Reflektoin tätä kirjaa ensimmäistä kertaa tiimiakatemialla opiskeluiden ensimmäisenä keväänä. Reflektoin tätä nyt toista kertaa, koska valmentajamme toi tämän treeneissä läpi käytäväksi ja ajattelin saavani tästä vielä jotain uutta. Sain siitä myös idean reflektoida muitakin vanhoja esseitä uudestaan katsoakseni miten niissä tekemäni suunnitelmat ovat onnistuneet ja saadakseni uutta oppia.

Kaverijohtajuus toimii tiimissämme johtamisen perustana. Kaikki ovat ystäviä ja samanarvoisia. Tietenkin tiimiliiderillä on omanlainen asema, mutta en oikeastaan edes tiedä mitkä liiderin johtamisen rajat ovat. Voiko hän johtaa meitä kuin alaisiaan? Vai johtaako hän meitä kuin vertaisiaan? Teoriassa Onixian suorittamisen vastuu on kaikilla, mutta käytännössä johtoryhmä pitää huolen, että kaikki toimii niin kuin pitäisikin.

Hyvän johtajan perusmerkkejä ovat läsnäolo, saatavuus ja kyky asettua muiden tilanteisiin. Mielestäni Onixian johtohenkilöt lunastavat nämä kohdat hyvin. Minä taas en. Kehitettävää näistä minulla on eniten läsnäolossa. Vaikka itse koen olevani läsnä, se ei tietenkään muille näy samalla tavalla. Peilaan omaa toimintaani aina siihen, miten haluaisin oman johtajani käyttäytyvän. Se ei riitä, koska minulle riittävä läsnäolo ei riitä kaikille.

Itsensä johtaminen

Kaverijohtajuudessa kuten kaikessa muussakin johtajuudessa itsensä johtaminen on tärkeimpiä tekijöitä. Jos en tiedä itseni motivoinnista edes sen vertaa, että pääsen itse tavoitteisiin, miten voin kuvitellakaan motivoivani muita. Enkä voi asettaa muille tavoitteita ja olettaa johtavani muita niihin, jos en saa edes itseäni motivoitua. Ennen kuin voin oppia muiden vahvuudet ja heikkoudet, on minun tunnistettava omani. Työryhmä toimii parhaiten, kun kaikkia hyödynnetään heitä kiinnostavilla osa-alueilla.

Tammikuun jälkeen mietimme paljon sitä, miksi emme päässeet itse asettamiimme tavoitteisiin. Siihen on varmasti monia syitä, mutta isoimpana ainakin minulle oli tämä. Taho, joka vaati tavoitteisiin pääsyä, ei itsekään päässyt niihin ja siksi en kokenut minkäänlaista velvoitetta itsekään siihen.

Viimeksi kun reflektoin kirjaa kirjoitin näin:

”Haluan toimia ainakin projektipäällikkönä jossain projektissa, mutta en vielä osaa olla tarpeeksi avoin siihen. Minun on ensin parannettava viestintää johdettavana ja vasta sen hallittuani voin toimia johtajana.”

”Minun kommenttini palavereissa ovat välillä kärkkäitä ja turhan negatiivisia. Edistääkseni yhteishenkeä olen yrittänyt kirjoittaa sanottavani ensin paperille ja miettiväni sen muotoilua ennen sen sanomista.”

Koen että olen onnistunut parantamaan viestintääni ja rohkaistunut johtajana. Olen itsevarma johtamisroolistani projekteissa ja en enää pelkää vastuuta. Luotan omiin kykyihini ja ongelmatilanteissa voin aina hakea turvaa tiimistä. Vaikka viestinnässäni on vielä parannettavaa ja vaikka en missään nimessä ole valmis johtajana, on mielestäni ollut tehokkaampaa kokeilla johtamista käytännössä, kuin vain pohtia ja jahkailla paikallaan.

Vieläkin minulle käy vahinkoja ja tuon itseni väärin esille treeneissä. Kuitenkin kokonaisuudessaan keino on toiminut minulla. Tarpeeksi kauan sitä tehtyäni opin miettimään jo päässäni, että onko seuraava kommentti järkevä. Suosittelen kokeilemaan ainakin yksissä treeneissä, jos omaat samankaltaisia ongelmia.

Edellisen kerran kirjaa reflektoidessani avasin myös kaverijohtamisen viisi pykälää tarkasti, joten tällä kertaa avaan niitä lyhyemmin

Maa 

Oppiminen alkaa itsensä tuntemisesta. On tunnettava omat vahvuudet ja heikkoudet, joita tulee hyödyntää tiimin rakentamisessa ja projekteissa.

Vesi

Tiimin muodostaminen alkaa toisten tuntemisesta. Tiimi tarvitsee luottamusta ja yhteisen päämäärän. Vaikka tiimin toimintaan kuuluvat myös negatiiviset tuntee, alussa on hyvä keskittyä positiivisuuteen.

Tuli

 Kaverijohtajuus sytyttää tiimin sisäisen palon. Syväjohtamisen polttopuut, jotka sytyttävät tiimin ovat: Luottamus, innostus ja oppiminen. Tavoitteiden pitää olla motivoivia ja realistisia.

 Tuuli

Jokaisen tiimiläisen on tunnettava itsensä ja omat motivaation lähteensä. Tällä hetkellä Onixiassa on herännyt kysymyksiä kuten: Tietävätkö kaikki itsekään mitä haluavat tiimiakatemialta? Kysymys pysäytti minut, koska olen paljon miettinyt tyyliä, joilla johtoryhmä johtaa meitä. Kuitenkaan siitä ei ole mitään hyötyä, jos tiimiläinen ei tiedä itsekään mikä motivoi. Eihän kukaan voi odottaa toisen keksivän keinoa johtaa häntä, jos ei itsekään osaa.

Tyhjyys

Tietoinen läsnäolo on korkein kaverijohtamisen taso ja sen tärkein elementti dialogi. Puhumme paljon tiimin kanssa siitä, että miksi osa ottaa dialogin siten, että, siinä väittelevät ihmiset. Eihän idea tai ajatus ole yhtä suuri kuin henkilö. Kaikki tietävät, että dialogissa väittelevät asiat, eivätkä ihmiset. Silti välillä huomaan itsekin ottavani argumentit ideaani vastaan hyökkäyksinä minua kohtaan. Vaikka niiden erottaminen on yksinkertaista paperilla, on se uskomattoman vaikeaa käytännössä.