Väsymyksestä on tullut perustila. Elämän värit haalistuvat ja mikään ei oikeastaan enää tunnu miltään. Maailma kuitenkin tuntuu kiivaalta ja liian vauhdikkaalta. Kiireestä on tullut jatkuva tunne, vaikka samalla ei saa mitään aikaan. Olo on uupunut, mutta nukkumaankaan ei pysty. Kehon jokainen hälytyskello soi huutaen, mutta kiireessä ei enää edes kuule mitään. Herätessäkin vaan väsyttää. Kuuletko mitä kehosi yrittää sinulle kertoa? Nämä ovat loppuun palamisen, eli burnoutin oirehdintoja. Usein burnout johtuu pitkittyneestä työstressistä, joka kehittyy vähitellen häiriötilaksi, jota siivittävät uupumusasteinen väsymys, heikentynyt itsetunto ja kyynistynyt asenne esimerkiksi työtä kohtaan. Pitkittyneet oireet ja niiden sivuttaminen, voivat johtaa vakavampaan sairastumiseen. Usein ongelmana on, ettei oireita tunnisteta. Uupumus ja burnout on useiden milleniaalien vitsaus, jonka takia monet siirtyvät töistä sairaslomalle. Monet syöksyvät riittämättömyyden kierteeseen, josta on vaikea noista ylös. Usein uupumus hiipii elämään vähitellen ja sen toteaminen voi olla erittäin pitkä prosessi. Uupumuksesta on tullut kansantauti, jolle ei näy loppua vielä lähitulevaisuudessa.

Eeva Kolu (2020) pohtii Burnoutin vaikutusta omassa elämässään kirjassaan Korkeintaan vähän väsynyt. Kolu kuvailee burnoutin vaikutuksia omassa elämässään ja peilaa ajatuksiaan nykymaailman tilanteeseen. Kirjan nimikin viittaa jo siihen, kuinka uupumuksen tunteet lakaistaan liian usein maton alle. Tämä johtaa pitkällä tähtäimellä ongelmien paisumiseen. Moni väittää olevansa korkeintaan vähän väsynyt, vaikka keho käskee pysähtymään. Kuuntelin kirjan ja löysin siitä yllättävän paljon samaistuttavia asioita. Toisaalta mikään näistä asioista ei tullut yllätyksenä. Peruskoulun kympintyttö, perfektionisti ja ankaraa työkuria ylläpitävä suoriutuja. Samalla näen nämä piirteet osana omaa persoonallisuutta, mutta ympäristö on myös vaikuttanut siihen, miten nämä taipumukset ovat kärjistyneet. Olen aina ollut kova asettamaan tavoitteita, jos olen jotain päättänyt, menen sitä kohti myrskyn lailla. Usein onnistun monessakin asiassa, mutta pienetkin epäonnistumiset jäävät kirvelemään pitkäksikin aikaa. Jatkuvasti täytyisi olla pyrkimässä kohti omia tavoitteita ja kehitystä, vaikka tämä usein on ensiaskel kohti uupumusta (Kolu 2020).

Monet tekevät töitä tehdään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Nukutaan liian vähän, ei liikuta ja syödään epäterveellisesti. Omassa elämässä ja lähipiirissä on ollut useampi varoittava esimerkki siitä, miten polttaa itsensä loppuun. Yrittäjillä on myös alttius ajaa itsensä uupumukseen, vaikka samalla heillä on enemmän vapautta muokata omaa arkeaan. Nykyinen maailmaa painostaa tehokkuuteen ja elämä on monella saralla suorituskeskeistä. Myös ympärillä olevia opiskelijoita, ystäviä ja läheisiä kuunnellessa nousee huoli, siitä miten väsyneitä monet ovat. Ajankäytön hallinta on hukassa, ja asioita ei osata laittaa tärkeysjärjestykseen. Arjen sälät ja ei niin tärkeät tehtävät täyttävät kalenterimme. Tuntuu, että koko ajan on kiire ja juoksee pää kolmantena jalkana joka suuntaan. Mahdotonta keskittyä mihinkään sata prosenttisesti ja ajatukset ovat aina jo seuraavassa tehtävässä. Jokainen meistä joutuu noudattamaan tiettyjä ajan lainalaisuuksia, eikä kukaan pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa (Kolu, 2020). Uni kärsii aina ensimmäisenä, kun elämä muuttuu stressaavaksi.

