Kohti omannäköistä yrittäjyyttä

Kirjoittaja: Rock Åkerlund

17 syyskuun, 2021

Lähdeteos: Kohti omannäköistä yrittäjyyttä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Leena Ståhlberg

Teoriapisteet: 2

Kohti omannäköistä yrittäjyyttä

Valitsin kirjan ihan yleisen kiinnostuksen perusteella. Kohti omannäköistä yrittäjyyttä näytti mielenkiintoiselta siksi, että kun asioista saa tehdä omannäköisiä, se on minulle iso faktori. Kirjan kirjoittaja, Leena Ståhlberg, on yksi ohjausalan yrittäjyyden uranuurtajia, joka ohjaa ihmisiä löytämään uusia suuntia ja oivalluksia elämänpoluillaan ja työurillaan. Tuntui, että tällaiseen preppaukseen olisi nyt tarve, kun koulukin alkaa ja kaikenlaiset uudet tuulet toivottavasti puhaltavat.

Heti ensimmäisessä varsinaisessa luvussa Leena opettaa itselleni uuden termin; Bore out. Bore out tarkoittaa juuri sitä, mikä on omien adhd-tyyppisten aivojen kuormittumisen takana ollut aiemmin läsnä työpaikoissani. Se voi kuulostaa jollekin erikoiselta, mutta haluan avata sen juuri siksi. Bore out on siis työssä tylsistymistä. Se liittyy siihen, kun työstä puuttuu haasteita tarpeeksi ja oma työ, sekä sen merkityksellisyys alkavat katoamaan tai tuntuvat puuttuvan täysin. Tästä johtuu sitten, että kykyjään alikäyttää ja alisuoriutuu töissä, kun pelkkä motivaatio ei riitä.

Kun burn outissa työ on ylistimuloivaa ja vie mehut ihmisestä, bore out puolestaan edustaa alistimulaatiota, joka on omille aivonystyröilleni kaikista raskaimpia vaihtoehtoja. Se johtuu siitä, ettei vaan saa laittaa kaikkea kapasiteettiaan työssään likoon. Vaikka työ on mielekästä, siihen voi turhautua ja tylsistyä paljonkin, jos tilanne on esimerkiksi se, ettei keskeytysten tai huonojen vuorovaikutusuhteiden voi tehdä työtään tarpeeksi mielekkäällä tavalla. Itselleni bore out on eniten näkynyt sillä tavalla, ettei työ tarjoa tarpeeksi oikeanlaisia haasteita. Esimerkiksi parturihommissa, vaikka tein kaiken tarkkaan ja mitä käskettiin, se ei tuntunut mielekkäältä, kun kyseessä oli liukuhihnatyö, jossa minua ei arvostettu. Jatkuvaa äärirajoille pyrkimistä, rehkimistä ja jaksamista, kunnes sitten ei jaksanutkaan. Ymmärsin myös kirjan avulla, että kun palaute ja kiitos puuttuvat, se edistää bore outin riskiä, kun ei missään näy se, että rehkii oikeasti. Tylsistyminen ja uupuminen kulkivat käsi kädessä ja lopulta en sitten voinutkaan tehdä enää kyseistä työtä.

Leena esittelee myös termin työn imu. Merkityksellisyyden kokemus, työstä innostuminen ja työn ilo, miltä kuulostaisi? Lupaavalta, jos itse pohdiskelen. Jos työhönsä saa annettua kaikkensa omasta osaamisestaan, on sinulla työhösi hyvin todennäköisesti positiivinen kipinä.

Kirjassa esitellyn tutkimuksen mukaan ihmisen psykologisiin tarpeisiin kuuluu itseohjautumisen tarve, yhteenkuuluvuuden tunne ja arvostus, sekä tarve kykenevyyteen. Tiimiakatemian hengen mukaan haluan tuoda pienyrittäjien kartoituksissa kuvailtuja kokemuksia työn imusta ja tarkastella niitä.  Kokemukset mitä on kuvailtu ovat omistautumista, tarmokkuutta ja uppoutumista omaan työhönsä. Ja vaikka yleensä yrittäjät tekevät pidempää päivää, kuin palkkatyöläiset, eivätkä pidä niin paljon lomia, he kokevat silti työn imua keskimääräistä enemmän kuin palkansaajat kokevat. En toki väitä, etteivätkö yrittäjät kokisi mitään negatiivisia tunteita, mutta varsinkin aloittelevat yrittäjät saattavat olla jopa poikkeuksellisen omistautuneita omalle työlleen ja sitä pyöritetään sitoutuneesti kelloon katsomatta.  Vastuuta voi olla paljon, epävarmuutta tulevaisuuden ja talouden suhteen, mutta samalla he voimaantuvat siitä, että saavat itse päättää työstään ja olla itseohjautuvia.

Uskon itse saavani yrittäjyydestä tätä työn imua, kunhan ymmärrän hakeutua sellaisiin tehtäviin, jotka itseäni myös kiinnostavat. Minua ajavat eteenpäin hyvä palaute, positiivinen työympäristö, hyvä arvomaailma, tekemisen meininki ja uusien asioiden oppiminen. Haluan tehdä myös jossain määrin merkittävää työtä, ettei työni mene vain siihen, että se toimii itselleni pelkkänä rahanlähteenä, haluan sen olevan merkityksellistä muihinkin suuntiin ja näkyvän esimerkiksi samalla auttamistyönä tai positiivisena voimavarana.  Haluan, että kun herään uuteen työpäivään, mielessäni ei pyöri ahdistus, vaan se, kuinka innostava päivä edessä voi olla ja mitä saan taas tänään aikaiseksi. Ja tämä koko ajatus yrittäjyyden suhteen motivoi minua ja adhd-aivojani, jotka luontaisesti ovat dopamiinin suhteen alhaisemmat, kuin neuropsykologisesti normaaleilla.

