Kiltin tytön voimakirja

Kirjoittaja: Viivi Kuismala

21 syyskuun, 2021

Lähdeteos: Kiltin tytön voimakirja

Lähdeteoksen kirjoittaja: Suvi Bowellan

Teoriapisteet: 1

Kiltteys on oikeasti asia, jota tarvitsisimme maailmaan enemmän. Itse kiltteydessä ei ole mitään vikaa. Suvi Bowellanin kirjassa Kiltin tytön voimakirja annettiin kuitenkin hyvä konkreettinen esimerkki siitä, että, hyväkin asia saattaa liiallisuuksiin mennessä olla epätervettä. Kirjan esimerkki annetaan vedenjuonnista. Sopivassa määrin vettä on hyvä (ja ihmiskeholle jopa tarpeellinen) juoda, mutta kohtuuton määrä voi pahimmassa tapauksessa viedä jopa ihmishengen. Omia valintoja pohtiessa on hyvä miettiä omia toiminnan motiiveja. Miksi toimin niin kuin toimin?  

Terveellä tavalla kiltin ihmisen toimintaa ohjaavat rakkaus ja arvostus myös omaa itseä kohtaan. Toisaalta taas liiallinen kiltteys on pelosta kumpuavaa toimintaa, joka toimii kilttiä ihmistä vastaan. Kilttiyden takana saattaa olla esimerkiksi trauma tai pienestä asti opittu tapa toimia. Herkät ihmiset ovat Bovellanin mukaan myös usein liian kilttejä, ja monesti kiltteydellä haetaan arvostusta, huomiota tai esimerkiksi turvallisuutta.  

Jopa vuonna 2021 kyseessä on edelleen läsnä hieman läsnä yhdenvertaisuusasema. Bowellanin mukaan naisilta odotetaan miehiä enemmän mm. Toisten edun asettamista oman edun edelle, vastuun kantamista toisten tunteista, ymmärtäväisyyttä sekä kiltteyttä. Bowellan kertoo, että empatia, ystävällisyys, lempeys ja herkkyys ovat arvokkaita feminiinisiä ominaisuuksia, kunhan niitä osaa käyttää tasapainoisesti. Uutisissa ja sosiaalisessa mediassa tulee usein vastaan julkaisuja ja uutisia, joissa esimerkiksi tietynpiirteistä miestä kutsutaan itsevarmaksi ja dynaamiseksi. Samoilla piirteillä kuvattuja naisia kuvaillaan helposti itsekeskeisiksi ja hankaloiksi, vaikka oikeasti ainut eroavaisuus henkilöhahmojen välillä on vain kerrottu sukupuoli. Moiset uutiset saavat minut raivostumaan.  

Kirjaa lukiessani minulle itselleni herää mieleen useita esimerkkejä omasta elämästäni, jolloin olen auttanut ihmistä silkkaa aitoa kiltteyttäni ja ystävällisyyttäni, ihan auttamisen ilosta. Auttaessani läheisiäni saan itselleni ihan valtavan hyvän mielen. Jos voin auttaa toista ihmistä niin, että se ei vaadi itseltäni ihan liikoja, autan. Niin surullista kuin se onkin, mieleeni herää kuitenkin myös kertoja, kun olen suostunut tiettyihin asioihin vain tilanteen “pakosta”. Monesti tilanteen taustalla on ollut pelko, ulkopuolinen paine tai esimerkiksi vanha ja pitkäaikainen traumakokemus. 

 Huomaan, että en myöskään osaa kunnolla kieltäytyä esimerkiksi auttamistehtävistä, jos minulta kysytään, voisinko esimerkiksi hoitaa asian x. Minulla on kalenterissani ihan varmasti yhtä paljon (tai vähän) tyhjää tilaa, kuin monella muulla, mutta loppujen lopuksi olen se, joka joustaa herkästi, sillä pohjimmiltani haluan, että kaikilla on mahdollisimman hyvä ja helppo olla. Laitan toisten ihmisten tarpeet omieni edelle.  

