Onko Tiimiakatemiaa parempaa paikkaa hypätä kehittämällä kokeilun kelkkaan? Akatemialla on lähes vapaat kädet toteuttaa itseä kiinnostavia asioita ja kokeilla kaikkea; erilaisia projekteja laidasta laitaan ja kokeilemalla löytää myös sen oman kiinnostuksen kohteen, oli se sitten johtajuus tai vaikkapa markkinointi. Itse olen vielä melko hukassa omani kanssa, enkä osaa sanoa haluavani työskennellä juuri jonkin tietyn asian parissa. Tapahtumatuotanto tuntuu tällä hetkellä itselleni olevan se kiinnostavin ala, mutten tiedä näenkö tulevaisuuden uraani tapahtumatuottajana. Ja kun asiaa ajattelee tarkemmin, tarvitseehan tapahtumatuotantokin johtajuutta, markkinointia, myyntiä ja kaikkea muuta. Eli käytännössä alasta olisi jo alustava kiinnostus, mutta toimenkuvasta ei tietoa. Mikä onkin Tiimiakatemiassa niin hienoa, se, että pääset ja joudutkin kokeilemaan kaikkea, jotta löydät itsellesi mieluisan jutun.

Olen persoona, joka innostuu ja myös pettyy herkästi. Päässäni pyörii monesti ideoita, jotka kuulostavat omasta mielestä huikeille. Kertoessani niitä eteenpäin, jos saan eriäviä, negatiivissävytteisiä huomioita, alan usein itsekin epäilemään ideaa ja sen toimivuutta. Samoin tavoin myös positiiviset kommentit boostaavat innostustani. Nykyään olen koittanut pitää mindsetin vain positiivisissa seikoissa ja ajatellut juurikin kirjan sanoman mukaisesti; kokeile, älä oleta. Esimerkkinä helmikuinen asiakastapaaminen. Tarkoituksena oli vain lähteä tiedusteluretkelle verkostoitumaan, mutta asiakas kuitenkin osoitti suurta kiinnostusta yhteistyötä ja etenkin tapahtumien järjestämistä kohtaan. Olin edellisiltana saanut hyvin raa’an idean eräästä tapahtumasta, enkä ollut missään nimessä ajatellut sanovani sitä ääneen vielä tässä vaiheessa, oletin ettei se ole vielä tarpeeksi valmis asiakkaan kuultavaksi. Keskustelu kuitenkin tarjosi sopivan paikan sen esille tuomiseen ja kerroin siitä asiakkaalle. Yllätyksekseni asiakas innostui ideasta niin, että pyysi kollegansakin paikalle kuulemaan sen uudestaan. Tässä huomasin hyödyt kokeilusta edes vain kertoa ideasta.  Sovimme heti uuden tapaamisen, jonne oli tarkoitus kerätä projektitiimi jalostamaan pidemmälle kyseistä ideaa sekä mahdollisia muita tapahtumia. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes epidemia levisi Suomeen ja rajoitukset tuli voimaan, joten päädyimme laittamaan kaiken jäihin nyt, kun ei tiedetä, milloin tapahtumia on taas mahdollista järjestää. Saimme treeneihimme vieraaksi äskettäin Tiimiakatemian alumnin ja hän painotti, että NYT jos koskaan on se aika ideoinnille. Se herätteli ja laittoikin ajattelemaan, kuinka projektitiimimme tulisi nyt pohtia tapahtuma valmiiksi, jotta sen voisi vain toteuttaa heti kuin mahdollista. Sanoisin, että tämän kyseisen projektin kannalta ja tässä tilanteessa projektitiiminä suunnittelu olisi tärkeämpää, sillä keinot kokeilla ovat melko rajatut nyt. Kun tilanne rauhoittuu ja rajoituksia puretaan, tulisi lähteä kokeilemaan, sillä tapahtuma tulisi olemaan melko uudenlainen ja siinä on paljon kysymysmerkkejä, joihin vastauksen saa vain kokeilemalla ja sitä kautta näkemällä tulokset.

