Päiväkirja luovuudesta ja luopumisesta

Timo Kiuru on työskennellyt muun muassa Samsungin, Googlen, McLarenin, Microsoftin ja Minin projekteissa luovana johtajana ympäri maailmaa.

 

”Tämä kirja on niille, jotka haluavat elää luovemmin, johtaa paremmin, rakastavat kauneutta ja heittäytyvät elämän virtaan – muiden ei tästä tarvitse välittää!

Luovuus ei ole vain yritysmaailman jippo, luovuus on elämän suola. Se on kykyä ja halua tehdä elämästä parempaa – itsellesi ja niille, joista välität. ”

Löysin kirjan aivan vahingossa kirjastosta ja nappasin sen saman tien mukaani. Teos vaikutti heti niin mielenkiintoiselta, että jäin sitä jopa ulos pakkaseen lukemaan. Harvoin on tähän mennessä löytynyt kirjaa, jota ei malta lopettaa. Luinkin kirjan kahdella istumalla.

Tunnen, että teos oli aivan täydellinen minulle, olenhan kamppaillut niin luovuuden kuin johtajuudenkin kanssa.

Sain kirjasta niin paljon vinkkejä hyvään johtajuuteen, että aloin lukiessa jopa miettimään, että ehkä minustakin voi jonain päivänä tulla johtaja. Aiemmin tämä ajatus on ollut minulle lähes vihollinen, enhän minä voi johtaa ihmisiä, kun en luota kehenkään. Mutta ajatus minua luovempien johtamisesta voisi olla jotain, mikä ehkä onnistuisi. Olen joskus kuullut sanonnan, että paras esimies palkka itseään pätevämpiä ihmisiä, ja kun tiedostaisin muiden olevan selkeästi minua luovempia ja lahjakkaampia, olisi heidän tekemiseensä helppo luottaa.

 

 

– Puhumisen taito on luovan johtajan yksi tärkeimmistä ammatillisista taidoista. Yleisö pitää saada tuntemaan, että puhut juuri heille. Hyvä puhuja kommunikoi selkeästi ja huomio heterogeenisen yleisön erilaiset tarpeet. Vain vahvat tunteet voivat muuttaa kuuntelijoiden maailmankuvaa.

Jos et pysty vakuuttamaan muita, tiimisi ei vaivaudu ylittämään itseään kerta toisensa jälkeen. Ennalta arvattavuus on myrkkyä, yleisö pitää aika ajoin ravistella hereille.

En pidä itseäni kovinkaan vakuuttavana puhujana, usein tuntuu, ettei pointtini edes tule julki sanomisistani. Mutta juuri tuo toiseksi viimeinen lause uppoaa minuun vahvasti, kun miettii omaa tiimiämme. Kuinka vakuuttaa muut, niin että tiimi haluaa ylittää itsensä aina uudestaan? Porukassamme on persoonia, jotka innostuvat kyllä omasta työstään ja rohkeasti lähtevät tekemään omia juttujaan, mutta sitten löytyy niitä tapauksia, jotka ei tunnu saavan mitään aikaan, eikä kiinnostuvan mistään. Heidän vakuuttamisensa ja innostamisen haluaisin oppia. Huolimatta projektista sinänsä, onko se kaikkia kiinnostava aihe.

Ideaosuuskunta Gravi on erittäin hieno esimerkki muiden innostamisesta ja mukaan ottamisesta. Eräällä tiimin jäsenellä oli eräs erittäin iso unelma, joka vaati tuhottomasti rahaa ja johon liittyi suuria julkisuuden nimiä. Tämä henkilö oli itse niin innoissaan unelmastaan, että sai koko tiimin innostumaan siitä ja työskentelemään sen eteen, ja niinpä kymmenien tuhansien rahoitus oli parin päivän päästä kasassa ja neuvottelut julkkisten kanssa käynnissä. Projekti sittemmin kaatui, mutta ei ainakaan innostuksen puutteeseen.

 

 

-Ei tarvitse olla kaikkein luovin mutta pitää imeä vaikutteita ja oppeja.

 

Tämä lause aiheutti minussa sisäisesti pitkän helpotuksen huokauksen. Olen usein tuntenut olevani luovuudessa aivan paska! Mutta niin tunsi olevansa luova johtaja Timo Kiurukin englantilaisessa työpaikassaan, silti hän työskenteli siellä.

Eli toimiakseen luovalla alalla, jopa esimies asemassa, ei tarvitse olla kaikista luovin, riittää että yrittää oppia. Sen minäkin osaan.

 

-On parempi tuottaa roskaa siinä vaiheessa, kun suunnitellaan taloa kuin siinä vaiheessa, kun rakennetaan taloa.

