Karmivia tarinoita hieman silotellussa muodossa 

Tämä kirja on yksi viimeisimmistä kirjoista, joita Tiimiakatemian aikana tulen opintoihini lukemaan. En edes tiedä miksi minulla kesti näin kauan tarttua kirjaan. Muuta en keksi kuin sen, että kirja tosiaan kertoo tositarinoihin perustuvia tapahtumia Karhuryhmän työskentelystä. Aina kun kuulee tai näkee tarinoita, jotka ovat oikeasti tapahtuneet, niistä tulee totisinta totta. Nämä hyytävät minua todella paljon, sillä ne ovat niin kaukana omasta elämästäni, mutta toisaalta myös samaan aikaan niin lähellä, sillä ovathan nämä tapahtumat sijoittuneet Suomeen. Tästä syystä en katso esimerkiksi Arman ja Suomen rikosmysteereitäkään, enkä liiemmin kovin väkivaltaisia ohjelmia ylipäätään.  

Tarinat oli kerrottu kirjassa onneksi siten, että ahdistus lukijalle ei kasvanut liian suureksi vaan tapahtumista oli pystytty hyvällä fiiliksellä kertomaan, joka on jo itsessään saavutus, jos miettii miten synkkiä osa niistä olivat. Kuitenkin tällaiselle, joka ei normaalisti tällaista sisältöä lue tai katso, nämä tuntuivat aivan jännäreiltä, joskin tositarinoihin perustuvilta. Kirjaa oli mielestäni jäsennelty muutenkin todella lukijaystävällisesti, sillä tarinoiden välillä saatettiin pureutua aina johonkin niin sanotusti kirjan pääteemoista, kuten tiimin rakentaminen tai työhön valmistautuminen. 

Valmistautuminen 

Tiedän, että kirjan tapahtumat ovat aika kaukana meidän päivittäisestä tekemisestämme, mutta pyrin nyt tuomaan näitä teemoja pois itse kirjan kontekstista ja siirtämään niitä meidän tiimin ja yhteisön toimintaan. Valmistautuminen työkeikoille on äärimmäisen tärkeää, toki eritoten Karhuryhmän jäsenillä, joilla on oltava 100 % focus työhön ja aina täysin työkykyisinä töissä, jotta siellä on edes mahdollisuus pärjätä ja pysyä hengissä. Tähän verrattuna meidän toimintamme kuulostaa kyllä hieman eri tasoiselta, mutta jos nyt kuitenkin mietitään, että Karhuryhmäläisen valmistautumiseen kuuluu tarkistaa kaikki varusteet, käydä keissin kuvaus läpi, jotta tiedetään mihin ollaan menossa ja olla mentaalisesti ja fyysisesti siinä kunnossa, että työssään pystyy suoriutumaan kunnialla.  

Meidän ympäristössämme osaan verrata näitä esimerkiksi asiakaskäynteihin, joihin olisi todella tärkeää valmistautua myös aina huolella, jotta tunnetaan etukäteen asiakas niin hyvin, kuin vain mahdollista. Tapoja tähän on esimerkiksi Linked In, Instagram ja Facebook –tilien tutkiminen, mahdollisen yrityksen historia sekä tiedot, jotta saadaan tietää esimerkiksi maksukyvykkyydestä ja ajatusta hieman siihen, mitä palvelua tai tuotetta asiakkkaalle voisi tarjota. Kaikki nämäkin ovat aivan perusasioita, jotka pitäisi luonnistua aivan rutiinilla, kuten Karhun varusteiden tsekkaus keikalle lähdettäessä.  

Tapaamisiin valmistautumisen lisäksi on myös yhtä tärkeää hoitaa jo olemassa olevat asiakkuudet kunnialla maaliin, jolloin voit olla tulevaisuudessa se, johon otetaan yhteyttä, kun vastaavaa palvelua taas kaivataan. Ylipäätään tärkeä muistaa, että asiakkuudet täytyy viedä maaliin asti kunnialla, sillä asiakkainasi olleet ovat niitä, jotka voivat puhua palveluistasi myös eteenpäin. Tätä nyt en osannut verrata suoraan Karhuryhmän toimintaan, sillä he nyt eivät varmastikaan toivo, että tarvitsee mennä useampaa kertaa samaan kohteeseen mutta ylipäätään se on niin tärkeä asia mainita, että asiakkaan polku mietitään ja muistetaan alusta, siitä aivan ensimmäisestä tapaamisesta, siihen viimeiseen viestiin, jolloin työ on saatettu loppuun ja mietitään jopa niin, että kuinka saataisiin tämä henkilö pysymään jatkossakin asiakkaana.  

