Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa johtamistani, ja olemme puhuneet siitä myös muiden tiimiläisten ja akatemialaisten kanssa. Lähes aina esille on noussut se, miten kaverijohtajuus on tätä päivää ja moni haluaakin omassa johtajuudessaan harjoittaa sitä. Koen itsekin kaverillisen vertaisjohtamisen itselleni mieluisammaksi johtamistavaksi, kuin vanhanaikaisen pomottamisen jossa johtaja on hierarkiassa myös yrityksen kulttuurissa korkeammalla eikä johtanut esimerkillä.

Keväällä kävimme johtajuustreeneissä hieman läpi kaverijohtamisen visuaalista innostuskirjaa. Sen opit olivat kuitenkin jääneet minulla unholaan, joten päätin ottaa sen tarkastelun alle.

Kirjassa esitellään kaverijohtamisen viisi porrasta, ja ne on kytketty erilaisiin elementteihin.

Maa – Johda itseäsi

Itsensä johtaminen on kaikenlaisen johtamisen a ja o. Miten voitkaan johtaa muita, jos et osaa johtaa itseäsi? Yhtensä itsensä johtamisen työkaluna kirjassa on mainittu oppimissopimus, jollaisen itsekin olen kahdesti jo tehnyt. Oppimissopimusta tehtäessä tulee analysoitua itseään hyvinkin syvästi, sillä siinä käydään läpi menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus ja siihen pääsemisen keinot ja mittarit. Tarinallisuus auttaa helposti ymmärtämään itseään.

Kirjassa mainittiin psykologiset pääomat, jotka on jaoteltu itseluottamukseen, tulevaisuususkoon, realistiseen optimismiin sekä sitkeyteen. Tästä jaottelusta en ollut aiemmin kuullut, mutta näistä jokainen kohta on mielestäni tärkeä väline itsensä johtamiseen.

Itseluottamus on tärkeä voimavara käytännön tekemisessä. Olen usean kokeneemman yrittäjän suusta kuullut, että jos sinulla on tuote tai palvelu, jonka toimivuuteen et itse usko, ei siihen usko asiakkaat tai kuluttajatkaan. Sama pätee omiin vahvuuksiin ja voimavaroihin ihan yleisestikin elämässä. Yksi sitaatti, joka on jäänyt mieleeni, on Lady Gagan usein tokaisema lause; Huoneessa voi olla 99 ihmistä, jotka eivät usko sinuun, mutta niillä ei ole mitään väliä, jos löydät edes sen yhden, joka uskoo. Tämä on mielestäni hyvin sanottu, mutta lisäisin siihen sen, että riittää, kun se yksi ihminen, joka uskoo, olet sinä itse. Itseluottamusta voi kasvattaa asettamalla tavoitteita ja tekemällä juttuja, jotka ovat oikeasti mieleisiä, mutta sopivan haastavia. Tulevaisuususko taas on myönteistä motivaatiota. Vaikka jokaisella on huonoja hetkiä, on tärkeää osata nähdä tulevaisuuteen ja tunnelin valoisaan päähän. Myös motivaatiota voi kasvattaa asettamalla tavoitteita. Jälleen sopivan haastavia, mutta sellaisia, joita kohti haluat aidolla palolla mennä.

Optimistisuus parantaa elämänlaatua kummasti. Jos keskittyy vain kaikkeen negatiiviseen, täyttyy varmasti itsekin vain negatiivisella energialla. Vaikka kehityskohtia on hyvä osata tarkastella, täytyy osata olla itseään kohtaan myötätuntoinen ja keskittää fokus enemmän positiivisiin asioihin. Kirjan vinkki siitä, miten positiiviset ajatukset kannattaa suhteuttaa kolminkertaisena yhtä negatiivista ajatusta kohden, on mielestäni erittäin hyvä. Jos löydät jostakin tekemisestäsi enemmän huonoja kuin hyviä puolia, onko tekeminen aikasi arvoista?

