielä annettavaa itselleni. Tietty nämä ideat täytyy myös kertoa eteenpäin ja yrittää tuoda käytäntöön. 

Usein työpaikoilla pidetään innovointipäiviä tai työpajoja, joissa jokainen työntekijä pääsee ideoimaan ja keksimään ratkaisuja tiettyyn ongelmaan. Nämä käytännössä tappavat luovuuden. Useimmiten päivään lähdetään huonolla asenteella ja sen vuoksi ei kyllä saada mitään erikoisia ratkaisujakaan aikaiseksi. Työpaikalla on hyvä keksiä jokin muu ratkaisu siihen, miten saadaan työntekijät keksimään luovia ideoita sekä viemään ne käytäntöön. 

Me ihmiset luotamme aivan liikaa tutkimuksiin ja niiden tuloksiin. Kirjassa oli esimerkkinä Nokia ja heidän muita aiemmin kehittelemät kosketusnäytöt sekä tabletit, jotka loppujen lopuksi jäivät tutkimustuloksien ja niiden analysoinnin takia kaapin pohjalle. Tutkimustulokset kertoivat, ettei kuluttajilla ollut halukkuutta kosketusnäyttöihin. Tänä päivänä harvemmin näkee kuluttajilla muita kuin kosketusnäyttölaitteita. 

Itseasiassa ensimmäinen oma kokemukseni kosketusnäyttöpuhelimesta oli ala-asteikäisenä ja sain silloin käsiini Nokian express music mallin, joka oli niihin aikoihin älyttömän upea ja mystinen. Sain valita, että otanko tuon uuden kosketusnäyttömallin vai jatkanko vanhalla tutulla ja turvallisella perinteisellä Nokian näppäinpuhelimella. Jatkoin vanhalla puhelimellani, sillä pelkäsin, etten osaa käyttää tarpeeksi hyvin uutta hienoa kosketusnäyttöä. Muutaman vuoden kuluttua ei voinut enää kuvitella käyttävän pelkkää näppäinpuhelinta, koska eihän sillä voinut tehdä muuta kuin soittaa ja pistää viestiä.

Tämä taisi olla ensimmäinen luovuuden kirja, jonka luin. Tykkäsin tästä kirjasta todella paljon, koska siinä oli konkreettisia esimerkkejä, kuinka luovuutta on hyödynnetty yrityksissä. Voisin kuvitella, että tämän kirjan takia lisään jatkossakin lukulistalleni joitakin luovuuden kirjoja, jotka saattavat pysäyttää tasaisen suorittavan arjen ainakin ajatusten tasolla.