Välillä on hauska pysähtyä miettimään, keitä olemme. Tai mitä ainakin luulemme olevamme. Uskon, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen kuva itsestään. Siitä minkälainen on, minkälainen haluaa olla tai minkälaisena haluaa esiintyä muiden silmissä. Jokaisella henkilöllä on oma identiteetti. Omat ja muiden ajatukset luovat ihmisille tietynlaiset identiteetit. Myös olen luonut itse itsestäni omassa päässä identiteetin. Koen identiteettini olevan fiksu, sosiaalinen, päättäväinen, jääräpäinen ja hauska. Muut ihmiset varmasti löytävät minusta samoja asioita ja todennäköisesti myös asioita, joita en ole itse edes huomannut tai sisäistänyt. Se tässä hauskaa onkin, että vaikka ajattelen olevansa jotakin, voivat muut ihmiset nähdäkin minut hyvin eri tavalla. Olen muille ihmisille juuri sitä mitä viestin ulospäin. Ajattelumaailmani ei aina näykkään kovin kirkkaasti muille ihmisille. Olen muiden silmissä hyvin pitkälti sitä mitä sanon, elehdin, teen ja analysoin. Vaikka itsekin koen tuntevani monen ihmisen todella hyvin, voi silti ihmisen sisällä piiletä monia uusia erilaisia piirteitä tai ominaisuuksia, joita joko en ole sisäistänyt tai ne eivät ole näkyneet ulospäin. Aloin jokin aika sitten miettimään oman identiteetin kehitystä ja sitä, mitä olisi hyvä tietää omasta identiteetistä tai identiteeteistä ylipäätään. Voiko tämän aiheen laajemmasta osaamisesta olla hyötyä myös ihan jokapäiväisessä elämässä? Olin juuri lukenut Perttu Pölöseltä loistavan kirjan, Tulevaisuuden lukujärjestys. Koin saavani siitä paljon uusia eväitä jatkoon. Aloin heti ottaa selvää onko kirjailijalla muita samankaltaisia teoksia eri aiheista. Kyllä oli. Tulevaisuuden identiteetit. Tämän kirjan löytäminen laukaisikin minulla identiteettipohdinnan ja päädyinkin tämän jälkeen aloittamaan kirjan.

Tittelit ovat rooleja, yhteiskunnallisia asemia, saavutuksia, erilaisia piirteitä tai ihan vain nimityksiä, joilla voimme kuvata ihmisiä. Titteleille tunnutaan antavan nykypäivänä todella paljon painoarvoa ja monen ihmisen mielessä joku tietty titteli voi määrittää identiteettiämme hyvin pitkälle. Esimerkiksi jos joku on lääkäri, ajatellaan automaattisesti hänen olevan todella viisas, menestynyt, pätevä ja arvokas. Titteleihin yhdistyy monenlaisia piirteitä, jotka yhdistämme ihmiseen välittömästi, kun kuulemme tämän omaavan jonkun tittelin.  Ihmiset pitävät titteleistä. Kun jokaisella on joku titteli, jokainen kokee saavansa jotain omaa, josta olla ylpeä. Voimme tittelin avulla kokea olemme arvokkaampia tai voimme kokea itsemme helpommin hyväksytyksi. Titteli ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen asia. Jos haluaa tittelillänsä olevan jotain painoarvoa, on muiden ihmisten uskottava siihen. Esimerkiksi jos olen eilen perustanut yrityksen ja sanon itseäni toimitusjohtajaksi, onko tällä muiden silmissä mitään merkitystä. Ei ole. Titteli on todella vahva asia kuvaamaan mielessämme jonkun olemusta, koska tittelin koemme olevan tietynlainen mittaria jostain taidoista tai osaamisesta. Mutta onko titteleillä oikeasti niin paljon merkitystä? Itse tulin tätä pohtineeksi, kun aloin yrittäjäksi. Perustin muutaman kollegan kanssa osakeyhtiön ja päätimme, että minä aloitan yrityksen toimitusjohtajana. Ajattelin aluksi, että onpa hieno titteli. Tämähän vie identiteettini aivan uudelle tasolle. Toisin kuitenkin oli. Olen edelleen se täysin sama ihminen, kun yrityksen perustamisvaiheessa. Titteleitä ei noin vain oteta. Titteli ja sen uskottavuus on tietyllä tavalla ansaittava tai osoitettava. Perttu Pölöstä lainaten, vaikka kokkaan joka päivä, en ole kokki. Vaikka joku päivä voisin hyvällä omatunnolla kutsua itseäni toimitusjohtajaksi ei se mielestäni silti muuta mitään. Tai ei ainakaan saisi muuttaa. Mielestäni tittelit antavat meistä usein liian radikaalin mielikuvan, koska olemme antaneet niiden tulla niin tärkeiksi. Titteleillä pitää olla virkaa identiteeteissämme, mutta olisi tärkeää, että tulevaisuudessa emme antaisi liikaa painoarvoa titteleille. Identiteetin on koostuttava monesta muustakin asiasta. Jälleen Pölöstä lainaten, identiteetin pitäisi olla enemmän, kuin lista titteleitä.

