Tiimiakatemian yhteisöstä, sen ongelmista, yhteisöllisyydestä, huonosta visiosta ja vaikka mistä on jauhettu joka tiimissä ja foorumissa siitä asti, kun olen taloon astunut. Alumneilta on saanut kuulla mitä akatemia on joskus ollut ja siitä kuinka asiat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan. Nyt oli hyvä aika kirjoittaa omia ajatuksia ylös Johtavista ajatuksista. Kirjoitin keväälläkin reflektion, mutta koen että nyt ajatuksille on jo taustatietoa eivätkä ne ole vain pintapuolisia tuntemuksia tai uutuuden juhla humua. (Edellinen kyllä myös katosi vanhan koneen mukana :D)

Johtavat ajatukset ovat yksi tukipilari mielestäni akatemialla. Se määrittää yhteisen suunnan yksilölle ja tiimeille. Mutta tietävätkö kaikki akatemialaiset mitä Johtavat ajatukset edes ovat? Uskon, että melko harva muistaa niiden olemassaoloa. Missio ja visio ovat jo jotenkin iskostuneet ja hyvä niin, mutta johtavien ajatuksien pitäisi näkyä arjessa. Koen, että yhteisö ei voi olla yhteisöllinen jos sillä ei ole samoja arvoja ja päämääriä. Toki jokainen tiimi on omansa, mutta akatemian alla haluaisin kokea yhteenkuuluvuutta ja se lähtee esimerkiksi näistä Johtavista ajtuksista. Oli hauska kuulla vanhalta alumnilta, kuinka ennen kaikki tiimit olivat samaa osuuskuntaa, mutta olivat omat tiiminsä silti. He tekivät töitä yhteisen rahan eteen, jotta pääsivät maailmanympärys matkalle. Nykyään tuntuu, että tiimit ovat täysin erillään toisistaan ja kokoontuvat vain vahvareihin. Korona on antanut ison iskun vasten kasvoja yhteisöllisyydessä, mutta uskon että asia on paljon syvempänä. Tietenkin kulttuurin pitää muodostua siitä millaisia ihmiset ovat, mutta onko kulttuuria, jos ei edes tiedetä yhteisiä arvoja. Henkilökohtaisesti olen kokenut yhteisöllisyyden todella mitättömänä. On kivaa jutella eri ihmisten kanssa akatemialla, mutta siinä se sinänsä onkin. Tuntuu että tiimit vain kilpailevat keskenään ja mitään kannustamista tai tukemista toisia tiimejä kohtaan ei ole. Yksilötasolla on eri asia, mutta tiimi tasolla olen todella pettynyt koko yhteisöön. Hyvä esimerkki on meidän järjestämät vahvarit. Tiedettiin etukäteen, että hybridin kanssa on ollut ongelmia ja yleinen alkuasetelma oli siis vähän varautunut. Projektiryhmä oli mielestäni tehnyt hienoa työtä estetiikan kanssa ja idea oli hyvä. Käytännön ongelmat tulivat esille vahvarin aika, koska ei ollut osattu varautua teknisiin ongelmiin tarpeeksi hyvin ja kenraali puuttui. Tiimillämme meni myös huti siinä, että yhdessä paikassa oli vain ihmisiä, jotka eivät olleet suunnittelussa mukana. Kun ongelmia tuli niin yritimme koko ajan parhaamme mukaan selvittää tilannetta ja pitää vahvarin loppuun. Mitä me saimme vastineeksi, oli huutelua siitä että ”Laittakaa nyt sinne viestiä ettei toimi” ”Hyvä Onixia, hyvät vahvarit” ja tuskastuneita huokailuja. Yksi ihminen tuli edes onneksi auttamaan minua, kun piuha ei toiminut ja toinen reagoi että tuli vetämään livenä kun viedo ei pyörinyt. Esimerkkejä siitä miten tilanteessa olisi voinut toimia. Tuli jotenkin todella selväksi yläkerrassa ihmisten kanta tilanteeseen. Käsittelimme vahvareita heti tiimin kanssa ja opimme tilanteesta paljon. Oli hienoa kuulla että alhaalla tunnelma oli ollut erilainen, mutta jäi silti todella ikävä fiilis yhteisön puolelta.

