En oikein pidä rahasta puhumisesta. En halua, että se kuitenkaan olisi mikään tabu, mutta välillä tuntuu siltä, että liian monella raha on keskeisin asia elämässä, ja kaikki tehdään sitä varten, että saadaan mahdollisimman paljon rahaa. Tiedän kyllä, että oma rahakäyttäytymiseni ei aina ole ihan sieltä fiksuimmasta päästä, joten päätin ottaa luettavakseni Julia Thurenin kirjan kaikki rahasta. Kirjan nimi ei liikoja kyllä huijaa, ja vaikka en tiedä onko kirjassa nyt ihan kaikki rahasta, oli siinä niin paljon asiaa, että oma pää meni ainakin pyörälle. Monet aiheet tuntuivat itselle vierailta ja kaukaisilta, esimerkiksi avioehto, perintö, asunnon ostaminen ja pikavipit. Vaikka paikoitellen kirjan oli hankala pitää minun mielenkiintoa yllä, sai se ainakin miettimään omaa suhtautumistani rahaan ja käytöstäni sen ympärillä – ja myös sitä, saisinko minäkin säästettyä kymppitonnin vuodessa.

Raha kasvatuksessa

Meillä ei lapsuudessani kotona ole ikinä oikein puhuttu rahasta. Ehkä se on juuri se syy minkä takia sitä ei tule mietittyä sen kummemmin vielä tänäkään päivänä. Minun ei tarvinnut lapsena ikinä kantaa huolta siitä, etteikö rahat riittäisi. Muistan kyllä hetkiä, kun olen pohtinut minkä takia kaverit saa hienompia ja kalliimpia vaatteita tai leluja, mutta ei se minua ikinä häirinnyt. Jos rahaongelmia perheellämme on lapsuudessani ollut, olen ollut siitä aivan tietämätön. Tästä olen todella kiitollinen, sillä minusta raha ei ole asia, josta lapsen pitäisi huolehtia.

Ikinä en ole ollut pihi, mutta tarpeen vaatiessa osaan kyllä säästää, ja tällainen olen ollut niin kauan kuin muistan. Jos lapsena sain jostakin setelin tai pari, laitoin sen säästöön, kun ei minulla vaan ollut tarvetta käyttää rahojani. Jos kauppaan kuitenkin tuli uusi hieno Bratz nukke, olin heti valmiina ostoksille ja käyttämään 50€, vaikka Bratz nukkeja minulla olikin ennestään enemmän kuin tarpeeksi. Olen edelleen rahankäyttäjänä samanlainen, en ole esimerkiksi vuoteen ostanut uusia vaatteita muuten kuin käytettynä, en sen takia että haluaisin säästää, en vain ole kokenut, että tarvitsisin mitään uutta. Kuitenkin hetken päähänpisto lähteä plantageniin päättyy siihen, että mukana on taas 150€ edestä kasveja, vaikka niitäkin minulla jo on useampi, enkä kauhean hyvä ole niitä pitämään elossa. Muille saattaa siis näyttää siltä, että käytän rahaa päättömästi, tai turhiin asioihin, mutta omasta mielestä käytän rahani aina järkevästi, koska ostan asioita joita todella haluan, ja joista tulee minulle hyvä mieli.

Rahaa tulee helposti ja usein

Tätä mantraa olen hokenut itselleni jo useamman vuoden. Olen todella kiitollinen rahalle, kaikesta siitä mitä voin kokea sen takia. Kun minulla on rahaa, saan katon pään päälleni, hyvää ruokaa, voin matkustella ja vaikka hemmotella itseäni. En kuitenkaan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka pitävät rahasta kiinni kynsin ja hampain. Toki säästeliäisyys on hyvä, jos on mielessä jotain isompaa ostettavaa, mutta pitää olla varovainen, ettei käy niin että rahaa ei pian uskallakaan käyttää yhtään. Raha on mielestäni kuin rakkaus, tai hauskat vitsit, tai hyvä musiikki. Ei siitä saa kaikkea irti, jos pitää sen vain itsellään! Minusta on ihana käyttää rahaa, koska se on kuin pistäisi hyvän kiertämään. En minä rahaa käyttäessä mitään menetä, vaan saan mahtavia juttuja! Vähintäänkin hyvän mielen, jos on saanut auttaa toista vaikka lahjoittamalla. Voihan sitä rahaa käyttää tylsiin ja turhiin asioihinkin, mutta ei minun siitä tarvitse murehtia, kun en minä sitä itse tee. Olen erittäin tyytyväinen kaikkeen siihen, miten olen rahaa käyttänyt. En ikinä ole saanut morkkista siitä, että rahaa on mennyt, ja vaikka muutama kerta aamulla onkin herätty ja kauhisteltu pankkitilin saldoa on ainakin muistoissa unohtumaton ilta ja upeita tarinoita!

Ymmärrän, että olen erittäin etuoikeutetussa asemassa sen suhteen, että rahasta ei minun tarvitse huolehtia, enkä ota sitä itsestäänselvyytenä. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen erittäin kiitollinen kaikesta siitä rahasta mitä minulla on, vaikka ei se paljoa olekaan.

Thuren käsitteli kirjassa myös sitä, kuinka raha voi vaikuttaa ystävyssuhteisiin ja parisuhteisiin. Eikös joidenkin tilastojen mukaan yksi suurimmista syistä avioeroihin ole raha. Itse en ole ikinä kokenut rahaa niin vallitsevaksi asiaksi elämässä, että se voisi luoda ongelmia. Toki niitä ongelmia voisi tulla, jos toinen ajattelisi rahasta ihan eri tavalla kuin minä. Itse en kestäisi sitä, jos joku laskisi aivan sentilleen kaikki menot, ja laittaisi mobilepayssä tulemaan yksittäisiä kolmen sentin maksuja. Ei sillä ole niin väliä. Käytän mielelläni rahaa yhteiseen aikaan ja tarjoan vaikka safkat jos halutaan mennä syömään, enkä odota mitään vastapalveluksia. Minusta hyvä ruoka ja yhdessä vietetty aika on loistava tapa käyttää rahaa.

Ystäväni kanssa meillä oli toimiva käytäntö rahan suhteen, kun asuimme yhdessä. Kävimme yhdessä kaupassa, syömässä, maksoimme bensat ja teimme milloin mitäkin. Kumpikin laittoi aina sitä mukaa kun rahaa meni sen summan applikaatioon, joka sitten kertoi meille kuinka paljon kumpikin on käyttänyt rahaa. Jos ystäväni oli maksanut joku kuukausi vaikka 200€ enemmän yhteisiä asioita, niin maksoin sen sitten hänelle. Tämän tarkemmin emme jaksanut rahan kulutusta seurata tai jakaa, ja se toimi meille loistavasti. Mistään rahaan liittyvästä ei tullut stressiä tai kinaa.

”Elämän budjetoiminen kuulostaa tylsältä, mutta johtaa vapauteen”

Kirja kyllä herätteli siihen, että rahan käyttö tosiaan voi olla suunnitelmallista ja ehkä järkevämpää mitä se minulla on aikaisemmin ollut. Vaikea on kyllä uskoa tuota väittämää, että elämän budjetoiminen johtaa vapauteen. Minun on vaikea organisoida asioita ja olla täsmällinen, ja isoimman vapauden tuntisin, jos minun ei tarvitsisi ajatella budjetointia ollenkaan. Varmaan tarvitsisin apulaisen, joka auttaisi minua näissä raha-asioissa. Usein minulle käy niin, että aloitan vaikka säästämisen tai budjetin tekemisen, mutta muutaman viikon jälkeen en jaksa enää välittää niistä asioista. Laskujen maksaminenkin on osoittautunut hankalaksi, ja liian usein luukusta kilahtaa muistutuslasku, kun en osaa pitää papereitani järjestyksessä ja asiat vain unohtuvat. Olen kuitenkin ottanut pieniä askelia fiksumman rahankäytön eteen. Aloin esimerkiksi suunnittelemaan viikon ruokalistan etukäteen ja käynyt isossa marketissa ostoksilla. Pikkujuttu, mutta jostain on lähdettävä! Nyt sormet ristiin, jotta tämäkin tapa ei lopahda. Pidän myös silmällä sitä, kuinka paljon käytän opintolainaani, jotta en tuhlaisi sitä heti johonkin turhaan. Vaikka välillä rahankäyttöni saattaa näyttää kaoottiselta, luotan kuitenkin itseeni sen suhteen, että osaan tehdä viisaita valintoja myös rahan suhteen.

”Yksi oivallus on auttanut minua säästämään kymppitonnin vuodesta toiseen: Älä osta mitään turhaa paskaa.”

Jos se todella on noin helppoa, niin kyllä mä siihen pystyn. Haaste vastaanotettu.