Suunnittelemalla kehittäminen vs kokeilemalla kehittäminen

Toimintatavat muuttuvat ja uudistuvat nopealla vauhdilla. Kokeilemalla kehittämisen tavoitteena on luoda uusia ja innovatiivisia tuotteita tai palveluja, jotka kehittävät organisaation toimintaa. Kokeilujen tulee olla

• nopeita, koska toimintatavat muuttuvat ja uudistuvat kovaa vauhtia ja organisaatiot selviävät vain pysymällä niiden mukana
• kustannustehokkaita, jotta kokeilun osoittautuessa toimimattomaksi tappiota ei tule
• sekä helppoja yksinkertaisten tulosten saavuttamiseksi ja jotta yllä mainittuja resursseja, eli aikaa ja rahaa ei tuhlata

Kokeilemalla kehittäminen siis synnyttää ensikäden tietoja, joiden avulla kehitys saadaan oikeille raiteille. Innovaatiot ovat ideoiden myyntiä, eivät valmiin suunnitelman. Suunnitelmalla kehittäminen on heikossa asemassa tilanteissa, jotka sisältävät muutoksia ja epävarmuutta. Edellä mainittuun tapahtumaan peilaten, on vaikea suunnitella lopputulosta jollekin, mistä ei ole aiempaa näyttöä. Suunnittelu mahdollistaa pitkän aikavälin selkeitä tehtäviä, kun tavoite ja lopputulema ovat tiedossa, mutta se ei synnytä minkäänlaista kokemusta eikä anna tilaa innovaatiolle. Suunnitelmalla kehittäminen alusta loppuun kuulostaa omaan korvaani melko kankealle. Mitä, jos tulee radikaaleja muutoksia? Joudutaanko suunnitelma rakentamaan taas uudelleen vai voisiko käyttöön ottaa kokeilut? Kokeilemalla kehittämisen mallissa tuotteen epävarmuus ja mahdolliset riskit laskevat kokeilujen ja kokemusten myötä.

Kun luin kirjaa ja mietin itseäni, koen että kokeilemalla kehittämisen tapa on täysin sopiva minulle. Suunnitelmat ja kuiviin kaavoihin kangistuminen vieraannuttaa jo pelkkänä ajatuksena ja haluankin nimenomaan kokeilla kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Tämä pätee niin tiimiyrittäjän elämässä kuin yksityiselämässä.

Epäonnistunut kokeilu ei aina tarkoita, että se on epäonnistunut. Mielessä on hyvä idea ja sitä kokeillaan. Voisi ajatella, että kokeilu ”epäonnistuu”, eli ei saavuta haluttuja positiivisia tuloksia. Asia on nyt kokeiltu ja on todettu, että se ei toimi. Okei, jätetään se taakse ja jatketaan seuraavaan. Tästä opittiin ja kokeilu oli sitä kautta onnistunut. Jonkin asian kokeilu ei tarkoita, että asian on pakko toimia, vaan ennemmin kertoa toimiiko se vai ei. Itselläni oli aluksi hankaluuksia oivaltaa tämä asia syvällisemmin, sillä ajattelin aluksi automaattisesti, että huonommat/negatiivisemmat kokeilun tulokset tarkoittaisivat epäonnistumista, mutta asiahan päinvastoin. Vain silloin epäonnistutaan, jos tuloksia ei ole ja mitään ei opita.

Kirjassa puhuttiin jo heti alkumetreiltä lähtien eksploitaatiosta ja eksploraatiosta. Eksploitaatio kuvastaa taitoa tehdä tuloksia tänään jo olemassa olevilla keinoilla, ja eksploraatio puolestaan kykyä luoda mahdollisuuksia huomiselle. Eksploitaatio on vähemmän epävarmuutta sisältävä ja analyyttinen ja eksploraatio taas luova ajatus. Hauska juttu, kun näiden sanojen ollessa niin hankalasti lausuttavia ja herkästi toisiinsa sekoittuvia, mieleeni juolahti ajatus sininen ja keltainen. Kirjaa lukiessani ajattelin eksploitaation siniseksi väriksi ja tämän toisen keltaiseksi. Tämä juontaa juurensa kaikista persoonallisuustesteistä ja väriteorioista mitä olen tutkinut ja mielestäni värit sininen ja keltainen kuvaavat käsitteitä hyvin samalla tavalla, miten ne kuvastavat ihmisten persoonia.

Lopuksi

Kirja oli aiempiin kirjoihini nähden erilainen siten, että se tarjosi lukijalle pelkän tekstin lisäksi runsaasti kuvia ja kaavioita, jotka avasivat asioita entistä paremmin. Lisäksi oli mukava huomata, kuinka monia eri esimerkkejä kuvineen ja asiapitoisuuksineen kirjassa oli. Käytäntöön aion viedä tietenkin entistä enemmän rohkeutta kokeiluihin ja olla niin kovin välittämättä eriävistä mielipiteistä, ellei niillä ole merkittävää arvoa. Tiiminä meidän tulisi olla rohkeampi kokeiluille ja aionkin itse panostaa omaan innovaationi taitoon ja kertoa enemmän mieleen juolahtavista ideoista jatkossa. Iso peukku Kehitä kokeillen -kirjalle!