Sanon aina muille, että akatemia on se paikka missä voit kokeilla ilman että ajat itsesi vaikka konkurssiin. Täällä on tiimi, joka tukee sinua ja pääset kokeilemaan asioita. Tärkeimmät arvot mielestäni Johtavissa ajatuksissa ovatkin rohkeat kokeilut ja jatkuva uuden synnyttäminen sekä tekemällä oppiminen. Valmentajamme Timppa on kyllä paras ihminen ikinä yllyttämään jopa hulluihin kokeiluihin ja on todella tärkeää, että saa tällaista ääntä talon puolesta. Se että valmentaja sanoo ”Keksikää jotain uutta koska kahvilat on jo nähty” on mielestäni talon tukahduttamista näille ideoille. Toivon, että koko talo tukisi uusia ideoita ja vaikka menee pieleen niin silti palkitaan. Kokeiluita ja onnistumisia pitäisi iloita, vaikka sitten soittamalla tonni kongia jos tulee rahaa tai muuten vain kertomalla muille ja iloitsemalla yhdessä. Se kannustaa mielestäni kokeilemaan hullujakin asioita. Jos yleinen ilmapiiri on että ei voi tehdä pientä tai epäonnistuminen on huono asia ei näitä kokeiluja tule. Olen pohtinut, että onko rima noussut liian korkealle ja hehkutetaanko liikaa joitain vanhoja hienoja projekteja. Tuntevatko ihmiset, että he ovat jollain tavalla vähempi arvoisia projektiensa kanssa. Ehkä näin vähän tuntee osa. Minäkin välillä mietin liikaa, että tuottaako tämä nyt varmasti tai käytänkö turhaa aikaa tai joku toinen hukkaa vain resurssejansa. Pitää olla välillä kriittinen, mutta jos ei kokeille ei voi onnistua. Ihan vasta taas kamppailin tällaisten ajatusten kanssa, kun tiimiläiset ilmoittivat ostavansa domainin ja perustavansa nettikaupan. Olin ensin, että kyllä jee menkää menkää, mutta kun ymmärsin mitä he ovat myymässä kaduin hetken sanojani.  Idea oli niin hullu, kun sitä aloin ajattelemaan, että ensimmäinen ajatukseni oli ettei se menesty. Mietin tätä tuossa yksi ilta, että onneksi pidin suuni supussa silloin. Olisin voinut tilanteessa lähteä haastamaan ja kyselemään laskelmia sunna muuta, mutta annoin tässä ideoille vapauden. Se tuntui jälkikäteen todella hyvältä ja olen hyvillä mielin nyt odottamassa mitä he saavat aikaan projektin kanssa. ” Luota prosessiin” on välillä ollut pikkaisen haastava ajattelu malli ihmiselle, joka haluaa pitää ohjat käsissä, mutta alan pikku hiljaa tajuta pointin siinä.

Yksi pureskelluin aihe on ollut tästä pilarista Tiimiaktemian visio. Tuntuu, että olen kuullut jo vaikka kuinka monta visiota mitä akatemialla on ollut eli eikö visio ole sitten pysyvä täällä. Ei sen ehkä tarvi olla, mutta voisi se pysyä edes jonkun vuoden samana. Sen pitäisi mielestäni pystyä kestämään aikaa, jotta siihen sitoudutaan. On tärkeää että tiimiyrittäjät pääsevät vaikuttamaan visioon, jotta siihen jokainen yksilö ja tiimi sitoutuu. Tämänhetkinen ”tiimiakatemia kaikkien saataville” kuulostaa tulleen ihan muualta kuin tiimiyrittäjiltä. Tai en minä tiedä kuka sen on keksinyt, mutta ei se kovin innostava ole henkilökohtaisesti ainakaan. Pohdimme tätä johtajuuden koulutusohjelmassa ja mietimme kenelle haluamme akatemian saataville. Emme oikein tajunneet mitä sillä haettiin. Ehkä se pitäisi olla selitetty auki. Vision pitäisi ajatella tulevaisuutta ja sitä unelmaa mitä halutaan, että akatemialla saadaan. Sen pitäisi vedota ihmisten tunteisiin ja ajatuksiin. Aloimme pohtimaan pienissä ryhmissä koulutusohjelmassa mikä visio voisi olla. Ryhmämme koosti ajatukset seuraavaan lauseeseen ” Tiimiakatemia muovaa muuttuvaa maailmaa. ” Tykkään tuon lauseen fiiliksestä edelleen. Jotenkin ajatus siitä, että akatemiasta ihmiset omalla toiminnallaan vaikuttavat maailmaan sen aikana ja jälkeen sekä se että maailma muuttuu jatkuvasti ja akatemia sen mukana yhdistyy tuossa lauseessa. Tuntuu, että suurimman osan ihmisistä akatemialla unelma on kumminkin tehdä jotain merkittävää, jättää jälkensä, toteuttaa unelmiansa ja luoda uutta. Kyllähän nämä kaikki vaikuttavat meidän ympärillämme olevaan maailmaan ja ympärillä oleva heijastuu meihin, nii kuin vaikka korona on näyttänyt ja valottanut hybridi maailman.  Toivotaan että seuraava visio muodostuisi pysyvämmäksi ja aikaa kestävämmäksi kuin edelliset.

Yleisesti akatemia on melko myllerryksessä tällä hetkellä ja pinkkuna ei ole kauheasti pääsyt nauttimaan niistä parhaista paloista, kun kaikki on yksitellen peruuntunut ja samat keskustelut ovat pyörineet nyt vuoden pöydän ympärillä. On hyvä, että asioita puidaan, jotta niihin saadaan ratkaisuja. Tuntuu välillä, että asioita todella vain puidaan ja unohdetaan ne toimet ja tekeminen. Mutta eiköhän tämä tästä. Jos saataisiin niin hyvä visio, vaikka että suunta muuttuisi tasaisesta ja tappavasta nousu kiitoon. Saapa nähdä mitä tapahtuu.