Miksi miettiä tulevaisuutta, kun toisaalla kehotetaan elämään hetkessä? ”Laita se puhelin pois ja elä tässä hetkessä!” on sanonta, jota olen paljon viimevuosina kuullut? Miksi sitten stressata siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Tämän kaltaisiin kysymyksiin minulle vastaili Pölösen Perttu teoksessaan Tulevaisuuden lukujärjestys.

Kirja oli ehkä enemmän selfhelp-opas siihen, kuinka valmistautua tulevaisuuteen ja suhtautua alati muuttuvaan maailmaan. Heigan treeneissä vieraili tulevaisuustutkija Ilkka Halava, joka oli ihan mielenkiintoinen kaveri, mutta minuun hän ei tehnyt hirvittävän suurta vaikutusta. Nyt, kuitenkin kun luin Pölösen tulevaisuuteen liittyvän kirjan, niin ymmärrän paremmin myös sen, mitä Halava ajoi jorinoissaan takaa.

Päällimmäisenä kirjasta minulle jäi mieleen se, kuinka sopeutumiskyky ja jatkuva kehittyminen ovat avainasemassa menestykseen liike-elämässä, kuten myös muilla elämän osa-alueilla. Pölönen käsitteli kirjassa nimensä mukaan tulevaisuuden lukujärjestystä ja erilaisia työkaluja siihen liittyen. Luovuus, uteliaisuus, kommunikaatio, intohimo ja yrittäjyys ovat esimerkkejä työkaluista. Keskitytään niihin, jotka kiinnostavat itseäni, ja jotka aiheuttivat ehkä jotain kommunikaatiota kahden jäljellä olevan aivosoluni välillä.

Yrittäjyys. Olen pohtinut sitä joskus aikaisemminkin, mutta jatketaan. Yrittäjyys on yleisesti oman liiketoiminnan pyörittämistä. Siihen kuitenkin liittyy paljon muutakin. Menestyksekkäällä yrittäjällä on oltava riittävästi tietotaitoa, mutta myös paljon muita ominaisuuksia. Kykyä tehdä pitkiä työpäiviä, kehittää yritystä, tehdä investointeja ja ennen kaikkea on oltava intohimo omaa alaansa tai yritystä kohtaan. Tämän takia kaikki yrittäjät eivät välttämättä ole yrityksen perustajia tai omistajia. He voivat olla myös tavallisia työntekijöitä, joilla on intohimoa ja halua kehittää itseään ja yritystä. Ihmisen ei siis tarvitse juridisesti olla yrittäjä. Yrittäjähenkisyys on se juttu. Se, että työntekijä on valmis tekemään enemmän tunteja, mitä sopimuksessa lukee ja on valmis venymään yrityksen tai itsensä vuoksi. Näen myös oman äitini yrittäjänä, vaikka vain isäni on juridisesti yrittäjä. Äitini on isäni palkkalistoilla, mutta silti hän valvoo yömyöhään, kun he yhdessä selvittelevät jotain työsotkuja tai muuta vastaavaa, vaikka siitä ei ylityökorvauksia saakaan. Tämän lisäksi on haettu lapset koulusta, siivottu ja tehty ruokaa. Se on yrittäjyyttä, että on valmis uhraamaan omaa aikaansa kehittääkseen yritystä, yhteisöä ja itseään.

Omissa ajatuksissani voisin ajatella, että tulevaisuudessa minä itse olen yritys, jota haluan kehittää ja intohimolla johtaa eteenpäin kohti uusia haasteita. Vähän kuin kehonrakentajilla. Heidän oma kehonsa tuo heille voita leivän päälle. Minun kohdallani se ei ole hauislihas, jota haluan kehittää vaan korvien välissä sijaitsevat aivot, ajatukset, itsetuntemus ja itsensä johtaminen. Tarpeellinen tietotaito, kyky sopeutua uuteen ja hyvät itsensä johtamistaidot ovat mielestäni avainasemassa, kun se maaginen tulevaisuus koittaa, josta kaikki kuumeisesti polemisoivat. Todellisuushan on se, että koko maailma ei muutu yhdessä yössä tai viidessä vuodessa kertaheitolla, vaan se muuttuu koko ajan.

Itsensä vertaaminen muihin on myös asia, josta Pölönen kirjassaan pölisi. Se on minulle todella vaikea asia. Ehkä se johtuu urheilutaustasta ja veljesten välisestä kilpailusta, joka on ollut minun elämääni viimeiset 22 vuotta. Se, että on taisteltava siitä, että on parempi kuin vastustajat tai velikullat. Olen sitä mieltä, että kilpailua ja vertailua pitää olla, mutta se myös lamauttaa minut aika ajoin. Vellon ajatuksessa, että minulla ei ole annettavaa tiimilleni tai en ole mitään verrattuna johonkin toiseen. Joskus harvoin se nostattaa myös omaa haluani kehittyä, mutta suurimmaksi osaksi se on myrkkyä. Pitäisi ennemminkin ajatella vain itseään. Oikeastaan menneisyyden itseään. Mitä silloin teki tai osasi tehdä, mitä virheitä teki ja mitä hyvää teki ja verrata siihen. Ei muihin ihmisiin, koska minä en voi koskaan olla kukaan muu kuin minä itse.

Olen sen kannalla, että tulevaisuutta ei kannata sen enempää miettiä tai ainakaan ottaa siitä paineita ja menettää yöunia. Ennemminkin siihen pitää suhtautua avoimin mielin ja kehittää itseään siten, että on valmis siihen, mitä ikinä vastaan tuleekaan.