Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä                                                                 Teemu Vänttilä

Kuuntelin kirjan maailman 50 vaarallisinta yhtiötä. Sen ovat kirjoittaneet kaksi hyvin kokenutta taloustoimittajaa (Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala). Kirjassa on siis luettelo maailman viidestäkymmenestä vaarallisimmasta yhtiöstä, eli siis firmoista, jotka tavalla tai toisella, tietäen tai tiedostamattaan uhkaavat meidän kaikkien ihmisten, luonnon, eläinten ja koko maapallon terveyttä ja hyvinvointia nyt ja varsinkin tulevaisuudessa. Kirjaan on listattu monia maailman suurimpia yrityksiä ja osa myös tuleekin minulle hieman yllätyksenä. Kirjassa joistakin yhtiöistä puhuttaessa tekstiä oli hyvin vaikea ymmärtää. Muutamia tuntemattomampia yhtiöitä kelasin suosiolla ohitse. Kirjassa on paljon yhtiöitä listattuna, joidenka paikka todellakin kuuluu tuolle kyseiselle listalle. Listalla on todellisia roistoja suorastaan, jotka taitavasti osaavat käyttää hyödykseen järjestelmän porsaanreikiä, valvontaa, lakimiehiä ja muita heikkouksia. Kirja maalaa tulevaisuudesta hyvinkin järkyttävän kuvan. Suuryritysten päätökset ja valinnat ratkaisee pitkälti kansainvälisen tulonjaon, ilmaston lämpenemisen ja myös demokratian tulevaisuuden.

Itselleni mielenkiintoisin yhtiö kirjasta oli Lockheed Martin eli LMCO, joka on yhdysvaltalainen konserni, joka valmistaa pääasiassa lentokoneita, aseita ja avaruustekniikkaa. LMCO on maailman suurin aseteollisuuden konserni, jos kokoa mitataan liikevaihdolla. Lockheed Martinin 37 miljardin dollarin liikevaihdosta lähes 20 miljardia on sotateollisuuden tarvikkeilla tehtyä. LMCO on samalla merkittävä työnantaja, joka työllistää 130 000 ihmistä 56 eri maassa. Heidän merkittävin asiakas on varmasti Yhdysvaltain puolustusministeriö. Myös suomi on ostanut Lockheed Martinilta monia asejärjestelmiä. Jokaisella voi olla oma mielipide sille, onko eettisesti oikein tehdä bisnestä sotatekniikalla ja muulla vastaavalla. Yhdysvaltain kongressiedustajat eivät kuitenkaan voi tehdä asialle oikein mitään, koska Lockheed Martin on niin järisyttävän suuri työnantaja. Edustajat eivät halua leimautua työpaikkojen tuhoajina. Vaikka LMCO toiminta olisi kuinka väärin ja vaikka se tekisi mitä virheitä tahansa, se on niin suuri työllistäjä ja sillä on valtava merkitys maiden turvallisuuspolitiikassa, että yritys on vain pakko pitää pystyssä, kaikesta huolimatta. LMCO on yksi maailman ja etenkin Yhdysvaltojen yrityksistä, joilla voi hyvinkin olla jo enemmän vipuvaraa kuin itse Yhdysvaltain hallituksella. Sama tilanne on myös muutamilla muillakin yrityksillä tällä hetkellä ja tätä menoa myös tulevaisuudessa. Yritykset ottavat valtaa itselleen maidensa hallitukselta.

En osannut itse odottaa sitä mikä oli kirjassa kerrottu maailman vaarallisimpana yhtiönä. Kuvittelin, että vaarallisin yhtiö on juuri joku aseteollisuuden yritys tai ehkäpä joku öljyfirma sheikkien omistuksessa. Maailman vaarallisin yritys on kuitenkin Google. Lista yrityksistä ja niiden järjestyksestä on siis täysin kirjoittajien (Raeste ja Sokala) oma mielipide. Google on internetin kuningas, the boss, el hefe, koska se yksinkertaisesti tietää meistä liikaa. Google on se, joka hallitsee hakukonemarkkinointia. Ongelmana hakukoneoptimoinnissakin tulee se, että hakukoneen antamat tulokset eivät todellakaan edusta absoluuttista totuutta, koska Googlen algoritmit päättävät mitä hakutuloksia ihmiset saavat nähdä. Monopoli-tilanteessaan Google pystyy suosia omia sivujaan, vaikka muilla vastaavilla sivuilla olisikin olennaisempaa ja suositumpaa tietoa sivuillaan.

Kuten kerroin olisin kuvitellut, että vaarallisimpana yhtiönä majailee esim. joku öljy-yhtiöistä. Saudi Aramco onkin yksi öljy-yhtiöistä, joka on listassa kolmantena. Mielestäni täysin oikeutetustikin. Kirja kertoo hyvän esimerkin öljy-yhtiöistä, joka kuuluu näin, ”Esimerkiksi vain kaksi öljy-yhtiötä, Chevron ja Saudi Aramco, ovat vastuussa yhteensä 6,5 prosentista maailman kaikista teollisista hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2017 mennessä”. Eivätkä Öljy-yhtiöt todellakaan lopu vain näihin kahteen. Vastaavia saastuttavia yrityksiä ovat myös kaikki kaasuyritykset. Listalta numero 7. löytyy Venäjällekin elintärkeä kaasujätti Gazprom. Nämä ovat niitä, jotka ovat mielestäni todellisesti maailman vaarallisimpia yhtiöitä. Öljy- ja kaasuyhtiöihin kun yhdistetään vielä välinpitämätön ja häikäilemätön johtoporras saadaan aikaan suoranaisesti kaaoksen megabileet.

Kirjassa oli paljon hyvin mielenkiintoisia juttuja yrityksistä, joita ei olisi todellakaan voinut koskaan kuvitella. Mieleeni päällimmäisenä jäi se, kuinka kaikki tekeminen liittyy maiden politiikkaan, jättiyrityksillä on hyvin valtava rooli koko maailman toiminnassa ja valinnoissa. Yhdysvaloilla on Facebook, Google ja Microsoft, kun Kiinalla vastaavia on Alibaba, Baidu ja Tencent. Kiinassakin maan presidentillä on yhtenä suurena tavoitteena teknologiakumouksen haltuunotto. Tulevaisuudessa teknologia on kaikkein suurin valttikortti. Kuten kirjassakin sanotaan, yritykset, jotka ensimmäisenä näkevät teknologisen kehityksen suunnan, voivat saavuttaa etumatkan ja markkina-aseman, jota muiden voi olla mahdotonta haastaa.