”Jos emme halua olla tylsiä pitäisikö kiinnostua enemmän muista?” Tämä kiteytti melko hyvin sen mikä jäi päällimmäisenä mieleen kirjasta. Alla ajatuksia ja lainauksia kirjasta.

Jos miettii illanistujaiset, joissa on erilaisia henkilöitä, yleensä on yksi niin sanottu illantähti. Monesti nuo henkilöt ovat persoonaltaan samanlaisia ja haluavat huomiota.  Se ei ole ollenkaan paha asia, mutta keskittyykö tuon henkilön puheet hänen omiin asioihinsa vai kuunteleeko hän muita, kommentoi ja herättää keskustelua muita kiinnostavasta aiheesta.  Melko iso ero. Haluaisin olla jälkimmäinen ihminen.

Alla kuusi tapaa saada ihmiset pitämään sinusta.

1. 1.Ole aidosti kiinnostunut muista.
2. Hymyile.
3.  Muista, että nimi on ihmiselle tärkein sana kaikilla kielillä.4.Ole hyvä kuuntelija. Rohkaise muita puhumaan itsestään.
4. Puhu siitä, mikä kiinnostaa toista.
5. Saa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi – ja tee se vilpittömästi.

Olen miettinyt millainen työkaveri, ystävä tai vaikka johtaja haluan olla. Tuossa on aika hyvät kuusi ohjenuoraa jo. Vaikka esimerkiksi johtamisessa on paljon eri tapoja ja keinoja, ihminen ihmiselle on paras tapa johtaa. Se, että tulee nähdyksi ja kuulluksi luo turvallisen ilmapiirin.

Kirjassa verrattiin myös kiinnostavuutta kultaiseen sääntöön seuraavasti. ” Jos haluat olla kiinnostava, on tärkeää kohdella toisia siten kuin toivot heidän kohtelevan sinua. Jotta olisimme muiden mielestä kiinnostavia, meidän on oltava kiinnostuneita muista. Se on arvostuksen osoittamista.” Aika hyvin sanottu. Ja se on ihan totta! Monesti vain unohtuu arjessa olla kiinnostunut muista, koska monesti on kiireinen ja väsynyt. Pitäisi pystyä pysähtymään, kuuntelemaan, auttamaan ja olemaan toisen kanssa, jotta hän tekee sinulle samalla tavalla, kun sitä vaikka väsyneenä kaipaat. Oli ihanaa huomata kuinka paljon läheiseni arvosti sitä, että kuuntelin häntä kun hänellä oli vaikeaa, vaikka hän ei kiitosta sanoilla ilmaissut vaan eleillä. Tunnet tällöin itsesi myös arvostetuksi.

Kirjassa puhuttiin aktiivisesta kuuntelemisesta. Varsinkin nyt hybridi maailmassa, olisi todella tärkeää, että jokainen ymmärtäisi tämän ja pyrkisi tulemaan siinä paremmaksi. Jokainen meistä on ollut tapaamisessa, jossa joku henkilöistä näyttää siltä, että silmät seisovat päässä eikä ajatus liiku. Zoomissa tai muussa vastaavassa joku henkilö pitää kameran ja mikin kiinni tai kuvaa kattoa. Et näe tällöin ihmisestä ollenkaan merkkejä siitä, että häntä kiinnostaa. Jos taas ihminen katsoo silmiin, nyökkää välillä tai vaikka hymyilee sinulle, näet että hän kuuntelee. Minä ainakin koen itseni todella loukatuksi tilanteessa, jossa huomaan, ettei toista kiinnosta piirun vertaa. Nykyään olen pyrkinyt sitä tuomaan enemmän toiminnassani esille ja sanonut muille myös asiasta. Koen että aktiivisessa kuuntelemisessa olen kehittynyt melko paljon ja sen takia ehkä olen tullut myös tietoisemmaksi tämän puutteesta ympärilläni.

”Hyvä myyjä on sopivan kiinnostunut asiakkaastaan.” Esimerkki Erkki tähän, jonka haluan jakaa. Henkilökohtaisesti VIHAAN mennä esimerkiksi jonkin operaattorin liikkeeseen tai esimerkiksi vaikka Gigantiin. En koe, että liikkeissä on edes monesti myyjiä vaan tuputtajia. Joku aika sitten menin ostamaan uutta puhelinta ja KERRANKIN sain hyvää palvelua myyjältä, jota voi kutsua jo hyväksi asiakaspalvelijaksi. Kirjassa mainittiin steppejä, kuinka hyvä myyjä etenee.

1. 1.Kuuntelee ja on kiinnostunut asiakkaan tarpeista.
2. Osaa tarjota tuotteen tarpeen pohjalta ja vakuuttaa niiden sopivuuden asiakkaalle.
3. Varmistettava, että asiakas kuuntelee ja on kiinnostunut, jotta tekee osto päätöksen.

Hyvän myyjän tehtävä on ikään kuin varmistaa kummankin osapuolen kiinnostuminen. Näin tuo kyseinen myyjä onnistui saamaan minut tekemään ostopäätöksen. Moni kommentoi tähän kokemukseen minulle, että ”Kaikkihan ne ovat vain samanlaisia myyjiä ja yrittävät myydä vain kalleimman sulle” tai ”Noh voihan noin myydä, mutta ne menestykseimmät myyjät ovat niitä tuputtajia.” Onko näin? En tiedä olenko vain outo, mutta jos vastassa olisi ollut tuputtaja olisin lähtenyt pois, mutta koska myyjä kuunteli minua, jäin ja ostin. Luultavasti aika monesti elämässä tulee myymään jotain. Voi se olla oma ammattitaito tai synnytys tiimiakatemialla. Aina pitäisi muistaa asiakkaan tarve. Niin monesti se unohtuu ja asiakaan kiinnostus lopahtaa siihen.

Aina puhutaan verkoston tärkeydestä ja kuinka sitä on hyvä kasvattaa. Kirjassa sanottiin hyvin, että isolla verkostolla ei ole mitään väliä, jos et ole siitä kiinnostunut.  Onhan se mukavaa, jos LinkedInissa on 500+ kontaktia ja ihmiset pitävät sinua kiinnostavana. Osaatko hyödyntää kumminkaan tätä ja olla kiinnostunut sinun verkostostasi?  Ei sillä ole mitään väliä jos 2000 ihmistä on kiinnostunut sinusta, jos et osoite kiinnostusta toiseen suuntaan tai kommunikoi heidän kanssaan. Suhteiden ylläpitäminen unohtuu ja  olenkin itse melko huono tässä. Olen saattanut joskus jutella jonkun henkilön kanssa, olemme vaihtaneet yhteystiedot sekä viestitelleet vähän, mutta siihen se on jäänyt. Hänen kanssaan saattaisi poikia joku hieno projekti, mutta en ole osoittanut kiinnostusta, joten hänkään ei ole. Jotkut henkilöt tuntuvat olevan luonnostaan tässä hyviä ja ehtivän pitämään kymmeniin eri ihmisiin yhteyttä. En ymmärrä mistä he löytävät sen kaiken energian siihen. Vaikka olen melko sosiaalinen tyyppi koen, että se on melko raskasta. Pitäisi vaan lähteä enemmän kehittämään itseään suhteiden ylläpidossa ja vaikka soittaa vanhalle asiakkaalle välillä ja kysyä kuulumisia.

Kirjasta heräsi eri aihealueisiin ajatuksia mitä kiinnostavuus merkitsee ja kuinka se näkyy. Ihan hyvä kirja, mutta ei sen ihmeellisempi. Lue jos haluat olla kiinnostava. 😉