Hannu Sokala ja Juha-Pekka Raeste ovat kasannet aikamoisen pläjäyksen maailman 50 vaarallisimmasta yrityksestä. Puoliakaan en kirjasta ymmärtänyt, mutta pohditaan hieman sitä, mitä ymmärsin. Kirjassa Sokala ja Raeste kertovat järjestyksessä maailman suuryritysten taustoista ja tekemisistä, mikä jää tavalliselta tallaajalta usein huomaamatta. Minkälainen vaikutus suurilla yrityksillä on maiden ja maailmanpolitiikkaan ja kuinka se vaikuttaa ihmisten elämään hyvässä tai pahassa. Tässä tapauksessa sana vaarallinen on mielestäni negatiivinen.

Olen luultavasti suuryritysten ihannekohde. Käytän paljon erilaisia sovelluksia internetissä, enkä koskaan lue käyttöehtoja. Miksi? Koska jos niitä ei hyväksy, ei sovellusta pääse käyttämään, joten olen tähän asti säästänyt itseni niiltä. Tieto lisää tuskaa ja tässä tapauksessa se on aika osuvasti sanottu. Google oli listattu maailman vaarallisimmaksi yritykseksi ja he varmasti tietävät minusta aika paljon. Joitakin se hirvittää, mutta loppupeleissä olen niin merkityksetön henkilö, että minun yöuneni ei tästä kärsi. Kulutan usein myös varmasti kohtalaisen epäeettisesti. Juuri suurten yritysten pillin mukaan. Tilailen vaatteita netistä, enkä ajattele vaatteiden valmistusprosessia, ajelen autolla ja tankkaan bensaa, jonka takana on maailman eniten ympäristöä kuluttavat firmat. Olen riippuvainen suurten ja vaarallisten yritysten edesottamuksista. Hyvänä esimerkkinä sosiaalinen media, tässä tapauksessa Facebook ja Google. Oikeastaan opiskelen sitä, miten näiden avulla voi kasvattaa yritystä ja sen myyntiä. Käytän Facebookiin kuuluvaa Instagramia päivittäin ja siellä näen aimoannoksen mainoksia ja muiden lataamaa sisältöä. Instagram puolestaan saa tietoa minun somekäyttäytymisestäni ja mielenkiinnonkohteistani.

Usein ei tule edes mietittyä, kuinka paljon ruokkii suurten yritysten menestystä. Suurin osa kalusteitani on Ikeasta, tilaan elektroniikkaa Amazonin verkkokaupasta ja käytän Amazonin suoratoistopalveluita. Formula ykkösissä mainostetaan Aramcoa. En aikaisemmin edes tiennyt sen olemassaolosta, mutta käytän heidän tuotettaan päivittäin. Öljyä. Mitä tekisin ilman öljyä? Todella moni asia sisältää sitä. Hammasharja, kuulakärkikynä, kengät, autot, shampoo, jauhelihapakkaukset ja monet muut päivittäin käyttämäni tuotteet. Pitäisi varmaan muuttaa johonkin kiven sisään asumaan, jos ei haluaisi käyttää jonkun vaarallisen yrityksen tuotteita tai palveluita. Pelottavaa minun mielestäni on vain se, että vain rahalla on merkitystä. Kirjassa kerrottiin monesta yrityksestä, jonka tekoset lakaistaan maton alle, koska he ovat niin suuria ja pelottavia ja ennen kaikkea taloudellisesti tärkeitä työllistäjiä ja talouden kasvattajia. Mihin he tarvitsevat kaikkea sitä rahaa ja valtaa? Pieni ihminen kuten minä tietenkin ajattelee, että ei mihinkään, koska he ovat jo suuriakin suurempia, mutta yritysten johtoportaissa ajatukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Eniten pelottaa monopoliasema, joka monella yrityksellä on tai voisi olla. Esimerkiksi Amazon. Mitä, jos he ostaisivat kilpailijansa pois. He säätelisivät kaikkea, mikä verkkokaupoissa liikkuu ja millä hinnalla. Verkkokauppa on vielä vain yksi Amazonin ala, jolla he operoivat. Entäpä Deutche Bank? Jos heidän kaikki epäilyttävä toiminta tuomittaisiin, niin pankki menisi nurin, josta seuraisi maailmanlaajuinen talouskriisi. Moni minun lähipiiristäni keskittyy yleensä vain siihen, että mitä haittaa kaikista megayrityksistä on, mutta harvoin pohditaan sitä, että mitä niiden kaatumisesta seuraisi.

Aihe on itselleni todella vaikea analysoida tai ymmärtää, koska edellä mainitut yritykset hallitsevat yllättävän paljon minun elämääni ja arjestani tulisi todella paljon erilaista ilman suurten yritysten edesottamuksia. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon elämä ja arki muuttuisi ilman Googlen tai Aramcon kaltaisia yhtiöitä. Kuluttajalle on välillä myös vaikea ymmärtää mihin kaikkeen yritykset vaikuttavat. Missä tuotteet tuotetaan tai mitä kaikkea minusta tiedetään Facebookin ja Googlen arkistoissa. Jos sitä ajattelee enemmän, alkaa se helposti ahdistamaan, mutta niin kuin aikaisemmin mainitsin, niin minä olen kyllä tärkeä ihminen, mutta en niin tärkeä ainakaan vielä, että minun tiedoillani yritysten servereillä olisi jotain merkitystä.