Kuinka puut kasvavat

Kirjoittaja: Riikka Niemelä

18 huhtikuun, 2022

Lähdeteos: Kuinka puut kasvavat

Lähdeteoksen kirjoittaja: Saku Tuominen

Teoriapisteet: 2

Tervettä stressiä 
 

Kirja herättää paljon ajatuksia ja ahdistusta. Kirjan aikana vakuuteltiin, että se menee positiivisempaan suuntaan ja että synkistely maailman tilasta siirtyy toiveikkuuteen lopussa. En tiedä mikä siinä oli, mutta omalla kohdallani se silti jättänyt päällimmäisenä toivoa vaan pyörimään jäivät asiat, jotka ovat vinossa. Osa kirjassa käydyistä asioista ja ongelmista ovat niin suuria, että yhden ihmisen on vaikea yksin saada isoa muutosta aikaan näihin asioihin, joilla olisi juuri se suuri merkitys. Onneksi kirja tottakai tarjosi hieman sitä toivoakin, mutta kyllä ne kirjan alkupuolen herättelyt olivat ne, jotka jäivät mieleen parhaiten ja ehkä hyvä niin. 

Jos aurinko kerran sammuu miljardien vuosien päästä anyway ja elämä maapallolla lakkaa. Alkaa oma pieni elämä tällä pallolla tuntumaan todella pieneltä ja mitättömältä ja jopa hieman merkityksettömältä. Alkoi miltei huvittamaan se, että kuinka me elämme täällä itsekeskeisesti tuijottaen omaa napaamme ja pyörimme oman elämämme pienessä piirissä. Samaan aikaan, kun maapallo tarvitsisi oikeasti suuria korjausliikkeitä meidän esi-isiemme ja omien tekojemme jäljiltä. Tämän jälkeen ajatuskin lapsien hankkimisesta alkoi puistattaa aika tavalla, jos kerta itsekin tulen todistamaan todennäköisesti oman elämäni aikana sen, että arktisilla alueilla ei ole enää jäätä. Miten itsekästä tai ajattelematonta olisi saattaa lapsia tuollaiseen maailmaan, jonka tulevaisuus on enemmän kuin vaakalaudalla.  

Se, että miten pieni osa esimerkiksi oman perheen aikakausi pallolla on, on häviävän pieni. Jos muistat isoisovanhempasi ja tulet näkemään omat lapsenlapsesi niin puhutaan noin reilun 100 vuoden aikasyklistä, joissa nämä ihmiset ovat eläneet sieltä isoisovanhempien syntymästä omien lastenlasten kuolemaan. Se on äärimmäisen lyhyt aika maapallon mittapuulla ja nyt kun tätä alkaa aukomaan niin mikä ahdistus, kun miettii mitä pallolle on tehty viimeisen 100 vuoden aikana. Tuntuu vain, että mitkään suurimmatkaan anteeksipyynnöt eivät maapallolle riitä, sillä se ei palaudu tästä entiselleen ja me vaikeutamme myös omaa elämäämme tulevaisuudessa. En edes halua ajatella, kuinka eri tavalla me tulemme asumaan esimerkiksi 50 vuoden päästä, sillä tällaisena meno ei vaan voi jatkua. 

Mitä tulevat vuosikymmenet tuovat tullessaan? 

En halua edes ajatella, mitä kaikkea tulen oman elämäni aikana näkemään ja kokemaan tällä pallolla, jota meidän lajimme on runnonut aivan holtittomasti viimeisien satojen vuosien aikana. En pääse yli ajatuksesta, että elämä kääntyisi about samanlaiseksi uudelleen ja uudelleen hieman erilaisena, kuin mitä se on koronan aikana ollut. Mielessäni siintää ajatukset, mitä ikiroudasta pääsee lähivuosina nousemaan esille, joka on ollut jäässä vuosisatoja ja tuhansia vuosia. Niiden ei kuuluisi päästä sieltä vapaaksi tai kun ilmaston lämpeneminen saavuttaa sen pisteen, että ihmisiä siirtyy pakon edessä, pois omista kodeistaan ilmastopakolaisiksi. Kuinka me sitten toimimme, kun tila käy entistä ahtaammaksi kaikkialla. Syttyykö sen vuoksi sotia vai osataanko me ihmiset toimia sen suhteen järkevästi ja otamme ihmiset tervetulleina vastaan? En tiedä näihin vastauksia, mutta sen sanon, että hyvältä ei vaikuta mitkään näistä kirjassakin mainituista skenaarioista. Absurdeinta tässä kaikessa on se, että nämä asiat ovat jo tapahtumassa ja niitä on todella haastavaa pysäyttää, ei mahdotonta, mutta haastavaa. 

Askel askeleelta 

Ihan kuin ihmisellä ei olisi jo tarpeeksi itsellään niitä oman pienen maailman ongelmia, niin kaiken päälle pitäisi yrittää muistaa tämä kaikki, mitä kirjassa mainitaan. Olen iloinen kuitenkin siitä, että vaikka se stressiä saattaa paikoitellen lisätäkin, ei ole tullut suljettua silmiä tältä kaikelta vaan on antanut tiedon tulla ja ottanut sen itse vastaan niin hyvin kuin on tällä hetkellä pystynyt. Ei myöskään auta lamaantua näiden asioiden äärellä vaan antaa sen pienen ahdistuksenkin tulla ja siinä on olemassa aika isoa voimaa, jonka ansiosta todennäköisesti tulee tartuttua askel askeleelta toimeen. Omat teot tuntuvat tällä hetkellä liian pieniltä, mutta pikkuhiljaa mennään sitä kohti, että voisi sanoa tekevensä edes jotakuinkin tarpeeksi ja oman osansa kaiken tämän keskellä.  

Tässä kohtaa voisi hyvin soveltaa sitä uusien tapojen omaksumisen kaavaa, jossa voidaan ottaa yksi uusi tapa käyttöön kerran kolmessa kuukaudessa, jos en väärin muista. Tarkoitus kun on oikeasti omaksua nämä teot tavoiksi, jolloin on hyvä antaa niille aina aikaa ja vasta sen jälkeen lisätä seuraavia tekoja. Mielestäni se voisi toimia aika hyvin esimerkiksi jo muutekin suhteellisen täyden kalenterin kanssa eläjälle. Ei tulisi haukattua kerralla liian suurta palasta vaan pikkuhiljaa menisi oikeaan suuntaan. Tässäkin asiassa olisi varmaan varsin todennäköistä, että osa teoista ei päätyisi päivittäiseen käyttöön jos ne yrittäisi kaikki omaksua yhtä aikaa.  

Omalla kohdallani tällaisia on esimerkiksi kierrätyksessä. Meidän taloyhtiössä muovinkeräys tuli vasta viime syksynä, joka on varsin myöhään jos miettii kauanko ringin pisteet ovat ottaneet muovia erillään vastaan. Kuitenkin muu kierrätys on ollut jo kunnossa ja muovin lisääminen on ollut vain oma vaiheensa tähän lisää ja nyt voin todeta sen luonnistuvan jo  ongelmitta, eikä enää jokaisen muovipakkauksen kohdalla tarvitse tutkia, että onko tämä nyt tänne kelpaavaa vai ei. Seuraavaksi omalla listallani on käydä kaapit läpi ja kierrättää sellaiset tavarat ja vaatteet, joita en enää käytä. Rikkinäiset korjata, jotta pääsevät jälleen käyttöön ja varata kirpputorille pöytää niitä varten, jotka menevät vielä hyväkuntoisina seuraaville käyttäjille. Myös kenkien huoltopäivä odottaa nurkan takana ja aloitinkin prosessin jo valkeista tennareistani, jotka eivät enää valkoisia muistuttaneet.  

