Julia Thuren

Julia Thurenin kirjoittama teos Kaikki rahasta on ensimmäinen osa hänen tähän mennessä kaksiosaisesta kirjasarjasta, pääasiassa yksityishenkilön raha-asioista. Kirjat on tehty hyvään markkinarakoon, koska Suomessa omat raha-asiat ovat Tabu isolla t:llä. Raha on niin iso ja merkittävä osa ihmisten elämää, että se herättää suorastaan pelkoa.

Ja syystäkin.

Huonolla talouden pidolla ja kehnoilla valinnoilla voi ajaa itsenä sekä pahimmassa tapauksessa muitakin ihmisiä aivan suon pohjalle. Kirja on todella mainio teos sellaiselle henkilölle, jota omien raha-asioiden käsittely pelottaa ja ahdistaa.

Kirja kannustaa avoimuuteen ja onnistuu siinä. 

Yleensä haluaisin puhua itsekin raha-asioista suoraan numeroiden kanssa ja kannustan siihen myös kaikkia ympärillä olevia ihmisiä, mutta kaikkien kanssa se ei ole vielä mahdollista. Vaikka minä itse olisin sinut omien raha-asioideni kanssa, saattaa keskustelukumppani ahdistua numeroista. Numerot edustavat kylmää totuutta ja totuus joissakin tilanteissa sattuu. Henkilö, jonka oma talous on kuralla, tuskin haluaa kuulla, kuinka paljon hänen kaverillansa on osakesalkussa omaisuutta.

Tietenkin tämä on tilanne vain tällä hetkellä. Juurisyy tälle luultavasti on vaitonainen, nöyristelevä ja jopa kateudella maustettu kulttuurimme rahaa kohtaan. Jos ja kun talouskoulutusta tuodaan lähemmäksi lapsia ja nuoria, muuttuu asenteet ja keskustelukulttuuri toivottavasti avoimemmaksi sekä rakentavammaksi. Meidän opetussuunnitelmassa talous- ja raha-asiat loistivat kirkkaasti poissaolollaan. Surullisinta siinä on se, että sen selkeästi huomaa, sillä erityisesti nuorten aikuisten ylivelkaantuminen on kasvussa.

Mites meikäläisen massit? Oma suhtautumiseni rahaan on mielestäni ollut realistinen, rento ja ehkä hieman ahne. Terveesti ahne. Pienestä pitäen olen osannut luikerrella erilaisiin hommiin, mistä on voinut saada hieman karkkirahaa. Vanhemmat kannustivat säästämään ja yrittäjäperheessä on paljon raha-asiat muutenkin pöydällä. Oma kiinnostukseni on vienyt minua kuitenkin lähemmäs parempaa tietämystä ja osaamista. Yläasteella kiinnostuin sijoittamisesta ja olin enemmän, kuin innokas pistämään rippijuhlista saamani rahat kiinni Suomen pörssiin. Järjestelmien puute ei tätä kuitenkaan mahdollistanut. Vanhempanikaan eivät tietäneet, miten 15-vuotias pystyy sijoittamaan osakkeisiin.

Nordnetin aggressiivinen uusasiakashankintamarkkinointi tavoitti lopulta minut 17-vuotiaana ja sain perustettua tilin yllättävän helposti. Lukiossa oli paljon kavereita, jotka myös sijoittivat ja heidän kanssaan oli hauska jutella osakkeista, vaikka emme niistä välttämättä kaikkea vielä tienneet.

Nykyään olen muuttanut sijoitusstrategiaani korkeariskisempään suuntaan ja olen onnistunut tekemään todella hyvää tuottoa. Alkuvuodesta 2021 salkkuni oli Nordnetin top 10 tuottoisimman osakesalkun joukossa yhden vuoden ajalta. Tilanne ei toki enää ole yhtä hohdokas, mutta olin, ja olen edelleen, todella ylpeä saavutuksesta. Hallinnoin myös vanhempieni yrityksen osakesalkkua, jonka kanssa olen toki paljon konservatiivisempi, mutta tuotot ovat pysyneet silti korkeana.

En pidä itseäni edelleenkään kovin hyvänä strategina ja edelleen on arvopapereista, muista instrumenteista sekä markkinoista paljon opittavaa, mutta olen hyvällä tiellä.

Kirjassa Thuren puhui asuntosijoittamisesta ja avasi hänen omia, sekä haastateltujen ihmisten kokemuksia sen parissa. Olen todella kiinnostunut asuntosijoittamisesta ja pyrin sitä kohti, mutta samalla koen, että asuntomarkkina on todella vanhentunut ala ja haluaisin keksiä uudenlaisia ratkaisuja sitä varten. Suomen valtio kaavailee kansalaisille tuloihin nojautuvaa lainakattoa, mikä tulee rajaamaan erityisesti nuorille ja keskituloisille myönnettävän lainan suuruutta. Mielestäni tämä on aivan absurdi ajatus, etenkin kun asuntojen hinnat tapansa mukaan varsinkin kasvukeskuksissa kasvavat hurjaa vauhtia. Jos velkakatto-esitys menee läpi on asuntomarkkinalle pakko tulla uusia tapoja sijoittaa.

Haluaisin kehitellä asuntosijoittamiseen ”pilkkomisratkaisun”, jossa voisin ottaa pankista usein pieniä lainoja ja ostaa niillä asunnoista pieniä prosenttiosuuksia. On käsittämätöntä, että osakesalkun rakentamisessa tärkein neuvo on pääoman hajauttaminen useaan eri yritykseen tai rahastoon, jotta riskit pienenisivät, mutta satojen tuhansien eurojen asuntolaina laitetaan kuitenkin yhteen kohteeseen kiinni. Hajauttamisen periaatetta olisi upea nähdä myös asuntosijoittamisessa. Kuvitellaan, että voisin pankista ottamilla lainoillani (jotka olisivat yhteisarvoltaan esimerkiksi 150 000€) omistaa yhteensä vaikka kymmentä eri asuntoa. Kerrostalokaksiota uudiskohteesta keskustasta 10%, rivitalo kolmiota kantakaupungista 15% ja niin edespäin.

Tässä vaiheessa, joku luultavasti haluaa muistuttaa minua, että miksi en sijoittaisi asuntosijoitusyhtiöön. Asuntosijoitusyhtiöihin sijoittaminen pörssissä on se kohta aidasta missä aitaa ei enää ole. Kokemusta asuntosijoittamisesta ei tule ollenkaan, tuotot ovat pieniä ja pörssiosakkeet toimialasta riippumatta seuraavat megatrendejä ja isompia aaltoja. Myös velkavivun saaminen osakkeita vastaan on yleensä hankalaa. Sijoitusasuntojen tuottoja vasten pankit myöntävät paljon helpommin uutta velkaa, jolla ostaa uusia kohteita.

Päässä pyörittelemäni malli on vielä täynnä aukkoja ja luultavasti alkutaipaleeni asuntosijoittamisessa tulee olemaan nykyisen mallin mukainen, mutta tulen houkuttelemaan jonkun ystäväni mukaan kanssani tähän jakamaan riskiä.

Kirjassa puhuttiin paljon asioista, jotka ei suoranaisesti liity mitenkään vielä omaan elämääni, kuten testamentista tai lapsiperheen talouden pyörittämisestä. Mielestäni myös kirjailijan oma ja joidenkin haastateltavien elämät kuulostivat juuri sellaisilta, mitkä osaltaan myös rapauttavat keskustelukulttuuria raha-asioiden ympärillä. Liika täydellisyys tuo nimittäin usein paineita niille, jotka ovat muutoksen tarpeessa. On hienoa, että joku pystyy laskemaan jokaisen sentin ja kohdentamaan tulojaan sadalle eri käyttötilille, jotka on kaikki pyhitetty jotain tiettyä kululajia varten. Mutta tällaisten ihmisten esimerkkinä käyttäminen pitäisi olla minimaalista. Ei sairaalloisen ylipainoinen ihminenkään motivoidu Fitness urheilijoista. Päinvastoin. Onneksi ääriesimerkkejä oli vain muutama.

Hyviä neuvoja kirjassa kuitenkin oli myös ja joista otan itse myös koppia.

• Konkreettiset tavoitteet, esimerkiksi kuukausittain tai kvartaaleittain.
• Ole joka kuukausi varakkaampi kuin edellisessä kuussa.
• Jemmatilin perustaminen. Tähän mielestäni käteinen raha sopii täydellisesti.

Thuren puhui myös siitä, kuinka pääomaa voi mitata muillakin tavoin, kuin vain maallisella mammonalla. Raha, tieto ja taitostatus, verkostot ja luottamus.

Nämä kolme pääomalajia tukevat toinen toistaan, mutta mielestäni vain tietotaito- ja verkostopääomaa kasvattamalla kaikki pääomaluokat hyötyvät. Mutta jos vain rahan osuus kasvaa, saattaa tietotaidon kehittymiseen tulla hidasteita ja luottamus muihin ihmisiin hapertua. Näin käy esimerkiksi usein lottovoiton yhteydessä. Rahalla voi kuitenkin edistää kahden muun pääomaluokan kasvamista. Investoinnit omien pääomien kasvuun toimivat samalla tavalla, kuin yritysmaailmassakin.

Wiljami Jokela