Tätäkin kirjaa reflektoin tiimiakatemian ensimmäisenä keväänä. Halusin reflektoida sitä uudestaan, koska ajattelen sen olevan ajankohtainen ja osaan ehkä paremmin nyt sisäistää sen oppeja.

Viime keväänä kirjoitin esseeseeni näin:

”Tiimimme painottaa ja kannustaa kaikkia rohkeisiin kokeiluihin sekä hulluihin ideoihin. Hullut ideat tulevat luonnostaan miltei kaikilta, mutta jostain syystä ne jäävät aina vain ajatuksiksi. Se saattaa johtua osittain siitä, että jäämme liikaa suunnittelemaan ja puntaroimaan ideoiden kannattavuutta. Kuitenkin suurimpana syynä ainakin minulla on se, etten kaikissa ideoissa edes tiedä kuinka niitä lähtisin toteuttamaan. Kirjasta sain loistavia neuvoja, joilla minun on helpompaa lähteä toteuttamaan ja kokeilemaan ideoitani.”

Tilanne on muuttunut mielestäni huonompaan suuntaan. Mietimme vielä vähemmän koko tiimin voimin rohkeita kokeiluja. En osaa sanoa mistä se johtuu. Ehkä siitä, että tiimimme yhteishenki on vähentynyt. Olen itse edistynyt siinä, että tiedän miten toteuttaa ideoitani. Osaan paremmin muodostaa projektisuunnitelmia ja seurata niitä. Kuitenkin uusi ongelmani on se, että pysyttelen liikaa omalla mukavuus alueellani ja en edes mieti uusia ja rohkeita asioita. Kirjaan palaaminen teki minulle hyvää, jotta palautin mieleeni keinot, joilla lähteä kokeilemaan. Vaikka se kuulostaakin yksinkertaiselta, ei se ainakaan minulle ole ollut niin helppoa.

Kirjassa kokeilemalla kehittämisen prosessi on jaettu vaiheisiin, joiden välillä liikutaan projektin aikana tiedon lisääntyessä. Ne ovat tavoite, tarve, kehitettävät ideat, kokeilut ja lopputulos. Tyypillisesti projekti alkaa tavoitteesta, tarpeesta tai kehitettävästä ideasta. Kokeilemalla kehittäminen mahdollistaa epävarmasta tilanteesta aloittamisen, koska tavoite selkeytyy myös kokeilemisen kautta. Koin tämän silmiä avaavana ja mietin että miten monta projekti-ideaa on jäänyt vain ideoiksi, koska en ole ollut varma suunnitelmasta. Kirjoitin tämän muistivihkoni kanteen, jotta muistaisin sen seuraavalla kerralla, kun olen epävarma projektista. Silti on hyvä miettiä aikaisempia vaiheita, vaikka lähdettäisiin liikkeelle keskeltä. Aikaisempaan palaaminen voi myös kirkastaa näkemystä projektin nykyisestä vaiheesta.

Tavoite kuvaa suurempaa päämäärää, johon hankkeella pyritään. Tavoitteena toimii mikä tahansa suurempi kokonaisuus. Tavoite voi olla konkreettinen tai epämääräinen pyrkimys. Tavoite voi olla esimerkiksi uuden palvelun luominen, pyrkimys lähemmäs organisaation unelmaa, viestinnän parantaminen tai päätöksenteon nopeuttaminen. Koen että Onixiassa tämä vaihe jää usein projekteista välistä.

Tarve tarkoittaa tässä yhteydessä konkreettista ongelmaa tai haastetta. Tässä kohdassa tulee etsiä haasteita, jotka pitää ratkaista tavoitteeseen pääsemiseksi. Minulle tässä vaiheessa on vaikeinta löytää juuri ne oleelliset ongelmat asiakkaan näkökulmasta. Koen olevani mukavuusalueellani tässä vaiheessa ja siksi tästä on vaikea poistua. Mukavuusalueella pysyminen passivoi ja tekee uuden oppimisesta mahdotonta.

Kehitettävät ideat tässä yhteydessä tarkoittaa, että projektin voi aloittaa ilman selkeää näkemystä päämäärästä tai ongelmista. Tarkempi ymmärrys aikaisemmista vaiheista kirkastuu yleensä kokeillessa. Joissain projekteissa tämäkin on vielä mukavuusaluettani, mutta tästä vaiheesta minulle on huomattavasti helpompaa jatkaa, kunhan tähän saakka pääsen.

Kokeilut vaiheessa lähdetään testaamaan käytännössä ideaan liittyviä väitteitä ja olettamuksia. Tarkoituksena on kokeilun kautta löytää puuttuvaa tietoa, koska sitä ei muuten saada yhtä tehokkaasti selville. Kokeiluilla haetaan myös perusteita idean väittämille ja oletuksille. Tämä on vaikein vaihe minulle täysin villeissä projekteissa. Tottakai tutut projektit menevät ilman ongelmia tästäkin läpi. Kuitenkin tarvitsen villeissä ideoissa enemmän päättäväisyyttä. Minun tulee karistaa pelko epäonnistumisesta, koska se vain antaa uusia ideoita ja keinoja onnistumiseen.

Lopputulos selkeytyy onnistuneiden kokeilujen avulla ja toivottavasti päästään haluttuun päämäärään. Välillä kuitenkin löytyy uusia ongelmia ja joudutaan palaamaan aikaisempiin vaiheisiin.

Koen että kirja oli toisella kertaa jopa parempi, koska osasin sitä hyödyntää paremmin. Aloittamisen vaikeus ei varmasti poistu hetkessä, mutta uskon omaavani työkalut sen poistamiseen. Valmentajamme Letim tiistain treeneissä toi voimakkaasti esille kuinka passiivisia olemme, pysyessämme mukavuusalueellamme. Aluksi kommentti herätti vain turhaa mietintää ilman suunnitelmaa viedä ajatuksia käytäntöön. Tarkemman pohdinnan jälkeen ymmärrän, että hän on täysin oikeassa. Ei mitään uutta voi oppia yrittämättä sitä.