Toimiessani tiimiliiderinä eteeni ilmestyin yksärimixerit, toisin sanoen kehityskeskustelut tiimini jäsenten kanssa. Tilanne oli minulle uusi ja jännittävä, kun kokemusta esimiestehtävässä järjestettävästä keskustelutilanteesta johdettavien henkilöiden kanssa ei ollut.  

Niin kuin kaikelle tekemiselle, myös näille yksäreille on hyvä asettaa jokin päämäärä. Onko jokin ongelma mikä pitäisi ratkaista. Tarvitsetko jotain tietoa, mitä haluat selvittää. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikkia ongelmia ei pysty heti ratkaisemaan ja kaikkia tietoja ei välttämättä ole mahdollista saada. Jos itse on selvittänyt omat motiivit tilanteeseen, olisi nämä varmasti hyvä avata muille keskusteluun liittyville. Tämä helpottaa pääsemään tilanteessa samalle tasalle. 

Ensimmäiseen keskusteluun mentiin kuitenkin melko sokkona. Valmistautunut olin kuitenkin jo ennalta pohdittujen kysymysten avulla, jotka olin rakentanut valmiiksi valmentajani kanssa. Kysymykset alkoivat tämänhetkisen mielentilan kartoittamisella: Miten menee?  

Kun on selvinnyt tämänhetkinen mielentila, lähdetään johdattelemaan keskustelua laajempaan kuvaan, tähän syksyyn: ”Miten syksy on lähtenyt käytiin?”. Mahdollisesti tässä vaiheessa saadaan tietoa kesän jälkeisestä opintojen aloituksesta. Onko ollut stressiä, kiirettä tai muuta ahdistavaa. Mikä on tuottanut ongelmia.  

Kysymysten järjestys vaihteli aina keskustelun edetessä ja uusien aiheiden ilmetessä. Kuitenkin seuraavana kysymyspatterissa oli kysymys ”Miten asiat ovat kotipuolessa?” Oliko jotain Tiimiakatemian ulkopuolista, mikä voisi vaikuttaa mieleen ja sitä kautta työskentelyyn. 

Aluksi keskustelujen tarkoitus oli itselleni epäselvä, mutta niiden edetessä tarkoitus selkeni. Löysin itselleni tarkoituksen tutustua tiimini jäseniin enemmän ja rakentaa turvallista sekä avointa ilmapiiriä minun ja tiimin jäsenten välille, mikä mahdollisesti rakensi luottamusta ja avoimuutta tiimiin kokonaisuudessaan. Lisäksi keskusteluissa tehtäväni oli kerätä tietoa ja valmentajallani tarkoitus oli ohjailla tiimiläisten kehitystä oikeaan suuntaan. Tämä selveni keskustelujen edetessä. Keskustelujen päämäärä oli siis alussa minulle epäselvä. 

Tietoa yksilöistä, tiimin kehittäminen mielessä, keräsin kysymyksillä: ”Mitkä asiat kiinnostavat? Entä mitkä ahdistavat?” ja ”Missä haluat kehittyä?” Nämä kysymykset yleensä saivat samat vastaukset, ihminen kun yleensä haluaa kehittyä kiinnostavissa asioissa ja ahdistavat asiat ovat yleensä niitä mitkä eivät kiinnosta. 

Tiimin toiminnasta sain tietoa kysymyksillä: ”Miten tiimillämme menee?” ja ”Voisiko tiimissämme tehdä joitain asioita toisin?” Nämä kysymykset vaativat usein vähän enemmän kaivelua ja tarkentavia kysymyksiä. Esimerkiksi luottamuksen tasosta tiimissä sai kuulla vasta kun tarkensi kysymyksen luottamukseen. Näihin kysymyksiin vastaamiseen olisi auttanut valmistautuminen. Pelkästään itse valmistautuminen keskusteluun ei riitä. Keskusteluihin osallistuville olisi hyvä antaa etukäteen aiheita tai kysymyksiä, joihin he voisivat rauhassa pohtia vastauksia. 

Vaikka alussa kysymykseen ”Miten menee?” moni vastaakin, että ”Ihan hyvin.”, voi eleistä ja kehonkielestä saada jo viitteitä henkilön mielentilasta. Onko asento rento vai sulkeutunut. Vaikuttaako ihminen jännittyneeltä. Onko äänenkäyttö vaisua. Hakevatko silmät katsekontaktia rennosti vai vältteleekö ihminen katseiden kohtaamista. Kuuleeko äänessä varovaisuutta vai rohkeutta. Ilman sanojakin voit saada paljon tietoa ihmisen ajatuksista. 

