En edes muista milloin kävin kirjastossa ronkkimassa pienen pinon kirjoja. Olin jonkin aikaan ajatellut, että voisin lukea jonkin Godinin kirjoista, niin tämä tarttui tuolloin matkaan. Kuitenkin pikkulinnut lauloivat, ettei kirjasta saisikaan erityisemmin irti ja uhkasi tilanne, etten meinannutkaan lukea tätä. Noh, as you may guess now… I did. Oli ihan mielenkiintoinen ja oli mukavaa lukea sen verta vanha kirja, että ei koko ajan toitoteta, että some sitä some tätä. *Huom! Tekstiin on saatettu viljellä runsaasti englannin kieltä. *

 Kirjan alussa oli maininta Arthur Riolosta, kiinteistövälittäjästä pienellä alueella New Yorkissa. Hän myi rutkasti enemmän kuin hänen kilpailijansa. The thing is, ettei hän varsinaisesti edes myynyt, vaan hän kertoi tarinoita. Ennen kuin hän vei potentiaaliset ostajat myytävälle talolle, hän ajelutti heitä ympäri asuinaluetta, kertoen ketä asuu missäkin, mitä he tekevät, miten he olivat löytäneet talonsa, mikä heidän koiransa nimi on, kuinka paljon he maksoivat talostaan ja tarinoita kaupungista. As a ”not interested to sell kind of guy”, tämä saa todella haaveilemaan, että olisi upea saada ihmisten mieltä lämmitettyä höpisemällä tarinoita. Ollaan muistaakseni Pelen kanssa ennenkin ajateltu jonkinlaisen talking head-mainoksen tekemistä, jossa kerrottaisiin historiastamme, mutta nyt tätä tekstiä kirjoittaessa tuli entistä kirkkaampi idea mieleen ja kirjattua ylös. Just hold tight ja let me pitch this to Pele.

Tämä kirja on nimetty tuolla lailla, jotta joku ostaisi sen. Eihän ne markkinoijat aina puijaa. Suuremman työn tekee ihmiset omissa pääkopissaan. Itse olen lähes ekspertti siinä, miten vakuutan itselleni, kuinka kovasti tarvitsen jotakin asiaa. Do I though? You know the answer. Markkinoijat yksinkertaisesti luovat tarinoita, joihin halutaan uskoa. Omalla kohdalla hyvänä esimerkkinä on Deity Microphones. He kertovat tarinaa, että yrityksen on perustanut eri TV- ja elokuva-alan tuotannoissa toimineet location sound miksaajat. Alan ammattilaiset haluavat luoda laadukkaita innovatiivisia tuotteita kohtuulliseen hintaan niin aloittelijoille kuin huippuosaajillekin. What’s there not to like? He puskevat hienojen tuotteidensa lisäksi opettavaisia ja viihdyttäviä sisältöjä sosiaaliseen mediaan. Heidän erään mikrofonin hankkiessani, mieltäni ei edes kauheasti lannistanut, vaikka kyseinen kappaleeni on ajoittain erittäin altis häiriöille, jonka vuoksi ääni on joskus käyttökelvotonta. Kuitenkin koska kuvittelen mielessäni kuvaa laadukkaasta tuotteesta (ulkoisesti onkin) ja vieläpä ammattilaisten suunnittelema, niin onhan se varmasti hyvä. Silloin kun mikrofoni sattuu toimimaankin normaalisti, mielikuvani varmasti saa äänen kuulostamaan myös hieman paremmalta. Aivan uskomatonta miten vakaaseen mielipiteeseen brändi on saanut minut kahlittua. Ja kyllä, olen mahdollisesti ajatellut ostaa heidän tuotteitansa jatkossakin. Ihmiset tekevät usein runsaasti töitä pitääkseen kiinni omista päätöksistään sillä väärässä oleminenhan on aivan kauhiaa. Jos kuluttajilla on kaikkea mitä he tarvitsevat, jää ostettavaksi mitä he haluavat. Syy ostaa sellaista mitä haluaa, on se millaiseksi se saa olon tuntumaan.

Kirjan mukaan tämän pitäisi paikkaansa myös B2B-puolella myytävissä tuotteissa. Yrityksissä hankinnoista vastaavat ihmiset ovat ensi sijassa ihmisiä, ja ostavat tuotteita, jotka johtavat heidän ylennykseensä, saavat olon turvatuksi tai luovat tuntemuksen kuulumisesta johonkin. Ainakin vielä vuonna 2008, ja lienee edelleenkin ostoprosessi kuluttajille tärkeä. Pakkauksella ja uuden tuotteen kaupan hyllystä noukkimisella on suuri merkitys. He välittävät myös tuotteen alkuperästä ja olosuhteista, jossa se on valmistettu. Sitten kun kampe on kannettu kotia kiinnostaa sen kestävyys ja sitten jos se hajoaa, kiinnostaa kuinka kaupan henkilökunta heitä kohtelee.

Joku ihminen haluaa perustaa hevostallin ja joku toinen haluaa purjehtia maailman ympäri. On lähes mahdotonta tietää etukäteen mikä markkinointi puree kuhunkin, sillä in the whole wide world ihmiset haluavat niin eri asioita. Jokaisella on omat ennakkoasenteensa, arvonsa, uskomuksensa ja sääntönsä, joihin kirjassa viitataan termillä maailmankuva. Maailmankuva on ikään kuin linssi, jonka läpi ihmiset katsovat päättäen uskoako tarinaa vai ei. Ihmiset voivat saada täysin samat tiedot, mutta tehdä täysin eri päätökset. Viisas markkinoija ei yritä muuttaa kenenkään maailmankuvaa, vaan tunnistaa joukon, jolla on tietty maailmankuva ja kehystää tarinan sen mukaan.  Kehykset ovat tarinan elementtejä, jotka on loihdittu tukemaan kuluttajalla olevaa maailmankuvaa. Jos ei kykene liittämään ideaa henkilön maailmankuvaan, jää hänen huomionsa kiinnittymättä.

Kirja sisälsi muutaman kauhutarinan, joissa markkinointi oli aiheuttanut kauheuksia. Markkinoijilla on tietynlainen vastuu, ettei voi nyt sanoa ihan mitä vain, jotta tuote menisi kaupaksi. Seth heitti ilmoille mielestäni kaksi mainiota kysymystä, jotka toimivat oivina ohjenuorina rehellisten tarinoiden siivilöintiin petollisista. Kuluttajan pitäisi kysyä markkinoijalta: ”Jos tietäisin saman kuin sinä, haluaisinko ostaa sen, mitä olet myymässä?” ja ”Tulenko tätä käytettyäni ja sen koettuani iloiseksi tarinan uskomisesta vai tunnenko tulleeni huijatuksi?”

Ehkäpä ”Aapon ja Pelen hienot videot” or what the heck we are gonna call it voisi käyttää luontevasti tarinoita markkinoinnissa kuin myös liiketoimintasuunnitelmassa. Pitää vain punnita mille maailmankuvaa jakavalle joukolle käymme tarinaa kertomaan. Kerrotaan tarinaa, josta yleisö välittää, ollaan aitoja. Sellaisia lupauksia ei tehdä, joita ei voida pitää. Let’s make some good shit.

Namaste. Good night!