Sitkeys on haastavassa maailmassamme lähes välttämätön voimavara. Elämässämme tulee aina olemaan töyssyjä ja kompastuskiviä, mutta niihin ei saa kaatua. Tietty on hyväksyttävää kokea vastoinkäymisistä negatiivisia tunteita, mutta minkään asian vuoksi ei pidä luovuttaa. Jokaisen kompastuksen voi kokea kasvun hetkenä, ja ajatella että se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Olen aina ollut sitä mieltä, että vahvuus ei ole sitä, että ei koskaan kaadu. Vahvuus on sitä, että kaatuu, mutta nousee silti ylös.

Näitä psykologisia pääomia tulee mielestäni vaalia, kun kehittää omaa itsensä johtamista. Niiden ei tarvitse toteutua täydellisesti, mutta niiden pohtiminen ja tiedostaminen on jo hyvä askel kohti parempaa itsensä johtamista.

Vesi – Muodosta merkityksellinen tiimi

Tiimi on tietysti tiimiyrityksen kulmakivi. On tärkeää, että meillä on joukko erilaisia persoonia, jotka pystyvät toimimaan hyvin keskenään, ja jotka ovat kaikki sitoutuneet tekemään töitä päästäkseen yhteiseen päämäärään. Tiimin toimivuuden kannalta on tärkeää, että tunnemme toisemme ja luotamme aidosti toisiimme. Meidän tulee pystyä olemaan rehellisiä toisillemme ja antamaan rakentavaa palautetta. Meidät on jaettu tiimeihimme persoonallisuustestien perusteella, joilla on voitu varmistaa, että koostumme varmasti erilaisista persoonista. Meitä onkin suuri joukko, 16, joten on selvää, että eroamme toisistamme monella tavalla. Meillä on introverttejä, jotka tarvitsevat tietyn määrän omaa tilaa ja aikaa, sekä meillä on ekstroverttejä, jotka saavat energiansa nimenomaan muiden ihmisten seurasta. Meillä on vahvasti analyyttisia ongelmanratkojia, jotka käyvät päänsä sisällä jatkuvaa pohdintaa, ja meillä on myös toimintaorientoituneita, jotka pitävät huolen, että rattaat lähtevät pyörimään mahdollisimman nopeasti. Monia muitakin vastakkainasetteluja (ja niiden välikköön asettuvia ihmisiä) tiimimme jäseniin voi yhdistää, mutta kaikkein tärkeintä onkin, että ymmärrämme jokaisen olevan omalla tavallaan tärkeä tiimin toimivuuden kannalta. On myös tärkeää, että jokaiselle tiimissä tavoitteet ovat selkeät ja motivoivat, jotta jokainen kokee tiimissä työskentelyn itselleen mieluisaksi. Hyvän tiimin muodostumiseen liittyy toki myös ikäviä puolia, kuten se, että joku ei koekaan tiimissä toimimista omaksi jutukseen. Meilläkin on ollut muutoksia henkilöstömme suhteen, ja vaikka tiimistä lähtemiset ikäviä onkin, on hyvä muistaa, että niille on ollut syy, joka todennäköisesti on parempi niin meille, kuin heille itselleenkin, sillä kenenkään ei kannata tehdä asioita, jotka eivät palvele itseä parhaalla tavalla.

Tuli – Kaverijohtajuus sytyttää tiimin

Tässä portaassa törmäsin uuteen termiin, syväjohtamiseen. Syväjohtamisen polttopuut koostuvat luottamuksesta, innostuksesta, oppimisesta ja arvostuksesta. Syväjohtamisessa pyritään hyvään vuorovaikutukseen tiimiläisten kanssa.

Luottamuksen rakentaminen lähtee siitä, että tuntee tiimiläisensä. Kun molemminpuolinen ymmärrys toisen toimintatavoista kasvaa, se luo luottamusta. Meidän tiimissämme pyritään tähän viettämällä aikaa toistemme kanssa, ja sanomaan rakentavaa palautetta suoraan. Luottamuspula on yksi paljon jankatuista toimintahäiriöistä pahnan pohjimmainen, eli se, joka olemassaolollaan luo myös muita toimintahäiriöitä. Luottamuksen rakentuessa olemme kokeneet kokonaisvaltaisesti toimintamme parantuneen.

Innostus tarkoittaa inspiroivaa tapaa motivoida. Meidän tiimissämme onkin henkilöitä, jotka osaavat motivoida juuri tällä tavalla, sillä he tuovat ulosannissaan ilmi omaa innostustaan ja paloa, joka helposti tarttuu muihinkin. Vertaisjohtamisessa tämä on tärkeää, sillä me-henkeä luo se, kun myös johtaja on tekemisestä innoissaan ja saa näin muut luottamaan tekemisen mielekkyyteen.

Oppimista tiimissämme luodaan sillä, että kannustetaan toisia ottamaan haastavampiakin toimeksiantoja vastaan, pyritään kääntämään mokat ja virheet opiksi ja jaetaan tietoa toisillemme esimerkiksi dialogiringissä. Mielestäni on mahtavaa, miten esimerkiksi meidän tiimimme valokuvaustaitoiset ovat halunneet opettaa muillekin kameran käyttöä ja perustietoa valokuvaamisesta.

Arvostus on tiimissä erilaisuuden hyväksymistä. Niin kuin edellisessä vesi-kohdassa tulikin jo ilmi, että meidän tiimimme koostuessa 16 ihmisestä, on sanomattakin selvää, että erilaisten persoonatyyppien edustajia löytyy. Meissä jokaisessa on heikkoutemme, vahvuutemme, kehityskohteemme ja taustatarinamme. Tunnistan itsekin tiimistämme persoonia, joiden kanssa ei niin monesta asiasta mielipiteet kohtaa, ja vaikka joissakin tilanteissa se ärsyttää, pyrin ajattelemaan, että maailman 7 miljardin ihmisen joukossa on täysin normaalia olla useampi sellainen, jonka kanssa on risteävät mielipiteet ja arvot. Kaikkien kanssa olen kuitenkin ystävä ja tulen toimeen, ja vaikka en täysin heidän kantojaan aina allekirjoitakaan, haluan kuitenkin hyväksyä jokaisen ihmisen.

Pystyn myös hyvin allekirjoittamaan Tiia Lehtisen ja Teija Välinoron opinnäytetyössä ilmi tulleet nuorten viisi tärkeää asiaa työssä; vapaus, hauskuus, työkaverit & ilmapiiri, merkityksellisyys ja oma kehittyminen. Nämä ovat itsellenikin tiimissä tärkeitä asioita. Vaikka teemmekin tosissamme erilaisia rahaprojekteja ja liiketoimintaa, mielestäni pitää osata tehdä asioita pilke silmäkulmassa. Se luo hyvää ilmapiiriä ja tekee työnteostakin mielekkäämpää. Tiimiakatemialla myös oma kehittyminen on tärkeää, arvioimme sitä usein ja olen jo puolessa vuodessa nähnyt niin omaa, kuin muidenkin kehittymistä, ja se on aiheuttanut minussa suurta ylpeyttä. Kehittyminen myös luo merkityksellisyyden tunnetta, kun saa saavutettua tavoitteita ja todistettua muillekin, mihin on kykeneväinen.

Tuuli – Tunne ympäristösi ja luo uutta

Kirjassa esitellään Jim Collinsin kehittämää Siilikonseptia. Se koostuu kysymyksistä:

– Mikä innostaa meitä?

– Missä voimme olla parhaita?

ja Mistä teemme rahaa?

Näihin kysymyksiin vastaavia ajatuksia syntyi brändisynnytyksessämme. Totesimme, että meitä kaikkia innostaa yhdessä tekeminen ja yrittäjyys sekä rohkeat ja jopa sekopäiset kokeilut, joihin meillä on myös turvallinen ympäristö. Myös huumori ja pilke silmäkulmassa toimiminen ja omannäköisten ideoiden toteutus innostaa meitä, emmekä halua tehdä vain tylsiä hanttihommia joista emme välttämättä edes opi mitään.

Visiossamme tulee ilmi, että haluamme olla tiimityöskentelyssä mestareita ja kyvykkäitä jakamaan oppejamme muillekin, ja tähän liittyen olemmekin tekemässä tiimivalmennusprojektia. Meiltä löytyy intoa (ja jo olemassa olevaa osaamista) mm. myynnistä, markkinoinnista ja tapahtumatuotannosta. Olemme jo näitä päässeet jonkun verran tekemään, ja kun nälkä kasvaa syödessä, uskon, että ajan kuluessa voimme olla näissä asioissa vaikka maailman parhaita. En kuitenkaan halua ajatella, että osaamisemme rajoittuu vain näihin, vaan koen, että voimme olla missä tahansa asiassa kärkikastia, jos vain haluamme.

Rahan tekeminen onkin jatkuvasti pohdinnan alla. Meillä ei vielä ole jatkuvaa, kuukausilaskutteista asiakasta, ja pyrimmekin jatkuvasti pohtimaan, mistä sellaisen saisimme. Olemme asettaneet liikevaihtotavoitteita, jotka motivoivat rahan tekemiseen. Meillä on jo osaamista vaikka mistä, mutta emme ole ehkä tarpeeksi lähteneet myymään kaikkea sitä, mitä meillä on tarjota. Olen itse lähtenyt esimerkiksi ohjaamaan liikennettä kerätäkseni rahaa. Se ei ole kaikista opettavaisinta, mielekkäintä tai itseni näköistä hommaa, mutta olen ajatellut, että jos olen sitoutunut tuomaan tietyn määrän rahaa tiimille, niin sitten myös tuon sen rahan, vaikka vähän epämielekkäilläkin tavoilla. Jatkossa pyrin kuitenkin enemmän luomaan kunnon projekteja, jotka myös tuottavat, ja joista saan itselleni hyödyllistä oppia.

Tämä siilikonsepti on mielestäni mahtavan tiivis paketti, jota olisimme voineet hyödyntää jo aikaisemmin tiimimme toiminnassa. Toki olemme tehneet pitkiä brändisynnytyksiä ja pohtineet omaa kulttuuriamme, mutta mielestäni aina, kun meillä ilmenee motivaation ja aikaansaamisen puutetta, voisimme käydä näitä kysymyksiä läpi.

Tyhjyys – tietoinen läsnäolo

Tämä porras oli aluksi itselleni hieman epäselvä. Sain sen verran kuitenkin kiinni, että se tarkoittaa tiimiläisten ymmärtämistä, kuuntelemista, ja kohtaamista yksilötasolla, ja hetkeen tietoista tarttumista. Johtajan pitää olla tietoinen niin tiimin suuresta kokonaiskuvasta, kun pienistäkin yksityiskohdista. Meidän tiimiliiderimme on hienosti pyrkinyt pääsemään meitä jokaista lähelle ja oppimaan meistä yksilöinä paljon. Dialogiringissämme pyrimme antamaan toistemme mielipiteille tilaa, samassa suhteessa kuin meillä on korvat ja suu. Näin opimme hahmottamaan niin toistemme, kuin itsemme ajatuksia. Kirjassa mainitaan se, miten tärkeää on elää hetkessä. Se on mielestänikin tärkeää, sillä menneisyyteen emme voi vaikuttaa, emmekä tulevaisuuteen voi määräänsä enempää varautua. Siksi onkin tärkeä ottaa joka hetkestä kaikki irti, kunnioittaa läsnäolevia ja keskittää ajatukset siihen, mikä siinä hetkessä on merkityksellistä. Muuten en saanut tästä portaasta liiemmin suurempaa valaistumista, mutta toisaalta sen yksinkertainenkin oppi läsnäolon tärkeydestä on oleellinen.

Kaverijohtamisen visuaalisessa innostuskirjassa oli monia muitakin malleja ja kuvauksia siitä, millaista hyvä vertaisjohtaminen on. Kirjan käsittely tässä esseessä oli minulta siis melko pintaraapaistu, mutta halusinkin alleviivata niitä asioita, jotka minulle ensimmäisenä jäi käteen. Mielestäni jokaisen olisi hyvä edes sivuuta tätä kirjaa, varsinkin, jos on oppijana samanlainen kuin minä, eli visuaalinen. Kun monet vinkit ja opit oli koottu myös visuaalisen kuvan muotoon, oli helpompi myös lukea niitä avaavia tekstejä. Kaverijohtaminen on muutenkin aiheena nykypäivänä hyvin oleellinen ja pinnalla, joten siihen kannattaakin perehtyä.