Jälkipuinti 

Enemmän sain Karhuryhmän toimintaan liitettyä “jälkipuinnin”, en nyt muista oliko kirjassa parempaa termiä, mutta joka tapauksessa se, että kun työt on tehty, ne käydään vielä huolella läpi ja puretaan menikö hyvin vai huonosti, mitä oltaisi voitu tehdä paremmin sekä pystyttiinkö keikasta oppimaan jotain tulevaa varten? Me Tiimiakatemialla käymme aina ennen ja jälkeen projekteja motorolat läpi, jolloin saamme tietoon, mitä projektilta odotetaan alussa ja mihin tähdätään ja lopussa juurikin kuinka onnistuttiin. Näitä yhtymäkohtia oli ihana löytää kirjasta, sillä Karhuryhmän toiminta on hiottu aivan viimeisen päälle tarkasti ja he eivät tee toiminnassaan mitään ylimääräistä, mutta kuitenkin kaiken tärkeän ja olennaisen, joten olemme mekin Tiimiakatemialla varmaan aika oikeilla suunnilla nämä kaikki vuodet olleet. En tiedä, millä kysymyksillä Karhut purkavat heidän työkeikkansa jälkikäteen, mutta kiinnostaisi kuulla, sillä uskoisin, että ne voisivat olla aika samankaltaisia, kuin meidän motorolankin kysymykset. 

Tiimin rakentaminen 

Kirjassa puhuttiin huipputiimin rakentamisesta ja kuinka vain parhaimmista parhaat pääsevät osaksi Karhuryhmää. Hakijoita testataan monella eri tavalla ja kaikessa tulee olla “huippu hyvä”, jotta päihittää ne pelkät “hyvät”. Meillä Tiimiakatemialla tiimien rakentaminen tapahtuu tosiaan hieman eri tavalla, kun meidät jaetaan Belbinin tiimiroolitestin mukaan muutamaan tiimiin, ei siten, että haettaisiin esimerkiksi 10 valioyksilöä kuten Karhuissa. Totta kai meilläkin on pitänyt päästä opiskelemaan, jossa on tullut jonkinlainen suodatin sille, ketkä 50 henkilöä pääsevät opiskelemaan. Sen jälkeen jaon määrittää tiimiroolitesti, jonka tuloksien perusteella jako tapahtuu siten, että kaikkiin tiimeihin jaetaan ihmisiä tasaisesti tulosten perusteella. Meillä on siis mahdollisuus, että jokaisesta tiimistä ei tosiaan tule huipputiimiä, sillä matkalle voi sattua paljon muuttujia, jos porukka vaihtaa alaa ja lähteekin opiskelemaan esimerkiksi muuta tai mukaan tuleekin vielä muutama ihminen lisää matkan varrella. Voi myös olla, että tiimin dynamiikka ei koskaan muodostu sellaiseksi, että tiimistä tulisi huipputiimi. Vaihtoehtoja on monia, mutta mahdollisuudet ovat alussa kaikilla tiimeillä samat, joista lähdetään etenemään.  

Tällä hetkellä itselläni on ensimmäistä kertaa sellainen olo meidän tiimissä, että tässä me nyt ollaan ja että meidän kuuluukin olla tämän kokoinen tiimi, sillä kuten pari viikkoakin sitten kuulin jonkun toimistolla maininneen, että no ainakin teillä on löysät pois. Niin se toivon mukaan onkin ja saadaan meidän viimeisestä vuodesta nauttia menemään ja toivon mukaan valmistua kaikki ajallaan joulukuussa. Eniten tässä yhtälössä kuitenkin ehkä harmittaa se, että aikaa on jäljellä enää niin vähän ja asioita tehdään jo nyt keväälläkin viimeistä kertaa, kun seuraavana keväänä ei enää olla akatemialla. En vieläkään pysty kuvittelemaan sitä, mutta ehkä se irti päästäminen helpottaa vuoden loppua kohti, kun sitä jo tässä vaiheessa hieman surkuttelee joka käänteessä. Mutta palatakseni vielä itse huipputiimi aiheeseen, niin voisin kyllä väittää, että me ollaan aika huippuja, meillä ei ole olleet mitenkään yksinkertaiset vuodet takana ja edelleen porskutetaan yhdessä ja meillä on kivaa yhdessä tiiminä, joka on kaikista tärkeintä. En nyt muista ulkoa mitä kaikkea kuuluu huipputiimin määritelmään, mutta mielestäni me ollaan kyllä huippuja! 