Vaikka kirjan kirjoittajan yritys on ihan eri alalla mitä oma yritykseni koskaan varmaan tulee olemaan, niin silti hän kertoo hyvin samaistuttavasti mitä voin itsekin matkallani kohdata ja osa pohdinnoista on kullan arvoisia. Jossain vaiheessa kirjaa kirjailija pohtii omaa osaamistaan ja on jotenkin lohdullista huomata, että vaikka hänellä on pitkä kokemus omalta alaltaan, niin silti hän epäilee itseään ja omaa osaamistaan. Tuttu tunne itsellekin, että yhtäkkiä mieleen tulee epäusko ja epäröinti omia kykyjä kohtaan. Parhaimpana päivänä tiedän, että olen monessa lahjakas ja uskon itseeni, mutta huonompana oikeasti pitää puskea itseään eteenpäin, etten usko kaikkea mitä epävarmuuteni minulle väittää.

Kirjassa siis pohditaan sitä, mitä sitä oikeastaan osaakaan ja mikä voisi hyödyttää omaa yritystä?

Laitoin omia osaamisiani ja piirteitä hieman paperille:

  • Hyvä asiakaspalvelija
  • Idearikas
  • Luova (myös ongelmanratkaisussa)
  • Reilu
  • Sinnikäs
  • Yritteliäs
  • Reagoin tilanteisiin nopeasti tarvittaessa
  • Kun kiinnostun jostain, imen tiedon asiasta, kuin pesusieni (hyperfokus)

Tuossa nyt muutama mitä sain ylös ja siksi laitoin, kun kirjassa mainittiin, että tuntuu hyvältä nähdä paperilla sellaiset asiat itsestään, jotka kokee positiivisiksi. No tuntuiko? No kyllähän se tosiaan kivalta tuntui ja olisin voinut varmasti laittaa paljon muutakin tuohon missä olen hyvä. Monesti vaan päästäni katoaa ajatukset, kun alan kunnolla pohtimaan, sekin on jännä homma, mutta jätetään nyt toiseen kertaan. Ei tuokaan lista nyt kaikesta osaamisesta varsinaisesti vakuuttaisi niinä huonoina päivinä, joista aiemmin mainitsin, mutta juuri tänään se näyttää tarpeeksi hyvältä. Tiedostan jotenkin, että minulla on kaikki se mitä yrittäjyys vaatii, mutta voin vielä hioa taitojani. Epävarmuuksien voittaminen ja rohkeus mennä eteenpäin, vaikka pelottaisi on asioita mitä olen tietoisesti harjoitellut viime vuosina.

”Keskinkertaiset taidot ja yritteliäs asenne on parempi yhdistelmä kuin ylivertaiset taidot ja keskinkertainen asenne”

-Pekka Seppänen

Juuri tuo ylläoleva lause sykähdytti itseäni hieman. Vaikka tykkäänkin hioa taitojani ja olen ajoittain erittäin kunnianhimoinen joidenkin asioiden suhteen, niin tuossa on omaan elämääni sopiva totuus kiteytettynä. Ja myös se polku, mitä minun kannattaa kulkea. Monesti lähden tekemään liiaksi jo alusta asti ja pohdin liikaa miten asiat pitäisi tehdä, ennen kuin teen niitä. Itseeni tuo lause toi uskoa juuri siihen, että kannattaa lähteä yrittämään vaikka ei olisikaan niin tappiin hionut kaikkia taitojaan. Tehdessä oppii myös ja varsinkin nyt olen alkanut taas huomaamaan sitä, kun projektit ja muut on alkanut koulussa pyörimään.

Kirjassa oli myös monia muita tehtäviä, jotka kartoitti sitä millaista yrittäjyyttä olet rakentamassa ja asioiden kirjauksia millainen olet, joita teinkin ohimennessä muutaman. Huomasin, että on oikeasti hyvä käyttää välillä aikaa moisiin tehtäviin, vaikka ne tuntuisivatkin joskus hölmöiltä. Yllättävän monta kertaa tullut huomattua, että on saanut jotain konkreettista, vaikka pientäkin, tietoa taas itsestä ja mihin suuntaan kannattaisi mennä.

Suosittelisin tätä ihmisille, jotka pohdiskelevat omaa yrittäjyyttään ja millaista se olisi juuri omana itsenään.

Rock Åkerlund

Projektitoimisto Heiga osk

Heiga.fi

You May Also Like…

Yrityskulttuuri on kuningas

Panu Luukan kirjoittama ”Yrityskulttuuri on kuningas” on ollut lukulistallani ainakin vuoden verran. Tällä hetkellä...

Inspiroitunut

Maailma muuttuu ja pärjätäkseen, sekä menestyäkseen meidänkin on muututtava ja työelämän evoluutio vaatii myös...

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

0 kommenttia

Lähetä kommentti