Miten voisimme esimerkiksi työpaikoilla panostaa enemmän hyvinvointiin? Miten voimme varmistaa sen, ettei kukaan joutuisi kantamaan taakkaansa yksin? Joskus aikaisemmin keväällä pohdimme yhdessä tiimin treeneissä, miten voisimme kiinnittää paremmin huomiota kaikkien hyvinvointiin. Hyvinvointiin panostaminen johtaa myös parempiin tuloksiin ja asiat etenevät sujuvammin. Välillä täytyisi muistaa pysähtyä ja kuunnella omaa vointia. Hyvä olisi muistaa myös olla armollinen itseään kohtaan. Elämän tilanteesta, tehtävästä työkuormasta tai pitkäksi venähtäneestä to-do listasta huolimatta, ei tarvitse lupaa levolle. Itselle on usein vaikeaa pysähtyä edes vapaapäivinä ja tuntuu, että aina pitäisi olla tekemässä jotakin oli se sitten työhön tai harrastuksiin liittyvää. Elämässä pitäisi olla enemmän niin sanottua ”tyhjää tilaa”. Aina ei tarvitse täyttää jokaista kohtaa kalenterissa. Pitää antaa välillä itselleen tilaa palautua arjen vauhdista. Esimerkiksi usein liikkuessamme paikasta toiseen selaamme puhelimia, kuuntelemme musiikkia tai podcastia. Jokainen hetki halutaan täyttää, eikä ajatusten vaeltelulle jää tilaa.

Maailman tahti on kiihtynyt viimeisen viiden vuoden aikana huomattavasti. Sosiaalinen media maalaa kiitokuvia todellisuudesta, jossa mikään ei ole tarpeeksi. Asiat halutaan tehdä isommin, paremmin ja tehokkaammin. Kamppailu riittämättömyyden tunteen kanssa on loputon. Jatkuvaan kasvuun ja kehitykseen tähtääminen on uuvuttavaa, eikä moni pysy tahdissa mukana. Myös somessa monet haluavat vakuuttaa muut omasta kehityksestään, ja elämä muuttuu vähitellen pelkäksi performanssiksi (Kolu, 2020). Tämä on yksi lukuisista nykymaailman syistä, sille miksi uuvumme. Olen huomannut sosiaalisen median negatiiviset vaikutukset isosti omassa elämässä. Jatkuva informaationtulva puhelimella ja koneella, aiheuttaa usein ahdistusta. Vähitellen huomaan hukkuneeni Instagramin tai YouTuben loputtomaan virtaan, kun yritän vältellä työkuormaa viimeiseen asti. Somen eri kanavat kilpailevat huomiostamme jatkuvasti ja käyttämämme aika toimii valuuttana. Itse olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään somen käyttöä ja monen sovelluksen push-ilmoitukset ovat kokonaan pois päältä. Tämä on vähän rauhoittanut oman puhelimen informaatiotulvaa edes hieman.

Uupumuksen tunteiden tunnistaminen voi viedä hyvin pitkään. Varsinkin silloin, kun itse puskee täyttä vauhtia eteenpäin. Arjessa kannattaisi panostaa pieniin asioihin, jotka edistävät hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Tämä on lista asioista, jotka ovat auttaneet oman jaksaminen huomioinnissa.

Avoimuus ja mielen hyvinvoinnista puhuminen
Monet asiat helpottavat, kun niistä puhuu ääneen. Monet kamppailevat samankaltaisten asioiden kanssa, vaikka ajattelisi, että on ongelmiensa kanssa täysin yksin. Läheisille ja ystäville puhuminen voi olla välillä haastavaa. Itse koen ainakin vaikeaksi tuoda esille oman jaksamisen ongelmia. Puhuminen aina kuitenkin helpottaa ja asioiden myöntäminen on tällöin myös itselle helpompaa.

Milloin sanoa ei?
Kaikkea ei pidä tehdä itse. Onko esimerkiksi tehtäviä, jotka voisi delegoida eteenpäin? Mikä on omalla listalla tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä? Omien rajojen tunnistaminen ja piirtäminen vie aikaa.

Oman kehon kuuntelu
Ansaitset lepoa ja aikaa rentoutua. Millainen toiminta auttaa omassa palautumisessa? Usein rento liikunta on itselle rauhoittumisen keino. Monesti pelkkä käveleminen vie jo pitkälle.

Mitä kulutat?
Mielen hyvinvointiin vaikuttaa myös s, mitä kulutamme. On kyse sitten ruoasta, tv-sarjoista, uutisista tai sosiaalisen median sisällöstä. Ruoka ja sen laatu vaikuttavat eniten fyysiseen hyvinvointiin. Sosiaalinen median sisältö voi vaikuttaa negatiivisesti itsetuntoon. Jatkuva uutisten seuraaminen aiheuttaa usein ahdistusta ja työntää jatkuvaan negatiivisuuden kierteeseen. Kannattaa pohtia, miten kulutettavat asiat vaikuttavat omaan hyvinvointiin.

Apua kannattaa kysyä
Avun kysyminen on välillä haastavaa, mutta kukaan ei jaksa loputtomiin yksin.

Elisa Häkkinen

Osuuskunta Hohke