Luin kirjan Kysymisen taito, jonka on kirjoittanut sosiaalipsykologi Jaana Venkula. Kirja käsittelee kysymisen historiaa, ongelmanratkaisuja, konflikteja, ajattelua edistävää kysymistä, Sokrateen oppeja sekä rakkautta. Kirja oli minulle pitkä prosessi lukea. Teksti oli todella haastavaa. Tekstissä oli paljon uusia sanoja, kansainvälisiä termejä ja vähän käytännön esimerkkejä tosielämän tilanteista. Lukijana minun oli vaikea saada moniin asioihin tarttumapintaa ja luoda mielikuvia kirjan opeista.

Kysyminen on oikeus ja velvollisuus

Kysyminen on elinehto ihmisyydelle. Kysyminen käynnistää meidän ajattelumme ja ajattelu lisää ymmärrystä ihmisyydestä ja asioista. Kirjassa kerrottiin kysymisen olevan ihmisten velvollisuus. Se erottaa meidät muista nisäkkäistä. Ilman kysymyksiä emme saa aikaan järkevää keskustelua, joka loisi uutta tietoa. Ajattelen, että jokainen ihminen luo jatkuvasti uutta tietoa. Meidän ympärillämme on valtavasti tietoa saatavilla ja luulen, että uuden tiedon tavoittaessa meidät muokkaamme uuden tiedon meidän aikaisempien tietojen ja kokemuksien perusteella.

Kysyminen konflikteissa ja ongelmanratkaisussa

Konflikti syntyy, kun ihmisillä on eriävä mielipide johonkin asiaan liittyen. Konfliktin ratkaisemiseksi tarvitaan kysymistä ja siitä syntyvää ajattelua, jotta saadaan luotua yhdessä uutta tietoa asian ratkaisemiseksi. Ilman kysymistä ja ajattelua tilanne muuttuisi väittelyksi, jolloin jomman kumman osapuolen on joustettava mielipiteessään katkeruuden maku suussaan.

Ongelma on ikäänkuin sama asia kuin kysymys, johon tarvitaan ajattelun kautta vastaus. Ongelmatilanteessa mietimme usein kuumeisesti ratkaisua. Ratkaisemiseen tarvitsemme kysymisen taitoa joko itseltämme tai ulkopuoliselta käynnistääkseen ajatteluprosessin, jossa ajatuksemme yhdistelee aikaisempia kokemuksiamme ja tietoja parhaan mahdollisen saatavilla olevan ratkaisun löytämiseksi. Siksi todennäköisesti ryhmässä saamme parempia ratkaisuja, kun voidaan yhdistää monen eri ihmisen tietopankki ja synnyttää niiden pohjalta paras saatavilla oleva ratkaisu.

Lukijan lukema fakta ei jää päähän sellaisenaan, se muuttuu lukijan omien kysymysten mukaan

Tieto muuntuu aina vastaanottajan mielessä. Luomme jatkuvasti ja huomaamattamme uusia kysymyksiä itsellemme joihin vastaamme mielessämme. Kun uusi tieto tavoittaa meidät, niin voin yhdistää sen aikaisempien tietojeni kanssa, jolloin voi palaset loksahdella kokoon ja ymmärrämme isomman kokonaisuuden. Eli luomme uuden tiedon aikaisempien tietojen pohjalta.

Mentaalisen järjestelmän viisi osa järjestelmää:

• Emotionaalinen (liikkeelle paneva)
• Empiirinen (toimintaan liittyvä)
• Eettinen (parhaan valitseva)
• Esteettinen (loogisia suhteita)
• Episteellinen (tiedollinen)

Sokrates

Sokrateen oppeja on mahtava lukea. Sokratesta ei arvostettu juurikaan hänen elinaikanaan. Sokrates viimeiseen asti säilytti kysymisen taidon ja ajattelun taidon. Hän olisi voinut pelastaa itsensä lopettamalla uteliaisuutensa, mutta hän ei halunnut. Hän tunsi hänen velvollisuuden kysyä ja oppia ajattelemaan. Kaikki ihmiset eivät tätä kannattaneet ja hän päätyi kuolemantuomioon.