Vihreä mökki paratiisina 

Tästä mieleeni juolahtikin vuosia päässäni pyörinyt ajatus täydellisestä mökistä. Ajatus omasta mökistä juontaa useammastkin suunnasta, mutta se on vain korostunut viimeisen parin vuoden aikana, jolloin omalle paikalle olisi ollut todella paljon tarvetta. Haaveeni olisi, että voisin elellä mökillä suhteellisen omavaraisesti ja vähäpäästöisesti. Katolla olisi aurinkopaneelit, jotka tuottaisivat ainakin kesäaikaan tarpeeksi sähköä omaan tarpeeseen. Toivon mukaan kehitys kehittyy ja ylimääräiset voisi joskus säilöä talven varalle. Pieni puutarha, jossa voisi itse kasvattaa kaikkea mahdollista omenista porkkanoihin. Mökki olisi myös järven rannalla, jotta kylpeminen onnistuisi järven vedestä ja sen saisi suodatettuna takaisin järveen käytön jälkeen. Luonnon antimia keräillen ja säilöen talven varalle, joista pidän jo nyt eli voisin todennäköisesti oikeasti olla tulevaisuudessa oman elämäni urbaani martta. Haaveilen tällaisesta, mutta todellisuus voi olla aika pitkän matkan takana vielä, sillä myöskään työelämä ei välttämättä tue ajatustani asustella 24/7 mökillä. Toki eihän se siinä vaiheessa enää olisikaan mökki vaan vakituinen asunto. Saa nähdä kauanko menee siihen, että minun oma paratiisi on valmiina, mutta tulevaisuus vaikuttaa siltä, että tahdon sellaisen ehdottomasti rakentaa, jotta olisi oma paikka, johon maailma ei niin kamalasti pääsisi sotkemaan väliin.  

Fifty – Sixty 

Tämä ajattelumalli kuulosti tähän saumaan todella hyvältä. Kun kuitenkin kuten kirjassakin sanotaan, ei voi koskaan olla lukenut kaikkea tai ottanut kaikkia mahdollisia asioita huomioon voi nojata siihen, mikä tuntuu sen hetkisessä tilanteessa enemmän oikealta, eli nojata sixtyn puoleen. Kerta fifty – fifty on kuin ajopuuna ajelehtimista on hyvä ajatella, että kuitenkin on aina tehtävä se valinta ja niitä valintoja tehdään aina olemassa olevan sen hetkisen tiedon perusteella ja se on täysin fine. Välillä oma aavistus voi mennä pieleen, mutta so what ei aina voi onnistua ja näin ainakin saadaan tietää, että se toinen puoli olisikin tällä kertaa ollut se sixty. Tämä jos mikä on lohduttavaa, kun tässä tietotulvassa yrittää tehdä oikeita ratkaisuja. Se antaa myös sitä toivoa, jota kirjasssa lupailtiin synkkien lukujen keskellä. Tähän kohtaan sopii osuvasti yksi lainaus, joka kirjassa mainittiin: 

“Yritän kulkea tätä juttua luonnon mukana – välillä onnistun ja välillä en. Luonto on ovela kaveri.” – Ilpo Markkola 

Kasvua vaaka ja pystysuunnassa 

Joulukuusimalli antaa hyvää mallinnusta niin omaan elämään kuin yrityksienkin kasvuun. On helpompi ymmärtää toimintaa, kun pystyy mallintamaan milloin ollaan menty ehkä vähän sivuraiteille ja missä kohtaa tehty korjausliikkeitä. Nämä korjausliikkeet ovat ne tärkeimmät, sillä niiden avulla kasvu lähtee jälleen kohti runkoa ja vain sillä on loppupeleissä merkitystä. Vaakatason valinnat eivät oikeastaan loppupeleissä kasvata, muuta kuin mahdollisesti opillisesti, että esimerkiksi nopeus ei aina ole se tärkein vaan se, että tehtäisiin kerralla kunnolla, sillä pystysuunnan kasvua taas kutsutaan suoraselkäiseksi kasvuksi, josta jo voi päätelläkin, että kasvu on tällöin tehty järkevästi, vaikka se ei ehkä ole se nopein tapa se voi olla paras, sillä tällöin ei olla tehty suuria virheaskelia. 

Yhdelläkin idealla tai aiheella voi olla suuri vaikutus 

Esimerkki kirjan koulusysteemistä, Vastaukseksi heille, jotka miettivät, miten yksi oettaja voisi vaikuttaa suuresti. Opettajilla on mahdollisuus olla se yksi ihminen, joka saa tärkeitä asioita oppilaiden kuuluviin. Tätä voisi miettiä meillä Tiimiakatemian ympäristössä vielä hieman pidemmälle. En tiedä onko tätä ajateltu tätä kautta aiemmin, mutta jos perinteisessä koulusysteemissä opettaja saa vietyä oppilaille uutta ja tärkeää tietoa niin meidän yhteisössämme se onnistuu helposti myös “oppilaan” tasolta. Meistä jokaisella on Tiimiakatemialla mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka me opimme ja mitä opimme. Näin ollen me olemme vaikuttamassa myös siihen, mitä itse voimme opettaa muille ja kaikki muut pääsevät vaikuttamaan siihen, mitä itse opin. Ei ehkä niin selkeästi selitettynä, mutta joka tapauksessa me pääsemme treeneissä opettamaan muille aiheista, jotka koemme tärkeäksi ja näin ollen olemme suhteessa enemmän ajantasaisia, sillä meillä saatetaan ottaa treenien aiheiksi sellaisiakin, jotka ovat vasta nousemassa, jotka eivät vielä ole ehtineet muiden oppilaitosten kurssitarjontaan. Näin ollen esimerkiksi vastuullisuutta on todennäköisesti käyty meillä Tiimiakatemialla paljon enemmän, kuin mitä se olisi muualla ollut edes mahdollista.  

Karkasin hieman aiheesta tämän kanssa, mutta tarkoituksenani oli teroittaa yksittäisten henkilöiden mahdollisuutta opettaa muita. Esimerkkinä se, että yksi henkilö meillä päättää pitää treenit jollain aiheella x. Treenien jälkeen tämä aihe on koko tiimin tietoisuudessa, jolloin se on saatu 10-15 hengelle eteenpäin. Joku saattaa treenien jälkeen todeta, että hei tämä aihe oli niin hyvä, että tästä voisi kertoa myös muille, jonka jälkeen aihe x on saattanut päätyä 150 hengen tietoisuuteen. Meillä kun vielä talossa hyvät ideat ja oivallukset lähtevät nopeasti käytäntöön, saadaan jo aikaiseksi oikeasti lopputulos, jolla voi oikeasti olla jo suuri merkitys. Tällaisia vähän vihreämpiä projekteja on talossa tälläkin hetkellä monta, jotka ovat varmasti lähteneet aluksi yhden henkilön ideasta, jonka hän on kertonut jollekin. On myös ihanaa, että talossa kannustetaan myös nykyään kestävyyteen ja vastuullisuuteen esimerkiksi kestävyystiimin kiertävällä Aloe Vera –palkinnolla.  

Lopuksi  

Loppuun lisäänkin, että toivoa on, vaikka isossa mittakaavassa ajatellessa yksittäisen ihmisen olo saattaa välillä tuntuakin aika musertavalta. On kuitenkin lohtua tuovaa ajatella, että kuinka esimerkiksi näistä pienistä ideoista, joita me pyörittelemme voi syntyä jotain suurempaa ja toivonkin, että esimerkiksi meiltä Tiimiakatemialta nousisi edes 1:10 000 projektista sellaiseksi, jolla on oikeasti merkitystä isossa mittakaavassa. Se voi myös olla yksittäisen tiimiyrittäjän kohdalla vain yksi projekti koko Tiimiakatemian aikana, jolla on vaikutusta, mutta se voikin olla se ratkaiseva, niin hänelle kuin maapallolle. 

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti