Kuuntelin joskus Julia Thurénin podcastia Melkein kaikki rahasta ja se innosti minut myös lukemaan hänen kirjansa. Raha on tietysti paljon ajatuksia herättävä asia ja on hyvä pohtia, mitä se minulle merkitsee, ja kuinka sitä käytän.  

Meidän perheellämme on ollut hyvä rahatilanne niin kauan, kuin muistan. Vanhempani saivat minut nuorena ja silloin rahasta oli tiukkaa. Molemmat vanhempani ovat kasvaneet perheissä, joissa ylimääräistä rahaa ei ollut ja sen puute oli paljon läsnä arjessa. Isäni on yrittäjäperheestä, mikä johti myös hänet yrittäjäksi hänen jatkettuaan isovanhempieni perustamaa perheyritystä. Isovanhempani olivat tehneet hyvän pohjatyön yritykselle, ja isäni pääsi kehittämään liiketoimintaa yhä tuottavampaan suuntaan. Hän on nuoruudessaan oppinut, ettei mitään saa ilmaiseksi ja tämä on myös yksi tärkeimmistä opeista, minkä hän on opettanut myös minulle ja sisaruksilleni.  

Olen siis itsekin oppinut siihen, että vaikka kuinka haluaisin jotain, niin en saa sitä ihan tuosta noin vain. Tällainen ajattelu on ajanut minua siihen, että töitä pitää tehdä ja siksi varmaan olenkin niin työorientoitunut nykyään. Koska rahasta ei koskaan nuorempana sinänsä ollut pulaa, minulla on ollut taloudellisesti turvallinen olo koko elämäni. Kun valmistuin lukiosta, muutin ex-poikaystäväni kanssa yhteen ensimmäiseen omaan asuntooni. Pidin välivuoden opiskeluista ja tein tällöin kahta työtä päällekkäin. Minulla oli helposti varaa omistaa auto, syödä paljon ulkona ja tehdä muita asioita, joihin rahaa kului yllättävänkin paljon. Muistan, kuinka en saattanut käydä verkkopankissa moneen kuukauteen kurkkaamassa rahatilannettani, sillä tiesin, että kyllä siellä rahaa riittää. Aloin välivuoden aikana myös sijoittamaan ja koitin jättää joka kuukausi edes pienen summan, minkä siirsin säästötilille. Näin jälkiviisaana, olisin voinut säästää paljon enemmänkin, mutta olen kuitenkin aika ylpeä 18-vuotiaasta Minkasta.  

Pidin siis melko korkeaa elintasoa, en miettinyt rahankäyttöäni juurikaan ja taloudellisesti turvallinen olo jatkui. Kun pääsin opiskelemaan 2019, nostin opintolainaa, minulla oli säästössä rahaa, aloin saamaan asumistukea, sekä opintotukea ja myin autoni pois. Tuntui, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Kulutustottumukseni säilyivät ennallaan. Sitä jatkui noin vuoden, kunnes huomasin, että hupsis nyt ei ihan näytä hyvältä. Kesällä 2021 jouduin ensimmäistä kertaa koskaan oikeasti pohtimaan, että miten käytän rahaani ja kuinka selviän loppukuun. Kesän jälkeen luottokortin Credit-puoli on tullut tutuksi ja luottolaskuja on tullut makseltua. Onneksi olen tehnyt koko Tiimiakatemian ajan ahkerasti tiimille töitä ja näin ollen tuonut tiimille hyvin rahaa. Olen siksi saanut helposti läpi ehdotelmani palkan nostamisesta silloin, kuin sille on ollut tarvetta.  

Tälläkään hetkellä en juuri suunnittele talouttani, mutta pyrin säästämään rahaa turhista kuluista, kuten ruoka. En enää hae ruokaa ravintoloista, vaan valmistan sitä enemmän itse. Onneksi baarit ovat kiinni, joten sinnekään ei kulu rahaa niin paljoa, kuin välillä. Toki varasin juuri lentolipun Leville ja menen sinne muutamaksi päiväksi, mutta saan tästä reissusta sen verran hyvää mieltä, että olen valmis upottamaan siihen muutaman sata euroa.  

Olen melko impulsiivinen rahankäyttäjä ja haen äkillistä mielihyvää. En ostele vaatteita lähes koskaan, mutta ruokaan ja juhlimiseen sitä kuluu senkin edestä. Olen aina ymmärtänyt rahan arvon, mutta vasta nyt, kun sitä ei olekaan tarpeeksi nykyisten elintapojeni ylläpitämiseksi, olen alkanut suhtautumaan siihen eri tavalla.