Sokrates opetti, ettei hän tiedä juurikaan mitään varmaksi. Hän oli älyttömän utelias ja uskalsi haastaa muita ajattelemaan. Löytäessäni Sokrateen filosofiaa, tunnistan itsessäni paljon samaa ajattelua. Pyrin kannustamaan ihmsiä löytämään omat vastaukset ja tapansa luoda maailma ympärilleen. Toki joillekin ihmisille on helpompaa kuunnella ja oppia sanasta sanaan auktoriteetin opit sekä kulkea tämän neuvomaa polkua.

Oikeat vastaukset pysäyttäisivät ajattelun jatkumisen

Minun mielestä ei ole olemassakaan oikeita vastauksia. Vastauksia on yhtä paljon, kuin on ihmisiäkin. Tietoa on erilaista ja jokaisen kokemus on aina uniikki kokemus mielessä. Elämämme perusta on selviytyä ja ratkaista ongelmia. Luulen, että ihmisen mieli luo itselleen jatkuvasti ongelmia ratkaistavaksi. Jos ihmisen kokemus olisi, että elämässä on jatkuvasti pieniä ongelmia, niin nämä pienet ongelmat saattavat muuttua suuriksi ongelmiksi ihmisen mielessä.

Kysymykset voi johtaa ahdistukseen

Ahdistus on tila, joka muodostuu pitempään jatkuneen stressin seurauksena. Stressiä syntyy ongelmista, joita täytyy ratkaista, eli kysymyksistä joihin tarvitaan vastauksia. Vastauksia saadaan ajattelemalla, eli kysymällä itseltään kysymyksiä mielessä ja vastaten niihin. Kun stressi pitkittyy ja ongelmat (kysymykset) kasaantuvat liian moneksi, niin se voi johtaa ahdistukseen. Ahdistus seuraa kysymyksistä, joihin ihminen ei kykene ajattelemaan vastausta. Ihminen kiertää ja väistelee kysymisen ja ajattelun kohtaamista, sillä stressin tunne on saanut luotua asiasta demonin, jota ei haluta kohdata. Useat mielenterveysongelmat liittyvät usein stressiin, ahdistukseen ja niiden häiriötiloihin. Ajattelen, että mielenterveyspotilaiden hoitaja (psykologi, psykoterapeutti, yms) on erikoistunut käynnistämään ajatteluprosessin kysymisen taidolla. Ihminen usein nauttii tulla huomioiduksi, joten ajattelen vuorovaikutustilanteessa tulevan kysymisen helpottavan ihmisen itsereflektiota. Päänsisäinen kysyminen ja ajatteleminen luo helposti stressiä ja se on helppo kynnys sivuuttaa. Vuorovaikutuksessa ulkopuolisen ajattelijan kanssa koetaan yhteenkuuluvuuden sekä luottamuksen tunnetta. Haluamme vastata kysyjän kysymykseen ja kun kysyjä osaa esittää ahdistukseen liittyviä kysymyksiä, niin saadaan ihminen käsittelemään ahdistusta stressitekijä kerrallaan.

Elias, mitä viet käytäntöön kirjasta?

Otan kirjasta työkalupakkiini mukaan kysymisen ymmärryksen taidon. Ymmärrän kysymisen merkitys uudessa valossa ajatuksen käynnistäjänä. Ilman kysymistä ei ole ajattelua. Aikaisemmin kirjoitinkin, että kysyminen on ihmisen oikeus ja velvollisuus. Kysymistä tarvitsemme omassa mielessämme luodaksemme uutta tietoa sekä uuden oppimisessa. Uteliaisuus ja sen ymmärtäminen, että emme todennäköisesti tiedä mistään mitään on taito ja avain jatkuvalle uuden tiedon kohtaamiselle ja oppimiselle.