Kaikki kuluttamisesta – Julia Thuren

Kirjoittaja: Karim Oussihl

4 tammikuun, 2022

Lähdeteos: Kaikki kuluttamisesta

Lähdeteoksen kirjoittaja: Julia Thuren

Teoriapisteet: 2

Olin silmäilyt tätä kirjaa bookbeatissä ja unohtanut sen. Yksi päivä katsoin uutisia ja niissä kerrottiin Julia Thurenin – Kaikki kuluttamisesta olevan ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia palkinnolle ja tuumasin, että voisi kaivaa nyt sen bookbeatin ja alkaa lukemaan. Suosittelen kirjaa muillekkin. Thuren mainitsi alussa, että jotkut luvut ovat kirjoitettu hänen keskiluokkaisesta näkökulmasta eivätkä ole samaistuttavia pakosti kaikille. Näin olikin, mutta itselle niitä ei ollut hirveän paljoa ja kun oli niin pääsi vähän sukeltamaan minkälailla toisen, tai toisten, pää toimii erinlaisissa kulutustilanteissa, joka oli mielenkiintoista. Itselle ei herännyt hirveästi mitään uutta pohdittavaa omaan kulutukseen. Tähän ihan yksinkertaisena syynä myös se, että sitä ei ole ikinä hirveästi ollut ja tällä hetkelläkin se on aika olematonta. Sellainen ajatus heräsi, että tulisi tarpeen itselle ja kaikille muille ottaa enemmän selvää miten yritykset joiden tuotteita kulutat toimivat, kaupoista löytyy aina jokin kilpaileva tuote joten olisi hyvä ottaa selvää keneltä sen mieluiten ostat. 

Kaiken voi korjata ostamalla, jos on varaa siihen. Jos on nälkä voit ostaa ruokaa. Jos sukissa on reiät voit ostaa uudet sukat. Jos pöytä on rikki voit ostaa jonkun korjaaman sen tai sitten vaan suoraan uuden pöydän. Voit ostaa aikaa vaikkapa ostamalla siivouspalvelun tai jonkun muun palvelun jolla ulkoistat aikaa vieviä askareita. Jos minulla olisi paljon ylimääräistä olisin voinut maksaa jollekkin palvelusta jossa hän tekee minulle teoriapisteitä, sillä vasta aikaa olisikin ostettu ja stressin poistoa samalla. Jos sinulla on tylsää siihenkin löytyy keinoja, voit ostaa leffalipun, käydä ulkona syömässä tai kylpylässä, tai vaikkapa mennä ihan ostoksille. Voit ostaa mielstäni aika konkreettisella tasolla rahaa sijoittamalla. Ei sitä turhaan sanota, että raha tulee rahan luokse. Voitko ostaa onnellisuutta? Voit ainakin hetkellistä. Ei tarvitse olla lukenut tutkimuksia, että tietää ihmis kehon tuottavan mielihyvä hormooneja kun ostaa jotain uutta. Ja vaikka et saisikaan kiksejä uusien vaatteiden tai elektroniikan ostamisesta voit saada samanlaiset yhtälailla kirppislöydöstä tai vaikkapa kun ostat kaupasta tuotteita joissa on pieni hiilijalanjälki. Tekeekö raha siis onneliseksi?  Ei välttämättä, mutta sanoisin, että se helpottaa matkaa siihen pisteeseen. Luule, että suurinmalla osalla ihmisillä yksi onnelisuuden kriitereistä on oma ja perheensä hyvä, tai jos nyt ihan nasaretilaiseksi haluaa alkaa niin vähintään kohtuullinen elintaso. Tämän saavuttaminen on aika hankalaa jos tili ammottaa koko ajan tyhjyyttä. 

Kuluttaminen on nykyään osa meidän kaikkien indentiteettiä ja luomme sekä uudistamme sitä jatkuvasti kulutuksemme kautta. Sillä näytämme arvojamme, mitä edustamme, miltä näytämme, mistä olemme kiinnostuneet. Jos et vastustat kuluttamista, etkä harrasta sitä määrääsi enempää, ilmaiset silläkin itseäsi ja näytät arvojasi. Kuluttamisella voit rakentaa imagoasi, mutta voit myös muutta ja vaihtaa sitä päästä toiseen. Ihmiset ostavat itsetuntoa, tavalla tai toisella. Voit saada sitä ostamalla jonkun tuotteen tai voit ostaa jonkun tuotteet, jotta tulisit hyväksytyksi johonkin ryhmään, koska kaikilla muillakin on sellainen.  

