Audiovisuaalisen käsikirjoituksen tekijän opas

Mitä minä haluan kertoa katsojalle? Käsikirjottajan pitäisi aina itseltään kysyä tämä kysymys ensimmäiseksi, kun alkaa käsikirjoittamaan. Uteliaisuus ja kyky innostua ovat hyviä ominaisuuksia käsikirjoittajalle.

Käsikirjoitus vaiheeseen kannattaakin satsata monestakin syystä. Ohjelman sisällön rajaaminen ja oikean rakenteen hakeminen ovat asioita, jotka pitää tehdä ennen kuvausvaihetta. Muuten tuloksena on jäsentymätön ja sekava ohjelma, jota katsoja ei viitsi katsoa.

Kunnollinen käsikirjoitus ja yleensä huolella tehty ennakkosuunnittelu nopeuttaa sekä kuvaus- että editointivaihetta. Käsikirjoitus mahdollistaa myös improvisoinnin ja uuden ilmaisun etsimisen itse kuvaustilanteessa.

Jo itse ohjelmanteko on prosessi, on sitä myös käsikirjoittaminen. Käsikirjoitus kirjoitetaan vaiheittain. ensin tehdään synopsis, sen jälkeen treatment tai kohtausluettelo ja vasta sitten varsinaisesti käsikirjoitus. Tämän jälkeen voidaan tehdä storyboard. Ohjauskirjoitus ja leikkauskäsikirjoitus.

Elokuvakurssi.fi kurssilla opin perusteet käsikirjoittamisesta ja miten se menee. Ymmärrän työvaiheet ja miten lähteä rakentamaan käsikirjoitusta.

Uneton48h kilpailussa oli aika laittaa kurssilla opitut taidot käytäntöön hain samaa aikaa kirjan kanssa kirjastossa, jotta voisin soveltaa teoriaa käytäntöön. No sitä en kerennyt tekemään olisi pitänyt antaa enemmän aikaa itselleen lukea kirja. Kumminkin Elokuvakurssi.fi muistiin panoni oli sen verran laajat ja mittavat mitä pystyin soveltamaan Uneton48 kilpailua varten.

Kummassakaan näissä tilanteissa ei ole ollut paljoakaan aikaa käsikirjoittaa tarinaa, mitä olisi oikeasti kiva ajan kanssa tehdä. Olenkin miettinyt, jos kirjoittaisin lyhyt elokuvan 5 aikuisesta miehestä ja heidän tarinoistaan, jotka lopulta kulminoituvat yhteiseen tarinaan.

Käsikirjoittamisesta opin sen, että se vie aikaa ja tarinaa pystyy hiomaan todella paljon ja se muuttuu jatkuvasti.

Ohjelmassa voi olla kolmentasoisia tavoitteita: tiedollisia, asenteisiin liittyviä ja ihmisten käyttäytymiseen vaikuttaminen. Nämä kolme tasoa toimivat yhtä aikaan toisiinsa kietoutuen. Tavoitteita voi olla paljonkin. Kirjoittamisen kannalta on kuitenkin järkevää rajata päätavoite tai päätavoitteet.

Taiteen, erityisesti dokumenttielokuvan tavoitteena taas voi olla huomion kiinnittäminen epäkohtiin, vääryyksien korjaaminen tai maailman muuttaminen.

Kirjoittaminen on paljon helpompaa, kun kuvittelee tekevänsä sitä konkreettiselle henkilölle, luuta ja lihaa olevalle katsojalle, joka reagoi ja elää ohjelman mukana. Hyviä video-ohjelma tai elokuva ja sen käsikirjoitus on aina jollakin tasolla henkilökohtainen viesti ihmiseltä ihmiselle.

Itselleni on vielä kehittymistä kirjoittajana, että kirjoitan ihmiseltä ihmiselle. Mietin, kuka tämä ihminen on ja minkälaisen sanoman minä haluan hänelle sanoa.

Tämä kuvitteellinen katsoja on luonnollisesti ohjelman kohderyhmän edustaja. Myös ohjelman käyttötavat vaikuttavat käsikirjoitukseen. Katsotaanko ohjelma valkokankaalla, kotona televisiosta vai luokkahuoneessa oppitunnilla? Esitetäänkö se osina? Miten ohjelma tullaan levittämään? Onko se vuorovaikutteinen, interaktiivinen.

Videot ja multimediat eivät ole ikuisia. Itse asiassa niiden keskimääräinen käyttöikä on varsin lyhyt. Esittelyvideon käyttöaika on tavallisesti pari kolme vuotta, opetusohjelmalla ehkä muutaman vuoden enemmän. Tämän jälkeen ohjelmat on vanhentuneita. Jos tiedetään etukäteen, että ohjelmaa tullaan käyttämään pitkään, voi sen huomioida jo käsikirjoitus- ja tekovaiheessa.