Katsoin videoita liittyen Joe Roganin podcastiin, jossa avattiin hänen tapaansa luoda mielekäs ja vapautunut ilmapiiri haastateltavana olevan henkilön kanssa. Videosta huomioin hänen keskustelunavauksensa, jossa hänellä on tapana kehua toisen ihmisen työtuloksia, energiaa tai vaikka hienoja viiksiä (platoninen kehu toisen ulkonäöstä). Tätä olisin voinut käyttää jokaisen keskustelun alussa, tuomaan rennon, kiinnostuneen ja miellyttävän ilmapiirin tilanteeseen. En osaa sanoa toivatko keskustelut, joissa kehuin toista jollain tavalla, rentoutta, avoimuutta tai jotain muuta tilanteeseen. Huomasin kuitenkin, että kehuminen nostatti toisen henkilön mielialaa, joka myös positiivisesti vaikutti minuun huomatessani hyvän mielen. Hyvän keskustelun lähtökohtana on hyvä, avoimesti asennoitunut mieli. 

Vaativat keskustelutilanteet herättävät tunteita. Palautetta annetaan, toiselle saatetaan suuttua, toiselta saattaa päästä itku. Tällaisissa tilanteissa on hyvä pyrkiä ajattelemaan rationaalisesti, eikä antaa tunteiden ohjailla ajatuksia. Tiimiliiderinä toimiessa yksäreissä on hyvä pitää mielessä, että olet tilanteessa toista varten. Keskustelussa tiimin jäsen on keskustelun päähenkilö. Jos tiimiläinen antaa palautetta, kuuntele se. Palautteeseen ei edes tarvitse vastata, kunhan otat sen vastaan ja saat toisen ymmärtämään, että kuuntelet. Negatiivinen tai rakentavakin palaute saattaa itsestä tuntua välillä ärsyttävältä, kun kuulee toisen suusta asioita, jotka sinussa ovat vikana. Jos huomaa, että palaute aiheuttaa sinussa negatiivisia tunteita, voit kirjata sen ylös ja käsitellä sen myöhemmin. Näin kannattaa tehdä, koska näiden omien mielipiteiden esilletuominen ja toisen kanssa vastakkain asettuminen vain vaikeuttaa keskustelutilannetta ja pahimmassa tapauksessa voi johtaa keskustelun päättymiseen. Kuuntele siis avoimesti ja ole avoin kaikenlaisille näkökulmille sekä ajatuksille.  

Älä jätä mitään arvailujen varaan. Kysy, jos mietityttää, muista kuitenkin hienovaraisuus. Kysy avoimia kysymyksiä. Tämä keventää keskustelun johtajalta vastuun kaivaa tietoa haluamiin kysymyksiinsä ja siirtää sen haastateltavalle. Avoimet kysymykset myös mahdollistavat sellaisten vastausten esille tulemisen, joita et välttämättä olisi osannut odottaa. Huomioitavaa on myös kysymysten muotoilu. Vaikka ”miksi” sanasta saa muotoiltua avoimia kysymyksiä, se saattaa antaa negatiivisen tai jopa syyllistävän painon kysymykselle. ”Miksi toimit noin?” antaa kuvan siitä, että tekisit jotain väärin ja nyt sinulta kysytään syytä toiminnallesi. Kun taas ”Mikä ohjaa toimintaasi tässä tilanteessa?” avaa saman vastausmahdollisuuden, mutta antaa kuvan kiinnostuneisuudesta eikä syyllistämisestä. 

Yksäreiden aikana tapahtui itsessäni kehitystä, niin keskustelun johtamisessa kuin tunneälykkyydessäkin. Kehitys ei ollut suurta, kun tilanne oli uusi ja tietoa keskustelun toiminnasta sai aina vähän kerrallaan. Käyttäytymismalleja ja tapoja on monia keskusteluun liittyen. Keskustelun mielenmallien ja huonojen tapojen muuttamiseksi sekä kehittämiseksi on hyvä ottaa aikaa. Tapoja kannattaa kehittää yksi kerrallaan. Ensimmäiset yksärit olivat vaikeita myös tästä syystä. Tilanne oli uusi ja kehitettävää paljon. Virheen tein siinä, että koitin kehittää kaikkea mikä toiminnassani oli pielessä. Järkevämpää olisi ollut valita yksittäinen kehittämisen kohde ja alkaa kehittämään sitä. Näin olisin kehittynyt nopeammin, vaikka vain yksi kohta kerrallaan. 

Joka kerta, kun päädyt vaativaan keskustelutilanteeseen, kehityt aina vähäsen. Kuten kaikessa muussakin tekemisessä, hyväksi tuleminen vaatii toistoja.