Kirjaa Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on kehuttu minulle monesti tässä parin vuoden aikana. Tästä huolimatta kirja menee niiden joukkoon, joka ei ollut minulle antoisin. Kirjassa oli asioita, joita nappasin ylös ja sain ajatuksia, mutta myös paljon asioita, joita halusin kyseenalaistaa kuunnellessani kirjaa. Kirjan tyyli oli vähän poikkeava, joka uppoaa varmasti moniin erilaisiin lukijoihin, mutta ei tällä kertaa minuun.

Ongelmaa seuraa ongelma. Me asumme todella valmiissa maailmassa. Elämä on tavallaan melko helppoa, mutta meillä on silti paljon ongelmia. Toiset ongelmat ovat oikeita ja toiset niitä ongelmia, joille ei kuuluisi antaa edes painoarvoa. Lause ongelmaa seuraa ongelma laittoi miettimään hetkeksi itseään ja omaa turhamaisuuttaan. Oma ongelma voi olla se, että en osaa päättää mihin haluan lomalla. Kun olen päättänyt mihin haluan lomalle, menen sinne ja totean, ettei se ole läheskään niin mukava paikka, kuin ystäväni Instagram kuvassa oleva lomakohde. Teemme itsellemme joka päivä ongelman perään ongelmia ja tyytyväisenä oleminen on yhä vaikeampaa. Elämme niin valmiissa maailmassa, että haemme hakemalla välitöntä tyydytyksen tunnetta asioista, joka on myös ongelmallista. Minulla on kauhea nälkä tullessani kotiin ja mietin, tekisinkö ostamistani aineksista suunnittelemani keiton vai tilaisinko kotiin pizzaa. Siinä hetkessä tunnen, että on todella tärkeää juuri sillä hetkellä saada pizzaa, jotta oloni paranee. Tämän jälkeen voivottelen, että taas meni rahaa ja minulla on huono olo kaiken roska ruuan takia. Hain hetkellistä tyydytyksen tunnetta enkä ajattelut kauas kantoisesti sekä samassa ongelmaani seurasi ongelma. Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään turhaa ongelmien vatvomista. Se luo minulle sekä ympärillä olevilleni negatiivista ilmapiiriä. En sano, että on väärin puhua asioista, jotka eivät ole hyvin, mutta turhan päiväinen ongelmien jauhaminen ei yleensä edes vie niitä eteenpäin. On hankalaa olla ratkaisukeskeinen tilanteessa, jossa itseä ärsyttää joku asia. Jokainen meistä voi opetella tässä paremmaksi päivittäin.

Keskivertoisuus ei ole epäonnistumista. Mark nosti todella tärkeän asian esille, joka ajaa ihmisiä henkisesti ahtaalle.  Nykypäivänä pyritään olemaan tosi huippuja ja jos et pääse huipulle niin helposti ajatellaan, että ihminen on epäonnistunut tai tuntee itsensä huonommaksi kuin muut. Tuntuu että tavallinen on kiro sana monelle. Ai se on vain kassalla töissä tai sekö ei ole käynyt muuta kuin ammattikoulun. Elämme suorittaja yhteiskunnassa, jossa vaaditaan koko ajan enemmän ja tavallinen ei olekaan mukaa enää hyvä asia. Minusta olisi ainakin aika tylsää, jos me kaikki olisimme täysin samalaisia eikä se ole edes mahdollista. Tavallinen ei ole muutenkaan millään tavalla väärin. Jokainen meistä nauttii erilaisesta elämästä ja jokaisella on erilaiset tavoitteet esimerkiksi uran suhteen. Muutenkin sen määritteleminen kuka on huippu ja kuka tavallinen on todella väärin minun mielestäni. Ihminen voi olla huippu siinä mitä tekee ja se ei ole mielestäni verrattavissa toisen tekemiseen.

Kuolema on ainut kompassi. Tuo vertauskuva oli yhtä aikaa tosi hauska ja niin maton alta vetävä, että meni hetki käsitellä. Ei tule monesti ajatelleeksi, että mitä minä haluan tehdä ennen kuolemaani. Mark kertoi kirjassa kuinka oman elämän päättymisen kohtaamisella ymmärtää, mikä on oikeasti tärkeää elämässä ja mille kannattaa antaa arvoa. Miksi antaa itsensä rajoittaa tekemistään. Minä ajattelen edelleenkin ihan liikaa muita ja miltä tekemiseni tai minä näytän muiden silmissä. Miksen olisi minä ja tekisi mitä minä haluaisin. Olen kipuillut jonkun verran sen kanssa, että en tee asioita tarpeeksi tai tuntuu että elän liikaa vain arkeani. Tuntuu että haluan tehdä asioita, mutta en oikein tiedä mitä ne asiat ovat. Miksi minä ikään kuin ajattelen, että teen sitten joskus, kun on aikaa. Mitä aikaa?! Puhuin tästä psykologin kanssa ja hän pyysi, että tekisin seuraavalle kerralle oman unelma koosteen kuvista, joita löydän Pinterestista. Olen monen kanssa puhunut visualisoinnista ja omien unelmien kuvallistamisesta, mutta yllätys yllätys en sitä oikeastaan tee. Ja se oli oikeasti todella innostavaa! Tein unelma koostetta tälle vuodelle, mutta haluan koota seuraavaksi koko elämäni unelma koostetta, joka tulee varmasti muotoutumana koko ajan vuosien myötä. Tärkein oppi minulle oli oikeastaan, että elä elämääsi nyt äläkä kohta.