Lähes aina kaikkia kehotetaan olemaan oma itsensä. Kehotetaan olemaan aito. Meille yritetään luoda päähämme sellainen ajatusmaailma, että mitä aidompi olet sen parempi. Tämän mielestäni pitää kyllä osittain paikkaansa. On hyvä, että emme yritä esittää ketään muuta, mutta mistä aina edes tietää mikä on aitoa ja mikä ei. Yhteiskunnassa luodaan sellainen mielikuva, että sisällämme olisi luonteemme tai persoonallisuutemme ydin. Jokin, joka ohjaa toimintaamme jatkuvasti. Kyse on olevinaan vain siitä, kuinka paljon kuuntelemme sisäistä ääntämme. Tunteet vaikuttavat siihen miltä meistä tuntuu. Tunteemme ohjaavat tekemisiämme. Mikäli annamme kaiken vallan tunteillemme, eli toisin sanoen toimimme aidosti, voi toiminnastamme tulla todella itsekeskeistä. Tämän takia on tärkeää myös osata säädellä omia tunteita ja joskus pystyttävä toimimaan siten, että tunteet eivät ohjaa suoraan tekemistäsi. Olemme jatkuvasti enemmän tai vähemmän epäaitoja ja omaamme ikään kuin valeidentiteetin, jotta pystymme suojelemaan todellista sisimpäämme. Meidän ei pitäisi olla tietenkään epäaitoja teeskentelijöitä, mutta ei myöskään holtittoman aitoja. Mielestäni kaikkien ihmisten on hyvä pohtia tätä aihetta. Kokeeko antavansa persoonallisuutensa tulla kunnolla esiin, mutta ei anna holtittoman aitouden vaikuttaa negatiivisesti päätökseen tai omaan käytökseen.

Myös valinnoilla on suuri vaikutus identiteettiimme. Elämme valintojen maailmassa. Koko elämän polkumme koostuu pienistä ja suurista valinnoista, joita teemme päivittäin. Valintojen tekemisen haastavin puoli on lopullisen päätöksen teko. Etenkin, kun nykyään kaikessa on niin paljon valinnanvaraa. Ihminen on myös usein epävarma päätöksenteon jälkeen. Jos henkilö lähtee esimerkiksi jollekin alalle opiskelemaan, voi hän miettiä päätöksen jälkeen olisiko joku toinen valinta sittenkin ollut parempi. Valintoja epäröidään myös sen takia, koska tämän päivän yhteiskunnassa valinnat kertovat meistä itsestämme. Ne ovat osa identiteettiä. Pidämme usein myös valintoja elämässä tietynlaisina tärkeinä tapahtumina ja etappeina. Päässämme on vääränlainen ajattelumalli, jonka takia emme osaa elää hetkessä. Elämässä on tärkeää olla tavoitteita ja pyrkiä kehittymään jatkuvasti, mutta meidän olisi valmis elämään matkaa. Jos ajattelemme koko ajan mitä teemme tai saavutamme, kun pääsemme johonkin tiettyyn pisteeseen jonkun valinnan kautta, elämästä on vaikea nauttia juuri nyt. Perinteinen ”sitten, kun” ajattelumalli olisi hyvä unohtaa ja oppia elämään oikeasti hetkessä. Mieti mieluummin nykyistä tilannetta. Mikä siinä on hyvää? Mistä nautit tällä hetkellä? Mikä on asia, joka minun täytyy tehdä nyt päästäkseni lähemmäs tavoitteita? Kaikkien kannattaisi ehdottomasti ottaa tällaisesta ajattelumallista koppia. Silloin saa valinnoista ja etapeista oikeasti jotain irti, ja ne vaikuttavat omaan itsevarmuuteen ja identiteettiin positiivisesti.