 

Ei haittaa vaikkei kaikki luomukset ole täyttä priimaa ja timanttia, huonojenkin ideoiden luominen voi auttaa luomaan parempia ideoita. Kunhan idea on järkevä siinä vaiheessa, kun sitä aletaan tuomaan käytäntöön.

 

 

-Pomo kävelee ujon suunnittelijan luo, katsoo hetken suunnitelmia ja kehuu kolmesti työtä. Samalla pomo sujauttaa muutaman uuden taskin lisää työtehtävien listalle. Ujo suunnittelija ottaa ne hymyssä suin vastaan.

 

Kehuminen on tärkeää ja arvokasta. Kehuminen ei maksa mitään, mutta sillä saat ihmiset toimimaan helpommin halusi mukaan. Mutta kehun pitää olla aitoa, todellista. Epäaito kehuminen kyllä huomataan, ja silloin saat vain mielistelijän maineen.

 

 

Luova Johtaminen

 

-Luovassa prosessissa on 2 tärkeää seikkaa:

1. Keskustella aluksi mitä ollaan tekemässä, miksi sillä olisi merkitystä ja mitä haluamme saada aikaan. On myös tärkeää, että kaikki ovat kärryillä kokonaisuudesta. Vain keskustelemalla voidaan hahmottaa lähtökohta ja tavoite yhdessä.
2. Toinen tärkeä seikka on antaa kotiläksyjä! ”Ideat syntyvät siten, että joku keksii ne”. Suurin osa luovista persoonista ovat omituisia ja vetäytyviä ja annetaan heidän olla semmoisia. Usein he saavat parhaat ideat yksinään. Yhdessä ideoiden heittely voi olla hauskaa ja hyödyllistä, mutta jos kaikki luova työ tehdään ryhmissä, silloin sen taso on vähiten luovan mielikuvituksen mukaista. Mutta vain yhdessä tekemällä on mahdollista tehdä raakileista täysimittaisia.

 

Mitä on hyvä johtaminen?

• Lahja unelmoida
• visio siitä, mitä haluamme saada aikaan yhdessä
• tunnistaa piilevää lahjakkuutta
• ymmärtää, että yksin voi saada asioita vain rajallisesti aikaan
• etsii väsymättömästi uusia, nousevia kykyjä ja antaa luottoa jo kannuksensa ansainneille

Painavin vastuu on poistaa epämääräisyyttä. Luoda selkeyttä, silläkin uhalla, että saattaa olla väärässä. Johtaja suojelee tiimiään, jotta heidän on mahdollista paneutua ratkaistavaan ongelmaan.

Johtajan pitää aina perustella mielipiteensä, ei voi vain sanoa ”tykkään tästä” tai ”en tykkää tästä”, koska luova työ on tunteellista.

Johtajan pitää myös olla valmis luopumaan. Johtaja on aina eturivissä, ja hänen pitää uskaltaa saada myös muut luopumaan. Unelmien pitää olla muistoja suurempia.

 

 

 

-Kasvua ei voi syntyä ilman välittämistä. Vasta siinä vaiheessa, kun joku välittää niin paljon, että tekee asialle jotain, voi jotain uutta syntyä.

Välittäminen on johtamisen, asiakaskokemuksen, innovaatioiden, muutoksen ja elämän ydin.

Vanhassa työpaikassani muutuin, ajan kanssa, työstäni välittävästä iloisesta ja innostuneesta persoonasta täysin piittaamattomaksi ja innottomaksi duunariksi.  Koen, että siihen loppui minun kasvuni sen yrityksen työntekijänä. Siinä tilanteessa esimiehen olisi pitänyt välittää ja puuttua asiaan, mutta koska se ei kuulu yrityksen kulttuuriin, suurin osa sen työntekijöistä on täysin välinpitämättömiä puurtajia, jotka palavat loppuun yksi kerrallaan. Niistä työntekijöistä ei välitä kukaan. Siinä tilanteessa myöskään työntekijät eivät välitä asiakkaistaan tai heidän asiakaskokemuksestaan. Tuntuu, että ainoa asia mistä se yritys välittää, on raha.

 

 

XYZ-Akselisto

X-  Kuinka laajasti viesti tavoittaa yleisön (raha vaikuttaa)

Y – Kuinka laadukkaasti  viesti on paketoitu (musiikkivideo, elokuva, tapahtumantuotanto), raha vaikuttaa

Z – Kuinka syvälle sieluun ja sydämeen viesti pureutuu. (raha ei vaikuta mitenkään)

Kirjassa puhutaan XYZ- akselistosta jolla voidaan mitata kaiken viestinnän tehokkuutta.  Luovuus on kaikkia näitä akseleita. Mielestäni Z-akseli on kuitenkin se tehokkain. On aivan sama, kuinka paljon on paalua laitettu mainokseen kiinni, jos se ei herätä mitään tunnetta. Kun taas joskus voi esimerkiksi jokin mainos olla erittäin pienellä budjetilla tuotettu ja vedota ihmisten tunteisiin ja jäädä sen vuoksi mieleen.

 

Olen mukana huonekalubrändi Kulmikkaassa, joissa koko budjetti on tällä hetkellä todella pieni, ennen kuin saadaan yhtään myyntiä. Markkinointi tapoja pitäisi keksiä, mutta raha on huolestuttanut. Voisiko Kulmikkaan markkinoinnissa käyttää juuri tuota Z- akselia, kun markkinointiin ei ole rahaa määräänsä enempää?

Asiakkaan huomion saa viestimällä tavalla, joka saa ostajan kokemaan viestisi tärkeäksi. Asiakas voi kokea, että tuote on hintansa väärti vain, jos hän on ostanut sen ja saanut kokemuksen tuotteesta. Hinta voi olla mitä tahansa, kunhan asiakkaan kokema arvo on sitä suurempi. Tuote ei voi olla arvokas ilman kokemusta. Ilman onnistunutta kokemusta ei ole uskollisuutta.

 

Mitä vähemmän on rahaa kampanjointiin, sitä rohkeampi pitää olla Z- akselilla. Tehokkaimmillaan paljastetaan jotain, mikä on aiemmin haluttu pyyhkiä maton alle.

 

Yrityksen kasvu lähtee aina yksilön kasvusta!

 

Innovaatiot ja yrityksen luovuuden kehittäminen ei aina lähde johtamisesta.

Pitää luoda yrityskulttuuri, jossa työntekijät luottavat ja kokevat luontevaksi kertoa omia ideoitaan ja ajatuksiaan, jossa työntekijät haluavat tehdä asiat paremmin. Tämän opin jo viime kesänä Lean-johtamisen kurssilla. Ihminen kokee onnea, kokiessaan, että hänen työllään on merkitystä. Ja mikä saisikaan tehokkaammin merkityksen tunteen kuin hänen ajatustensa kuunteleminen ja mahdollisesti ideoiden toteuttaminen.

 

Tehokkain tapa saada uusia ideoita on vaihtaa maisemaa, sillä ympäristömme vaikuttaa ajatteluumme. Luovuuden ja johtamisen ytimessä on kyky vaihtaa perspektiiviä, katsoa maailmaa eri tavalla. Ideathan syntyvät yhdistämällä vanhoja asioita uudella tavalla.

 

Empatia on ydinehto luovuudelle ja johtamiselle, mutta se usein ymmärretään väärin. Se on kykyä katsoa asioita myös toisen näkökulmasta, vaikka ei välttämättä ole samaa mieltä.

Yrityksen kasvu lähtee yksilön kasvusta. Siitä, että joku unelmoi, päättää tehdä jotain paremmin. Johtaminen on sitä, että saa ihmiset haluamaan muutosta, ei sitä, että määrää heidät muuttumaan.

Jälleen tulee mieleeni vanha työpaikka, ikävä kyllä. Siellä johtaminen hoidettiin täysin eri tavalla. Empatia ei todella ollut sana mitä siitä voisi käyttää. Ehkä minun pitäisi olla kiitollinen, että olen nähnyt senkin tavan johtaa, jolloin ymmärrän tämän kirjan sanomaa huomattavasti paremmin. Se oli paikka jossa jokainen määrättiin muuttumaan, ilman minkäänlaista selitystä miksi. Joskus, kun työntekijä yritti päättää tehdä jotain paremmin, ja halusi sillä helpottaa kaikkien työtä, ideoita ei otettu kuuleviin korviin. Päätökset tulee korkeammalta taholta ja siihen on alistuttava.

 

Mistä johtamisessa on pohjimmiltaan kyse?

Siitä, että luova johtaja haluaa nähdä muiden kasvavan, ja siitä, että näkee ihmisissä kykyjä, joita suurin osa ei näe. Luovan johtajan tärkein taito on löytää lahjakkuutta ja syleillä poltetta.

Mielestäni tämän ei pitäisi olla pelkästään luovan johtajan tapa, vaan kaikkien johtajien. Halu nähdä omien työntekijöidensä kasvavan ja nousevan osaamisessaan ylemmälle tasolle. Johtajan pitäisi mahdollistaa työntekijöiden luovuus ja luoda edellytykset alaisten kehitykselle.

 

Kaiken kaikkiaan mielestäni aivan järkyttävän hyvä kirja. Tarinat olivat mielenkiintoisia lukea, mutta se tunne ja kipinä minkä tämä sytytti sisälläni, on kuitenkin parasta mitä tästä sai. Suosittelen ehdottomasti kaikille johtamisesta kiinnostuneille!

 

Lukusuositus: Todd Henry: The accidental creative