Kuinka pitkä ohjelma on? Periaatteessa jokaisen ohjelman pitäisi olla itsensä mittainen. Kokonainen eheä teos, johon ei voi mitään lisätä eikä poistaa rytmin ajoituksen ja ajatuksen siitä kärsimättä. Ohjelman sisältö, muoto, käyttötarkoitus ja tavoitteet määräävät pituuden.  

Ohjelman tai elokuvan sisältö täytyy rajaa. Emme voi kertoa katsojalle kaikkea, mitä tiedämme aiheesta. Meidän on painotettava keskeisin sisällön perillemeno. Keskeistä sisältöä voi kutsua myös ohjelman tai elokuvan sanomaksi.  Elokuvakurssilla painotettiin todella paljon ymmärtääkö katsoja tarinan, mikä kerrotaan. Askel elokuvassa se jäi osalle katsojalle hämärään ja osa sen ymmärsi.  

On paljon ohjelmia, jotka on yrittänyt haukata liian ison palan. Tällöin ohjelma hajoaa ja on sekava ja katsoja pitää lopputulosta sekavana. Ohjelmalla on ollut aihe, mutta siltä puuttunut teema. Aihe on se osa todellisuutta, josta ohjelma tehdään.

Hyvä keino sisällön rajaamiseen on ns. päälauseen käyttö. Ohjelman tai elokuvan keskeinen sisältö puristetaan yhdeksi lauseeksi tai virkkeeksi. Elokuvakurssilla käsikirjoitusvaiheessa todella usein palattiin päälauseen, ettei elokuvan keskeinen sisältö hajoaisi liian sekavaksi.

” Päälause on se mitä toivomme katsojan ajattelevan ohjelman nähtyään. Se on mitä haluamme sanoa”

Ohjelma, jossa on ristiriitaa, on yleensä hyvä ohjelma. Ohjelma käsittelee tätä perusristiriitaa ja päälause on tällöin ratkaisu siihen. Näin ohjelmaan syntyy jännitettä.

Käsikirjoittaja etsii näkökulmaa. Yleensä elokuvissa näkökulma laajenee alusta loppuun päin, edistää yksittäisesti yleiseen. Lopulta katsoja tekee sanoman kannalta oikeat johtopäätökset. Hyvä käsikirjoittaja jättää oivaltamisen katsojalle.

Elokuvakurssin aikana mietittiin todella paljon ymmärtääkö katsoja, jos tämä X asia toteutetaan näin vai onko se liian helppo vai vaikea seurata. Lopahtaako katsojan kiinnostus, jos asioita tehdään liian ennalta arvattavia.

Synopsis on tiivistelmä ohjelman sisällöstä. Se on eräänlainen hahmotelma tai luonnos; paperi, josta selviää ohjelman sisältä ja muoto. Se on ohjelmaidea pähkinänkuoressa.

Se mitä opin Uneton 48 kilpailussa ja näin jälkikäteen lukien kirjan niin käsikirjoittaminen vaatii aikaa. Otin Uneton 48 h kilpailussa käsikirjoittajan roolin. Kilpailu tilanteessa ideat lentävät ja kymmentä asiaa tehdään samaan aikaan. Ei aivan optimaalisin tilanne käsikirjoittaa, mutta kolmen käsikirjoituksen kierroksen jälkeen saatiin tehtyä viimeinen versio.

Mitä on dramaturgia? Dramaturgia on asioiden esittäminen niin, ettei katsoja pitkästy. Ohjelman rakenne, se muoto, jolla sanomamme kerromme, on ensiarvoisen tärkeä. Saammeko katsojan kiinnostumaan asiastamme? Saammeko hänet vedettyä mukaan ohjelmamme maailmaan?

Vastaava ohjelma vastaa koko ajan kysymyksiin. Katsoja kulkee siis läpi mielessään virtaavien kysymysten ja vastausten sarjan. Ohjelmassa on vähän koko ajan imua, kun pysytään katsojan edellä, kysymyksiä sopivasti enemmän kuin vastauksia.

Teoksen täytyy pystyä herättämään katsojan mielessä jokin keskeinen kysymys heti alussa. Väittämän tai teeman on käytävä ilmi hyvissä ajoin.

Kokonaisuudessaan kirja on hyvä opas käsikirjoittamiseen, joka siitä on vähäänkään kiinnostunut antaa samat perusteet kuin elokuvakurssi.fi. Elokuva kurssi oli hyvä siinä, että pääsi saman tien asioita soveltamaan käytäntöön.

Projektitoimisto Sawake Osk.

Carolina Tuomikorpi