Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, Mark Manson

Kirjoittaja: Carolina Tuomikorpi

2 maaliskuun, 2020

Lähdeteos: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Lähdeteoksen kirjoittaja: Mark Manson

Teoriapisteet: 2

Se, miksi päätin kuunnella äänikirjana Mark Mansonin kuinka olla piittaamatta paskaa kirjan. Oli kun olin yltiömäisessä vitutuksen vallassa tiimini takia ja päätin, että nyt saa riittää. Tästä kirjasta löydän vastauksia varmasti oman vitutukseni laannuttamiseksi ja niinpä löysinkin! Ensimmäisten tarinoiden ja jupinoiden kohdalla alkoi jo naurattaa ja päätin kuunnella äänikirjan loppuun. Hyvä päätös!

Ensimmäinen tarina alkoholisti kirjailija Bukowskista oli innostava, koska se kertoo että hän on ollut valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että hänen kirjansa julkaistaan. Kannustavaa oli kumminkin huomata, kuinka paljon ihmisen pienillä askeleilla voi saavuttaa haluamansa loppu tuloksen.  Lopulta vaikka herran oli saavuttanut kullan ja kuuluisuuden hän ei kumminkaan ollut lopettanut toilailujaan julkisuudessa. Mitä hän siis oli tehnyt ennen jo julkisuutta.

”Tämä tarina kertoo hyvin siitä, että elämässä on monenlaista kärsimystä. Kärsimyksen välttäminen on itse kärsimystä, joten älä vältä kärsimystä.” Olen huomannut, että kärsimys ja pienimuotoiset kärsimysaskeleet tiimin kanssa ovat tuoneet meitä lähemmäksi toisiamme.  Sanoisin, että kärsimys on yksi tie henkiseen kasvuun, jota jokainen jossakin kohtaa elämässään tarvitsee. Tiimissä varsinkin olen huomannut sen, että joka viikko joutuu oman mukavuus alueen ulkopuolelle.

”Pettymys panda” kertoo hyvin, kuinka petymme omiin odotuksiin itseämme kohtaan. ”Lukuun ottamatta, kuinka petymme muihin lopulta. Pettymykset on osa elämää ja sanoisinkin, että niihin voi opetella uuden suhtautumisen. Muuttaa niin sanotusti omaa ajatusmallia ja ehkä jopa muiden?”

Onuda sissistä kertova tarina, on rohkaiseva! Ihmisellä kun on tarkoitus tai päämäärä sen näkee hyvinkin selkeästi oman pään sisällä. Samalla tarina herätti, kuinka ne omat uskomukset oman pään sisällä voi olla itsensä este todella paljon. Moni jättääkin asioita tekemättä, koska ei usko itseensä tai uskoo niin paljon jopa että palvelee kuningaskuntaa 30 vuotta niin kuin Onuda teki.  ”Ihmiset omistavat elämän aika lailla turhille hankkeille, aikalailla koko elämän.” Itseni kohdalla asia selkeni, että tee niitä asioita, jotka innostavat elämässä eteenpäin. En sanoisi, että se kaikilla toimii, mutta minulla kyllä.

Jamesista ja hänen kramppi sairaudestaan kertova tarina on hyvinkin herättävä ja kuinka James tuotti pettymystään isälleen koko ajan sairautensa ja epäonnistumiensa takia. Itseäni herätti kuinka ulkoiset tekijät painostavat elämään jotakin sellaista elämään, mikä ei olisi juuri sitä, mitä itse ei välttämättä halua elää.

Kumminkin Jamesin tuli aikansa filosofi ja tunnettu. ”Jokainen on itse vastuussa itsestään, omasta elämästään jokainen on vastuussa siitä itse. Jokainen itse valitsee, miten reagoi asioihin. Elämme omien arvojemme mukaan kriteerillä, millä arvioidaan asioita. Ei voi sanoa suoraan, onko se paha vai hyvä.  Näitä valintoja tehdään koko ajan tiedostaen tai ei tiedostaen. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan ei tarkoita olla välittämättä tavoittelusta vaan erottaa merkitykselliset asiat tyhjänpäiväisestä paskasta.”

Turvallisuuden vuoksi moni uskoo liian paljon uskomuksia. Varmuutta omassa elämässä on hyvä kyseenalaistaa. Omista erehtymisistä emme osaa erottaa, onko ne hyviä vai huonoja  Stressaavammatkin ja surullisimmat kokemukset ovat olleet niitä opettavaisia, onko ne silloin ollut huonoja kokemuksia? ”Uskomukset teemme itse.”  Itse olen alkanut havaitsemaan näitä uskomuksia omassa elämässä ja kyseenalaistamaan niitä. Olenkin aloittanut ison elämän tapa remontin tältä osin omassa elämässäni. Uskon, että tiiminikin saa kuulla uskomusten kyseenalaistamisesta.

”Epävarmuus on kaiken kehityksen alku ja juuri. Joka uskoo tietävänsä kaiken, ei opi mitään.” Kehittyminen niin sanotusti pysähtyy. ”Omista erehdyksistämme opimme eniten silloin kun pystymme ne myöntämään”. Tätä taitoa, jokainen saa opetella. Taidon omaksuminen on hyvin vaikeaa välillä omalla kohdallani varsinkin silloin jos koen, että olen varma asiasta. Asian myöntäminen, että voin olla, jossakin asiassa väärässä on todella haastavaa.

Kirjassa hyvin puhutaan arvoista. Omista arvoista siitä haluanko ottaa itse vastuun siitä, että olen yrittäjä vai työntekijä muille. Kumpi antaa itselleni enemmän vapautta tehdä asioita itse, silloin kun itse haluan.  Olen tietoisesti itse valinnut yrittämisen, koska haluan vapauden työn tekooni. Tämä myös tarkoittaa sitä, että jouduin harjoittamaan omaa osaamistani itse.  Olen vastuussa itse itsessäni, tässäkin asiassa.

Tarina Picassosta siitä, kun hän piirtää kahvilassa ja heittää lautasliinan lopulta roskiin. Nainen, joka oli seurannut taideteoksen kehittymistä, salaa vieressä oli valmis maksamaankin taideteoksesta.  Picasso kun kertoi hintansa 20 000€, nainen järkyttyi hinnasta. Tarinan opetus olikin, että Picasso oli harjoitellut taulujen tekoja jo 60 vuotta.

”Minkä tahansa taidon haluammekin oppia se vaatii tuhansia pieniä epäonnistumisia ja menestyksen avain onkin tuhannet pienet epäonnistumiset sitä ennen ”.

Kun Mark Manson matkusti paljon. Hän kierteli maailmaa ja haki kaikenlaisia erilaisia säväreitä, joka maasta. Hukkasi paljon aikaa turhiin asioihin. Lopulta kun hän oli matkustellut, ei hän enää saanut säväreitä matkustamisesta, 60 maata taisi tehdä tehtävänsä.

Oppi oli kumminkin tämä:” täydellinen vapaus, ei merkitse yksinään vielä mitään.  Vapaus antaa mahdollisuuden tavoitella merkityksellisiä asioita, mutta merkityksellisyyttä ei löydy vapaudesta itsestään.  Loppujen lopuksi elämään saa merkitystä ja karsimalla vaihtoehtoja rajoittamalla vaihtoehtoja sitoutumalla paikkaan tai uskomukseen tai ihmiseen.  Kaikkeen yltäkylläisyyteen täytyy vajota, jotta voin tämän oppia. ”

Rakkautta on kahdenlaista vastuutonta ja vastuullista. ”Vastuullinen on, että otatetaan itse koppia omista ongelmista ja kannetaan itse vastuu. Vastuuttomassa kannetaan toisen ongelmat omina ongelmina, mikä luo etuoikeutetun aseman suhteessa.” Mikä on todella vääristynyt kuva, ihmissuhteessa. Herättävää vai, mitä?

Viimeinen tarina Joshista kertoo itselleni, kuinka hauras kumminkin elämä on. Se kertoo, mille asioille annetaan arvoa ja mille ei. Pitäisikö meidän antaa enemmän aikaa läheisimmille jos näemme heitä vain kerran kuukaudessa. Vuosissa se on todella vähän, 12 kertaa vuodessa.  Kuolemattomuuteen halutaan keksiä myös ratkaisua, mutta haluaisinko minä elää loputtoman elämä? Paha sanoo, houkuttelevaa.  Voisin toteuttaa paljon asioita, mutta olisiko se enää elämisen arvoista?

Hyviä kysymyksiä itselleni, voisin näitäkin kysymyksiä kysyä muilta.

Tekijä

Carolina Tuomikorpi

0405148833

[email protected]

You May Also Like…

Et taida kuunnella

Kuunteleminen on taito, jonka nykyään yhä harvempi taitaa. Vaikka puhe on maailmassa lisääntynyt, kuunteleminen ei...

0 kommenttia

Lähetä kommentti