Ylpeys yhteisöstä 

Ole ylpeä yksiköstäsi ja siitä mitä teet, sanottiin kirjan loppupuolella. Tähän minäkin uskon ja isosti, sillä meillä on Tiimiakatemialla niin ainutlaatuinen ja lämminhenkinen yhteisö, että sitä kelpaakin ylpeydellä aina esitellä ja kertoa siitä ihmisille. Sitä paitsi, mitä tekemistä se oikein olisi, jos ei voisi olla ylpeä siitä mitä tekee. Tuntuu siltä, että silloin olisi jotain ehkä hieman pielessä tai en usko, että se on ainakaan silloin mikään intohimo sen tekemisen tai projektin parissa. Toki ehkä lypsylehmät asia erikseen, mutta eipä niitäkään nyt tarvitsisi hävetä, voi niistäkin reilusti puhua, että tehdään tällaista, jotta pystymme sijoittamaan sitten esimerkiksi johonkin unelmaprojektiin.  

Meillä on myös talossa ihanaa porukkaa ja uskon, että meillä on talossa vihdoin oikea suunta, jota kohti voi rohkeasti puksuttaa menemään seuraavat vuodet näiden ehkä hieman vaiheessa olleiden vuosien jälkeen, joka on myöskin ollut ymmärrettävää, kun olemme olleet useamman eri asian murroskohdassa niin valmentajien, tilojen kuin monen muunkin asian kohdalla. On toisaalta ollut hieman harmi, että olemme eläneet tätä murrosvaihetta, mutta toisaalta taas on ihanaa tietää, että suunta on nyt oikea ja kaikki raiteillaan, vaikka mekin talosta lähdetään joulukuussa. Tosin aina siellä on talossa joku, joka kyseenalaistaa tämän kaiken, mutta ehkä sekin kuuluu asiaan, sillä tuleepahan aina kyseenalaistettua toimintaa ja kehityttyä jatkuvasti parempaan. 

Kehomielitila neuvotteluissa 

Tunteet ohjaavat neuvottelutilanteita halusimme sitä tai emme. Neuvottelu ja vaikuttamistaidot ovat tärkeitä myös muualla arjessa. Neuvottelutilanteissa yleensä voimakkaat tunteet nousevat pintaan jos aihe on henkilökohtaisesti tärkeä neuvottelijalle. Yleensä juuri silloin, kun pitäisi olla viileä, rationaalinen, läsnäoleva ja tarkasti havainnoiva, voivat voimakkaat tunteet ohjata käynnissä olevan keskustelun ja tilanteen aivan väärille raiteille. Kun kehomielitila on rauhallinen ja tasapainoinen meillä on fysiologisesti ja mentaalisesti paremmat lähtökohdat neuvottelulle. Tätä tilanne on myös oman kognitiivisen kapasiteetin kannalta, sillä esimerkiksi kiihtyneenä emme ole parhaassa mahdollisessa tilassa ymmärtääksemme toisen viestiä tai saadaksemme oman sanomamme toiselle perille. Näihin asioihin, olisi hyvä itse kiinnittää huomiota jos tahtoo itse hyväksi neuvottelijaksi. On hyvä osata tiedostaa esimerkiksi, että mitkä asiat vaikuttavat ja horjuttavat itsellä nopeiten kehomielitilaa. Joskus voi olla paikallaan jopa vetää käynnissä oleva keskustelu poikki jos huomaa, että tunteet alkavat vaikuttaa liikaa omaan tai toisen käytökseen ja jatkaa, kun tilanne on rauhoittunut. Tällaisissa tilanteissa, kun tulee sanottua aivan mitä sattuu ja ajattelemattomasti, kun puolustusmekanismit ovat ottaneet jo vallan. 