Kirjassa sanotaan, että kiltin tytön täytyy mm. Opetella sanomaan ei, harjoitella kertomaan oma mielipide ja harjoitella pitämään omia puoliaan. Tunnistan näistä jokaisesta piirteestä itseni. Viime kesänä työskennellessäni VKK:lla suunnittelimme muiden työntekijöiden kanssa työvuorot itse, keskenämme. Työvuorojen suunnittelu oli opettavaista ja mielenkiintoista. Se oli myös yllättävän haastavaa. Suunnittelimme työvuorot yleensä aina muutamaksi viikoksi etukäteen. Kesä on yleensä reissujen ja juhlien aikaa, ja kesälle sattui useampi viikonloppu, kun useammalla meistä oli päällekkäisiä menoja samoilla viikonlopuilla. Totta kai jokainen jousti ja sumpli omia menojaan aina myös mahdollisuuksien mukaan.  

Elävästi mieleeni jäi, kun suunnittelimme vuoroja parille viimeiselle työviikolle ja muutamalla meistä oli taas jo päällekkäistä tekemistä sovittuna. Kerroin menoistani ja muut kertoivat heidän menoistaan, jonka jälkeen kuitenkin sanoin, että voin koittaa sumplia menoni niin, että menen sinne myöhässä tai jätän reissun vaikkapa tekemättä, sillä tiedostin, että tarvitsemme kahvilalle kuitenkin samaan aikaan jonkun töihin. Muistan elävästi, kuinka tytöt korottivat ääntään ja sanoivat yhteen ääneen, että “ei, Viivi sä et nyt järjestele mitään, sillä sä tarvitset myös välillä ne vapaat”. Itselläni taisi olla takana muutenkin hieman pidempi työputki. Se myöskin herätteli itseäni ainakin hetkellisesti – muut pitivät tässä asiassa puoliani, sillä en itse osannut niitä pitää.  

Kirja antaa konkreettisia tapoja ja keinoja ylikiltteydestä eroon pääsemiseen. Näitä ovat esimerkiksi  

  • Oman historian tutkiminen ja ymmärtäminen 
  • Omien valintojen pohtiminen 
  • Rehellisyys itseä kohtaan 
  • Rohkeus puhua kokemistaan asioista ja haavoittuvaisuus 
  • Omien negatiivisten uskomusten työstäminen 
  • Tunteiden käsittely ja anteeksiantaminen 
  • Uusien taitojen opetteleminen 
  • Itsensä rakastamisen taidon opetteleminen 

Kirjassa esitettiin myöskin muutama hyvä kysymys, joiden avulla on helpompi lähteä pohtimaan asioita ja ymmärtämään itseä.  

Mitä pelkään tapahtuvan, jos sanon ei? Onko minun tehtäväni pitää kaikki tyytyväisinä? Jos on, niin miksi? Milloin ja millä tavoin sabotoin itseäni? 

Koen että minä itse henkilökohtaisesti olen tässä kaikessa hankalin vastus itselleni. Toki osaan asioista vaikuttavat ulkopuoliset ja aiemmat tapahtumat, mutta loppujen lopuksi se on aina minä vastaan minä. Minä olen lopulta se, joka voin myöskin lähteä kehittämään itseäni kyseisissä asioissa. Heikkoukset täytyy tunnistaa, jotta niitä voi lähteä kehittämään. Suvi Bowellan kertoi kirjassaan, että tärkein oivallus on se, että minun ei tarvitse selittää päätöksiäni muille. Itse teen tätä jatkuvasti. Niin ääneen itsellenikin – mutta myös muille.  

Aitous ja avoimuus on mainittu kirjassa piirteiksi, jotka vetävät puoleensa hyviä ihmissuhteita. Tämä lause herättää sisälläni lämmön ja hymyn. Olen itse valtavan kiitollinen omasta lähipiiristäni. Jos olen joskus pyytänyt heitä kuvailemaan minua muutamilla sanoilla ja adjektiiveilla, aitous on monesti noussut esiin. Toisaalta sekin on taito mitä opetella, jos siinä on itsellä vielä kehitettävää. Ihan niin kuin mitä tahansa muitakin piirteitä ja ominaisuuksia.   

You May Also Like…

Henkilöstöanalytiikka

Henkilöstöanalytiikka

Jaana Saramies, Maria Törnroos Tässä kirjassa on mielestäni paljon hyviä juttuja, joita Tiimiakatemian rekrypälen...

Business for Punks

Itsevarmasti otin käteeni tämän James Wattin, Brewdog -olutpanimon perustajan kirjoittaman kirjan, jota olen kuullut...

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

En ole koskaan harrastanut digimarkkinointia. Paljon olen siitä kuullut puhuttavan ja nyt minunkin pitäisi alkaa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti