Olen seurannut Julia Thurenia sosiaalisessa mediassa ja jaan hänen kanssaan paljon samanlaisia ajatuksia. Siksi päätinkin, että haluan lukea hänen molemmat teoksensa, ja ensimmäisenä otinkin käsittelyyn kaikki rahasta- kirjan. Toinen teos kulkee nimellä Kaikki kuluttamisesta, mutta palataan siihen toisessa reflektiossa. Kirjan nimi Kaikki rahasta on hyvin osuva, sillä Thuren kirjoittaa teoksessaan hyvin monipuolisesti rahasta ja poistaa siihen liittyvää tabua.

Kirjasta päällimmäisenä minulle mieleen jäikin juuri tuo rahaan liittyvä tabu. Miksi yhä tänäkin päivänä rahasta puhuminen on monelle hyvin vaikeaa? Yleisesti ajatellaan, että ystävän palkkaa ei kehdata kysyä tai ylipäätään rahallista tilannetta ei voi udella. Minusta raha on mielenkiintoinen puheenaihe ja haluankin olla murtamassa tätä tabua. Olenkin kuullut pariin otteeseen ystäviltäni kommenttia, että ”sinulta uskallan kysyä vinkkejä taloudenpitoon”. Olen otettu näistä kommenteista, sillä mielellään autan ystäviäni taloudellisissa asioissa oman tietämykseni puitteissa.

Perheessäni meillä ei ole ollut tapana puhua rahasta juurikaan. Varsinkaan lapsuudessani minulla ei ole ollut käytännössä minkäänlaista tietoa perheemme varallisuustilanteesta, enkä sitä ole edes pahemmin miettinyt. Vasta parin viime vuoden aikana olen keskustellut vanhempieni kanssa rahasta enemmän. Tämä tapahtui käytännössä ”vahingossa”, kun kerroin vanhemmilleni, että olen alkanut sijoittamaan. Sen seurauksena äitini innostui myös enemmänkin sijoittamisesta ja olen auttanut häntä siinä. Samoin olen siskollenikin mainostanut, että sijoittamisen aloittaminen on kannattavaa, joten myös häntä olen päässyt auttamaan. Nykyään he nimittävätkin minua leikkisästi heidän taloudenhoitajakseen, mikä on minulle kunnia-asia.

Yksi osio kirjassa keskittyi sijoittamiseen, mikä minua ennalta kiinnosti eniten. Thuren avasi kirjassaan erilaisia sijoitusinstrumentteja rahastosäästämisestä asuntosijoittamiseen. Rahasto- tai osakesäästämiseen liittyen en saanut juurikaan uusia oppeja, sillä se oli melko yksinkertaista asiaa ja olen jo kerennyt jonkin verran perehtymään näihin sijoitusmuotoihin. Asuntosijoittamiseen sen sijaan sain uusia näkemyksiä, ja kirjan myötä entisestään minulle vahvistui se, että haluaisin niin pian kuin mahdollista päästä asuntosijoittamiseen kiinni. Omaa sijoitusstrategiaani silmällä pitäen asuntosijoittaminen toisi hyvää hajautusta sijoitussalkkuuni. Minun täytyy kuitenkin perehtyä asuntosijoittamiseen vielä paljon tarkemmin ennen kuin uskallan tehdä peliliikkeitä sen suhteen. Koen asuntosijoittamisen vielä pelottavana asiana, koska sitä varten täytyisi ottaa lainaa ja siinä on paljon enemmän riskiä kuin esimerkiksi osakesijoittamisessa. Uskon kuitenkin, että tässäkin asiassa vaikeinta on aloittaminen ja sitten kun asuntojen maailmaan pääsee sisään, ei se varmasti enää ole hetikään niin iso ja pelottava asia. Haaveilen siitä, että voisin ostaa ensimmäisen sijoitusasuntoni jonkun kanssa yhdessä, jotta riski pienenisi ja vastuu jakautuisi mukana olevien osapuolten kesken. Olen hyvin innostunut asuntosijoittamisesta ja toivon, että joku päivä minulla olisi useampiakin sijoitusasuntoja.  

On mielenkiintoista huomata, miten kaikilla ihmisillä on aivan erilainen käsitys rahasta. Toiset nuukailevat kaikessa, toiset käyttävät kaiken rahan mitä saavat ja toiset eivät edes mieti rahaa sen suuremmin. Itse näen asian niin, että kukaan ei voi sanoa toiselle, että lopeta tuon ja tuon ostelu, se on aivan turhaa. Se mikä toisesta tuntuu turhalta, voi tuoda toiselle älyttömästi iloa elämään. Elämästä katoaa hohdokkuus, jos kaikki mahdollinen ostaminen pitää jättää minimiin. Elämästä pitää osata nauttia myös tässä ja nyt eikä jatkuvasti miettiä, että säästää tulevaisuuteen.

 Tietysti aika-ajoin on hyvä pysähtyä ja tutkailla omaa taloudellista tilannettaan. On fiksua kilpailuttaa tietyn väliajoin esimerkiksi vakuutukset ja puhelinliittymä sekä tarkistaa mistä kaikista suoratoistopalveluista maksaa. Nämä liittyvät fiksuun taloudenpitoon ja mielestäni tällaisia taitoja pitäisi opettaa enemmän peruskoulussa. Kaikki vanhemmat eivät ole valveutuneita talouden hoitajia, jolloin heidän lapsensakaan eivät opi parhaita taloudellisia taitoja. Tämä ongelma olisi ratkaistavissa sillä, että peruskoulussa olisi oppiaine nimeltä oma henkilökohtainen talous. Näillä oppitunneilla perehdyttäisiin muun muassa seuraaviin teemoihin; budjetointi, säästäminen, sijoittaminen, valtion tuet sekä kuluttaminen. Uskon, että edellä mainittujen teemojen läpikäynti vähentäisi huomattavasti ylivelkaantuneiden määrää.

Omasta taloudestani pidän hyvin tarkkaa kirjaa ja olen todella tietoinen siitä, mihin rahojani käytän. Joitakin tällainen taloudenpito varmasti ahdistaa, mutta minä koen saavani tästä mielenrauhaa, kun tiedän etten elä yli varojeni. Varsinkin nyt opiskelijana täytyy olla entistä tarkempi mihin rahojaan käyttää, kun tulot ovat mitättömät. Kun budjetoin talouttani, minun ei myöskään tarvitse stressata rahasta, vaan tiedän sen riittävän hyvin koko opiskeluiden ajaksi. Haluan myös säästää opintojen aikana ja sen olenkin automatisoinut niin, että joka kuukausi säästän vähintään seitsemänkymmentä euroa. Kaksikymmentä euroa menee rahastoon ja viisikymmentä euroa asuntosäästötilille. Nämä ovat siis vähimmäismäärät, mutta olen melkeinpä joka kuukausi onnistunut laittamaan hieman enemmän sivuun. Tasapainoilen jatkuvasti tulevaisuuteen säästämisen ja elämästä tässä ja nyt nauttimisen kanssa.