Palautuminen 

Kirjassa puhuttiin myös palautumisesta, joka on kyllä kaikilla aloilla ihan yhtä tärkeää, toiset vain palautuvat enemmän fyysisestä työstä ja toiset ajattelutyöstä. Jos ei perusasiat ole kunnossa tai joku peruspilareista prakaa, voi nopeasti huomata, että kuormitusta kerääntyy liikaa. Muutoinkin, jos on työn puolesta stressiä sekä omassa elämässä stressitekijöitä, on muistettava, että nämä stressitkeijät täytyy muistaa laskea yhteen, sillä kumuloituva sterssi voi jossain kohtaa olla liikaa. Kun stressiaste on liian korkealla ja stressiä on monelta eri suunnalta voi herkästi päästä uupumaan. Burn out -termiä käytetään yleensä töiden yhteydessä, vaikka todellisuudessa se koostuu kaikkien eri stressitekijöiden yhteisestä summasta, joka lopulta jyrää alleen ja saa aikaan uupumuksen. Olisikin hyvä havainnoida aina, että miltä kaikilta eri suunnilta stressiä oikein kertyykään. Näin niille on mahdollisuus tehdä jotain, ennen kuin kokonaisuus paisuu liian suureksi. Joka tapauksessa palautumiseen on hyvä kiinnittää aina vain enemmän huomiota, jotta tämän trendin suunta voitaisiin saada kääntymään siihen, että ihmiset voisivat paremmin. 
 

Tulisi pitää itsekin jatkossa parempaa huolta fyysisestä kunnosta, sillä muutenkin toimintakykyinen kroppa pysyy paremmassa kunnossa ja palautuu nopeammin kaikesta. Myös oman toimintakyvyn ylläpito äärimmäisissä tilanteissa on helpompaa hyvässä kunnossa ollessa. Voi pystyä tekemään oikeita ratkaisuja paremmin, kun on aina töissä ollessaan 100% valmis ja kykeneväinen hyvään suoritukseen. Työssä vastaantulevissa nopeissakin tilanteissa omat ratkaisut ja valinnat onnistuvat nopeammin ja mahdollisesti kerralla oikeaan, kun näitä tilanteita ei ole estämässä esimerkiksi väsymys, huono kunto tai vaikkapa nälkä.  

Itse päätin jo ennen tämän kirjan lukemista, että nyt se hyvinvointi alkaa jälleen menemään kaiken muun edelle, sillä olen kyllä lipsunut tämän kevään aikana siitä, että käynnissä on Hyvinvoinnin vuosi 2022. On kuitenkin hyvä, että joku aika sitten tein taas korjausliikkeitä, sillä nyt on ollut paljon energisempi fiilis, kun on huolehtinut itsestään hieman paremmin. Jaksaa vielä puskea kevään viimeisetkin opinnot kunnialla kasaan. On hyvä välillä pistää itsensä ihan rehellisesti kaiken edelle ja ottaa esimerkiksi aamupäiviä vain itselleen, jotta ehtii treenata, kun harvemmin sitä on jaksanut tehdä työpäivän päätteeksi. Välillä se on kyllä tarkoittanut hieman pidempää työpäivää illasta, mutta jos se tuntuu itselle sopivammalta niin mikäs siinä. Aion jatkossakin kyllä toteuttaa tällaista konseptia jos vain mahdollista töiden puolesta. 

Lopuksi 

Tässä reflektiossa oli kirjoittamisvaiheessa varmaan 100 eri sivuhaaraa, joista lopulta karsin suuren osan pienimmistä pois, jotta tässä olisi edes jonkinlaista tolkkua lukijalle päin. Ajatuksia heräsi aivan laidasta laitaan innovoinnista ihan tämän hetken maailmantilanteeseen, Ukrainaan ja sitä kautta myös Suomen NATO-hakemukseen asti ja ehkä ihan hyväkin, että karsiutuivat nyt tästä pois, sillä tämä alkoi vaikuttaa enemmän jollekin poliittiselle tilannekatsaukselle loppupäästä, kun alussa taas oli aloitettu kuitenkin asiakastapaamisiin valmistautumisella. Tämän kirjan kohdalla oli kyllä vaikeuksia määrittää, että mitkä olisivat ne “top” aiheet, jotka tähän jäävät ja huomasin lopulta karsineeni irrallisia pois siten, että jäljelle jäivät juuri muun muassa nuo valmistautumista, jälkipuintia ja palautumista käsittelevät kappaleet. Ja voinkin todeta, että oli rasitus tai ala jossa on töissä millaista tahansa, painimme yleensä aina kuitenkin näiden aivan samojen perusasioiden äärellä.