Luulen, että moni tunnistaa ryhmäpainetta kun muistelee ylä-asteella haluavansa jotain kun kaikilla muillakin on sellainen. On harmillista, että moni nuori voi potea ulkopuolista oloa jos hänellä ei ole jotain materiaa mitä kaikilla muilla on, oli ne sitten kengät, pleikkari tai uusi puhelin. Luulen, että tämä on joillain vanhemmilla osasyynä kun he ostavat lapselleen jotain uutta. He eivät välttämättä vielä haluaisi ostaa lapselleen ensimmäistä puhelinta tai pleikkaria, mutta pelkäävät hänen jäävän ulkopuoliseksi, koska kaikilla muilla on sellainen. Onneksi omasta näkökulmasta ainakin näen nuorilla todella terveitä trendejä kuluttamisessa. Esimerkiksi kirppareilla pyöriessä näkee ylä-aste ikäistä porukkaa, kun itse olin ylä-asteella ei ollut trendikästä ostaa vaatteita käytettynä. Ja käsittääkseni nuoret hyödyntävät somea paljon ja ostavat ja myyvät siellä paljon käytettyä tavaraa. Nyky nuoret ovat myös todella valveutuneita ilmastonmuutoksesta ja luulen, että se näkyy heidän kauppa kassissaan vihreinä valintoina. Veikkaan, että nämä kulutus päätökset lähtevät silti ryhmäpaineesta ja sosiaalisen hyväksynnän saamisesta. Siinä kuin minun aikana ylä-asteena oli muodikasta osta merkkivaatteet uutena nykyään on trendikästä ostaa merkkivaatteet käytettynä. Olipa ne kulutus motiivit mitkä hyvänsä on silti mielestäni erittäin positiivsta, että luomme terveempiä ja kestävämpiä kulutuksen kierteitä omalla osto käyttäytymisellämme. Ihminen on laumaeläin ja sosiaalisen hyväksynnän saaminen on meillä syvällä dna:ssa, siksi matkimme toistemme käyttäytymistä jotta emme jää ulkopuolisiksi. Tämän takia uskon, että yksi motiivi kuluttamisessa tulee aina olemaan muitten hyväksynnän saaminen. 

Yhdessä luvussa Thuren haastattelee Sitran Kestävä arki- projektijohtajaa Markus Terhoa. Terho on ollut luomassa yritysten tueksi suomalaisten kuluttajien motivaatioprofiileja. Nämä oli mielestäni aika hyviä ja niitä voisi koittaa hyödyntää Tiimiakatemialla projekteissa asiakasprofiileja luodessa tai kohderyhmän etsimisessä. Näitä suomalaisten kuluttajien motivaatioprofiileja oli seitsemän ja ne ovat, mukavuudenhaluinen nautiskelija, seuraileva suunnanetsijä, arjen selviytyjä, impulsiivinen heräteostaja, perinteinen tolkun ääni, fiilisvihreä suunnannäyttäjä ja neuvokas arkivihreä. En usko, että näitä tarvitsee avata sen enempää. Tunnistin näistää vaivatta itseni ja läheisiäni sekä nimet on luotu kivalla pilkeellä silmäkulmassa joka on mielestäni tosi freesiä. Ihmisillä on eri motivaatioita kuluttamisensa pohjalla ja oli ihan mielenkiintoista lukea heidän näkökulmia vaikka yllätyksiä ei juurikaan tullut. Terhon tekemien haastattelujen mukaan ykkös syy kulutuspäätöksillä on tarve ja käytännölisyys, toisena ilon tuottaminen itselle ja/tai perheelle ja kolmantena pienet ekoteot. Omalla kohdalla kulutuspäätökset menevät täsmälleen näin ja vaikka olenkin profiililtani arjen selviytyjä luulen, että monet muihin profiileihin kuuluvat tekevät kulutuspäätöksiään samalta kantilta. 

Tein tätä reflektiota sattumalta Joulupäivänä, eli ajankohdasta vuotena jona ihmiset kuluttavat aivan hullun lailla. Joulu on perinteenä varmaan paljon vanhempi kuin kulutusyhteiskunta, mutta kyllä kuultusyhteiskunta on tehnyt joulusta maailman historian suurrimman kulutusjuhlan. Oli hauska pohtia kuluttamista joulun alla. Mietin mitä jotkut saattaisivat pohtia jos näkisivät yhden länsimaalaisen perheen jouluaaton hiilijalanjäljen. Tai sitä miten jotkut viettävät joulunsa hirveässä niukkuudessa vuodesta toiseen, kun taas toiset älyttömässä yltäkylläisyydessä. Vaikka joulu saattaa herättää välillä ristiriitaisiakin ajatuksia on se silti mielestäni vuoden kohokohta. Ihmiset saattavat kuluttaa ihan järjettömästi, mutta harva kuluttaa itselleen vaan sillä ajatuksella, että toiselle tulisi mahdollisimman hyvä mieli.  

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti