Muutama viikko syksystä kulunut ja nyt jo tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Päätin sitten napata heti ensimmäisenä lukuun pienen kirjan priorisoinnista, nyt syksy voi jatkua uusien priorisoinnin ja ajankäytön hallinnan työkalujen jeesaamana.

Aloin miettimään, että miten priorisoin tällä hetkellä tekemisiäni omassa elämässäni ja vastaus on, että en juurikaan tätä lajimuotoa harrasta. Hoidan asiat, mitä minulta pyydetään ja oletetaan, sekä mitä itse oletan itseltäni. ”Kyllä mä hoidan”, on lausahdus joka kuuluu suustani usein ilman miettimistä, puhumattakaan siitä priorisoinnista.  EI:n sanominen on vaikeaa. Mietin aina, olenko mulkku jos kieltäydyn? Entä jäänkö jostain uskomattomasta paitsi, jos en lähdekään tähän projektiin mukaan? Sen sijaan pitäisi vain pohtia mitkä ovat niitä asioita, joihin haluan aikani todella käyttää.

Nelikenttä

Kirjassa Tuominen esittelee merkityksellisen priorisoinnin työkalun, nelikenttämallin. Malli auttaa puntaroimaan, sitä mihin todella kannattaa keskittyä ja mistä olisi hyvä luopua.

1. Isot ja kevyet

Itse koen tämän kaikista tärkeimmäksi kategoriaksi ja tähän kuuluvat asiat ovat niitä, joista todella haluan pitää kiinni, vaalia ja priorisoida. Nämä asiat tuovat elämään onnea, keveyttä, merkityksellisyyttä ja kasvun tunnetta. Esim. tärkeät ihmissuhteet, perhe, innostava työ tai palkitseva harrastus.

2. Isot ja raskaat

Tähän kategoriaan kuuluvat asiat voivat tuntua meille merkityksellisiltä ja niissä on paljon odotusarvoa, mutta mukana on myös paljon vastatuulta ja matka tuntuu hyvin raskaalta. Olemme tietoisia, että asioille pitäisi tehdä jotain, mutta joko emme tiedä mitä tai emme uskalla päästää irti. Mitään suurta ei saavuteta helposti, joten on myös mahdollista, että suuri ja raskas voi kääntyä loppujen lopuksi suureksi ja kevyeksi. Ylimääräisiä riippakiviä on turha kantaa, joten päätös siitä haluaako ja jaksaako taakan kantaa maaliin asti on hyvä tehdä, jotta ahdistus ja tyytymättömyys ei kasvaisi mahdottomuuksiin.

3. Pienet ja kevyet

Asioita, joiden aloittaminen on helppoa, kivaa ja riskitöntä, mutta emme ole varmoja tuleeko niistä koskaan mitään. Näille asioille on helppoa sanoa kyllä ja on hyvä, että tällaisia löytyy elämistämme, koska ne tuovat rentoutta, iloa ja keveyttä.

4. Pienet ja raskaat

Asiat, jotka tuntuvat pieniltä, yhdentekeviltä ja raskailta kuuluvat tähän kategoriaan. Nämä asiat ovat voineet joskus tuoda meille iloa, mutta nyt tuntuva puuduttavilta. Emme näe merkitystä näiden asioiden hoitamisessa. Näille asioille tuntuisi olevan helppoa sanoa ei, mutta silti kalenterimme usein täytyvät eniten juuri pienistä ja raskaista tehtävistä. Elämässä kaiken ei pitäisikään olla helppoa ja kivaa ja monet hommat ovat usein pakkopullaa, mutta jos jostain haluaa aloittaa kalenterin tyhjentämisen ja asioiden priorisoinnin on hyvä ottaa katse tähän kenttää ja pohtia mitä olisi hyvä jättää pois.

Asennoituminen

Elämässä moni asia on vain asennoitumiskysymys, pienikin asia voi tuntua raskaalta, jos siitä itse tekee sellaista. On asia sitten tiskaaminen, imurointi tai kirjareflektioiden tekeminen, kun asennoituu hommaan positiivisemmin ja kiitollisemmin se ei tunnu enää niin kovinkaan raskaalta. Jos voit lopettaa jonkun asian tekemisen, lopeta. Jos et, lopeta valittaminen ja muuta omaa suhtautumistasi.

Elämän ja siihen kuuluvien asioiden ei pääosin olisi tarkoitus tuntua raskailta. Tarvitsen itse aika-ajoin muistutusta siitä, että aina ei tarvitse puurtaa hampaat irveessä, vaan välillä on hyvä keventää ja kulkea vastavirran sijaan innostavaa myötävirtaa. Merkityksellisyys keventää virrassa kulkemista ja on hyvä pyrkiä siihen, että konkretia ja merkityksellisyys ohjaisi tekemistämme.

Aina elämä ei tietenkään ole sitä kevyttä ruusuilla tanssimista ja vastoinkäymiset on ainakin minun arkeani. On normaalia, että vielä hetki sitten kevyeltä tuntuva asia onkin tänään raskasta ja tylsää, mutta kirjassakin puhuttu ”sahaaminen” on täysin okei. Hetkelliset vastoinkäymiset kuuluvat asiaan ja jos lopettaisimme aina ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla, jättäisimme useat mahdollisuudet taaksemme. Kasvu ja kehittyminen tapahtuu aina kykyjemme äärirajoilla.

On kuitenkin hyvä osata reagoida ajoissa, kun huomaa että tästä ei tule mitään. Liian isoja ja raskaita asioita on uuvuttavaa raahata perässä ilman järkeenkäypää syytä ja vaikka syy löytyisi on hyvä pohtia, onko se tarpeeksi merkityksellinen. On rohkeutta päästää irti, lopettaa tai keventää. Jos lopettaminen ei ole vaihtoehto, on taakkaa pyrittävä muokkaamaan edes hieman kevyemmäksi. Uusien työskentelykeinojen löytäminen, jostain osa-alueista luopuminen, delegoiminen, innostavien ratkaisuiden etsiminen tai työympäristön vaihtaminen voi auttaa.

Oppeja

Kun tuntuu että aika ei riitä ja stressi painaa päälle olisi hyvä ratkaisu keskittyä yhteen tärkeään asiaan päivässä. Mikä on päivän tärkein agenda, jos et pysyt muuta niin keskitys edes siihen. Ongelmani on usein se, että yritän tunkea yhteen päivään liikaa hommia, työlaatu on tällöin heikkoa ja mieli väsynyt. Mutta vain muutamaan tärkeimpään asiaan keskittyessä, vireys ja into pysyy yllä, samoin työn laatu on parempaa. Kirjassa Tuominen kiteytti tämän taktiikan loistavasti: ”aiemmin kärsi olennainen, nyt epäolennainen”.

Haluan oppia sanomaan useammin ei, jotta kykenen tunnistamaan ja keskittymään olennaiseen ja oman elämän kannalta merkityksellisimpiin asioihin. Tärkeää jättää tilaa pienille ja kevyille asioille, sekä vaalia suuria ja kevyitä.

Kirja sai ymmärtämään sen, että priorisointi ei todella ole sen vaikeampaa, kuin sen itselleen tekee. Usein teen kiireentunteen itse itselleni, täyttämällä kalenterin ns. muiden puolesta. Olen melko huono sanomaan ei, koska pohdin paljon sitä pahoitanko jonkun mielen tai jäänkö jostain paljosta paitsi. Mutta tosiasiahan on se, että joku närkästyy aina teit sitten mitä tahansa ja vaikka sanoisi kyllä tulee silti menettämään jotain. Uusi ohjenuorani on siis se, että jos asiaa täytyy miettiä, silloin on parempi sanoa ei. Tuomisen sanoin ”päättämättömyys on uusi ei”.

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke