Mikä on meidän ihmiskäsityksemme Tiimiakatemialla opiskelevasta ihmisestä? Karrikoidusti voisi kuvitella tiimiakatemialaisen olevan ahkera, oma-aloitteinen sekä todellinen tiimipelaaja. Näin ainakin minä haluaisin nähdä, minkälainen olisi ihmiskäsitys tiimiakatemialaisesta. Johtamisen ongelmana on se, että eihän tuo ole se todellisuus, missä elämme. Tuo on vain se oletus, millainen tiimiläisen tulisi olla.

Lähtökohtahan on se, että olemme kaikki aikuisia ihmisiä, joiden tulisi osata toimia itsenäisesti sekä kantaa vastuunsa. Johtoryhmä ei haluaisi puuttua sekä valittaa kaikesta, eikä tiimiläiset halua joryn holhoavan tai kontrolloivan koko ajan. Miksi hommat eivät sitten hoidu, eikä kaikkien tekemiseen pysty luottamaan? Ihmisen siirtyessä lapsesta aikuiseksi oikeudet kasvavat, monesti unohtuu, että lisäksi myös velvollisuudet lisääntyvät. Useasti tuntuu, että meilläkin Heigassa muistetaan vaan ne oikeudet. Hyvänä esimerkkinä rahannostamiset gäpeistä tänä keväänä. Monet vetivät ”oman osuutensa” sileäksi, mutta monikaan ei koe velvollisuudeksi jättää tilille yhtään puskuria kesän juokseviin kuluihin tai tuleviin menoihin. Velvollisuuksien lisäksi toisena aikuisen vastuullisen käytöksen puutteena Heigassa näen joustavuuden ja vastuunottamisen. Aika lailla joka kerta samat ihmiset joustavat sekä ottavat vastuun, jostain ilmoilla olevasta tehtävästä, joka pitäisi tehdä hyvin. Useasti se on johtoryhmä. Esimerkkinä joryn keksimä kuukauden ”Heigoin lenggi” -palkinto, jory oli ainut, joka halusi lähteä vetämään. Parin kuukauden jälkeen tiimi totesi, ettei joryn valitsemistyyli ollut riittävän läpinäkyvä, joten tiimi alkaa tekemään omalla tyylillään valinnan. Sen koommin ei ollakaan taidettu valita enää kuukauden heigalaista.

Haastavaa johtamisessa on tänä keväänä ollut palautteenantaminen. Joillakin tiimiläisillämme on todella erilainen käsitys omasta osaamisestaan sekä tekemisen määrästä, todellisuuden kanssa. Kuinka tämmöisiä ihmisiä pystytään palauttamaan maan pinnalle, olematta ilkeä? Tuntuu, että kaikki keinot on käytetty. On sanottu nätisti, on sanottu kovasti, on tarjottu lukemattomia mahdollisuuksia tarjottimella, on laitettu viesti sekä keskusteltu tiimipalavereissa. Haaviin ei vaan suostuta ottamaan mitään. Joku tuntematon on sanonutkin: ”Se, joka ei tahdo, keksii kaikki selitykset; se, joka tahtoo, keksii kyllä keinot”. Mikä on se raja, että siivellä tuleminen mahdollistetaan? Eikä se ole pelkästään siitä, että Heigassa ei tee omaa osaansa, vaan miten tämmöiset ihmiset tulevat pärjäämään asiantuntijoina työelämässä? Kuka palkkaa ihmisen, jolla ei ole minkäänlaisia meriittejä tai minkäänlaista osaamista? Välillä hirvittää itsenikin puolesta, että tulenko oppimaan riittävästi tulevan puolentoista vuoden aikana, jotta minut työelämässä halutaan.

Mitkä ovat sitten keinoja olla parempi johtaja tiimissämme?

1. Esimerkillisyys

Johtajuus = esimerkillisyys. Jos johtaja ei toimi organisaation arvojen, määräysten ja ohjeiden mukaisesti, niin minkä takia työntekijän pitäisi? Ei voi vaatia mitään, mihin ei itse pysty. Täytyy siis ajatella olevansa suurennuslasin alla koko ajan, jokaista tekoasi ja sanaasi seurataan.

2. Ammatillisuus

Johtaja edustaa kaikessa toiminnassaan yrityksen olemassaolon tarkoitusta. Johtaja vastaa tuloksellisuudesta, eli tekevätkö ihmiset työnsä tavoitteiden ja ohjeiden mukaisesti. Johtajan täytyy asemansa vuoksi kyetä hallitsemaan ja hillitsemään henkilökohtaisia tarpeitaan ja tunteitaan.

3. Oikeudenmukaisuus

Johtajan tulee kohdella kaikkia tasapuolisesti, ilman suosikkeja ja inhokkeja. Vaikka joku olisi työssään toisia parempi tai osaavampi, se ei saa antaa hänelle mitään erityisvapauksia. Läpinäkyvät kriteerit henkilöstön arvioinnissa ja palkitsemisessa on tärkeää. Lisäksi yhteiset pelisäännöt ja ohjeet mahdollistaa yhteneväisiä toimia.

4. Aitous

Feikit ihmiset nähdään nykyään jo kilometrin päästä, joten aidosti omalla persoonalla johtaminen tekee johtajastakin ihmisen. Aitous vaatii rohkeutta luottaa omaan auktoriteettiinsa ja tapaan johtaa. Ollakseen aito, johtajan tulee hyväksyä itsensä sellaisena kuin on sekä arvostaa itseään.

Johtaminen on monesti mahdoton tehtävä. Vaikka kuinka ajattelet tekeväsi parhaasi, niin aina löytyy joku, jolle se ei kelpaa ja olisi itse tehnyt paremmin. Johtajana onnistuminen edellyttää johtajuuden ottamista ja sen merkityksen ymmärtämistä. Itse toivoisin, että jokaista tuhatta johtajuudesta kertovaa kirjaa kohden tehtäisiin yksi kirja siitä, kuinka olla hyvä työntekijä. Ehkä semmoinen pitäisi siis kirjoittaa itse.