Kirja johtajuudesta hyvin mielenkiintoisesta ja uudesta kulmasta. Näin kuvailisin tätä Alf Rehnin teosta. Mielestäni tämä kirja toi hyvin esille, kuinka haastavaa johtaminen on ja kuinka jokainen johtaja tulee epäonnistumaan, teki hän mitä hyvänsä. Rehn kuvailee kirjassaan raa´an rehellisesti johtajuutta ja kritisoi minusta hyvin muita johtamisen kirjoja, joissa johtaja yleensä nostetaan muitten yläpuolella olevaksi supersankariksi, joka onnistuu jokaisessa päätöksessään ja projektissaan. Kuitenkin johtajuus on täynnä mitä ihmeellisimpiä ristiriitaisuuksia ja ongelmia, joita yksi ihminen tai johtoryhmä ei edes pystyisi ratkaisemaan. Ajattelinkin käydä tässä läpi omasta mielestäni mielenkiintoisimmat Rehnin mainitsemat johtajuuden ristiriidat ja kertoa samalla parhaat opit ja kopit, joita jokainen johtajuudesta kiinnostunut voi pääkopassaan pohtia ja soveltaa käytäntöön.

Johtajuuden yksi mielenkiintoisimmista ristiriitaisuuksista liittyy johtajan tapaan reagoida tilanteisiin. Rehnin mukaan johtajan pitäisi olla sekä nopea ja tehokas, mutta myös hidas ja harkitseva. Nämä kaksi asiaahan ovat täysin toistensa vastakohtia, mutta lukiessani enemmän ymmärsin täysin mitä tällä ristiriitaisuudella haetaan. Monesti johtajan alaiset toivovat nopeaa reagointia, esimerkiksi riitatilanteisiin tai projektin etenemiseen liittyviin asioihin. Hyvä johtaja osaa Rehnin mukaan löytää jokapäiväisestä arjesta asioita, joihin hänen pitäisi antaa vastaus mahdollisimman nopeasti. Näitä tilanteita voi tulla eteen päivän aikana kymmeniä ja kukaan ihminen ei pysty kaikkea huomaamaan, mutta tärkeämpää on tunnistaa nämä tilanteet ja kehittää omaa kykyä vastata nopeasti sillä hetkellä polttavaan kysymykseen tai asiaan.

Mutta miten sitten johtajan hidastelu kytkeytyy nopeaan reagointiin. Johtavassa asemassa olevan henkilön pitää myös osata rauhoittua ja pohtia asioita verkkaiseen tahtiin, jotta asiat voivat tulevaisuudessa edetä ilman suurempia ongelmia. Liian impulsiivinen johtaja antaa Rehnin mukaan itsestään huonon kuvan alaisilleen ylimielisenä johtajana, joka ei missään tilanteessa pysähdy kuuntelemaan neuvoja tai ota vastaan ideoita. Mielestäni jokaisen johtajan pitäisi löytää näiden kahden asian välillä se kuuluisa kultainen keskitie ja opetella, sekä olemaan rauhallinen kuuntelija ja analysoija, mutta myös salaman nopea reagoija, joka osaa vastata nopeisiin kysymyksiin paikan päällä, kun ne hänelle esitetään.

Äskeisessä osiossani puhuin paljon rauhallisuudesta ja kuuntelemisesta, joten nyt on hyvä hetki nostaa pöydälle käsittelyyn yksi johtajan tärkeimmistä työkaluista eli kalenteri. Rehnin mukaan parhaat johtajat eivät ole niitä, jotka juoksevat pää kolmantena jalkana johtoryhmissä ja seminaareissa vaan niitä, jotka löytävät arjestaan ne pienet hetket pysähtyä itsestäänselvyyksien äärelle. He osaavat löytää aikaa alaisten kanssa keskusteluun ja heidän ongelmiensa ratkomiseen. He osaavat kuunnella ja löytää ratkaisut vähäpätöisiltäkin tuntuviin asioihin. Monet johtajat unohtavat kiireisessä arjessaan nämä pienet asiat ja ne jäävät siksi hoitamatta muiden kiireiden painaessa päälle. Esimerkiksi projektin strategian miettiminen tai vaikkapa kirjan lukeminen saattaa unohtua kiireessä, vaikka näistä asioista voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Tästä pääsemmekin hyvin taas vanhaan tuttuun itsensä johtamiseen. Hyvä johtaja osaa johtaa itseään ja suunnitella päivänsä siten, että aikaa jää, sekä rentoutumiseen mutta myös näiden mainitsemieni itsestäänselvyyksien pohtimiseen. Kuitenkin aikaa pitää jäädä myös tärkeimmillekin asioille, kuten johtoryhmille ja seminaareille. Itse olenkin sitä mieltä, että ”et voi johtaa muita hyvin ennen kuin osaat johtaa itseäsi”. Tämä yksi lause pätee moneen johtajaan ja myös itseeni. Kehitän jatkuvasti omaa itsensä johtamistani yleensä turhan monen epäonnistumisen kautta. Olen kuitenkin jo ylittänyt itseni tässä asiassa ja hankkinut, sekä täyttänyt uutta kalenteriani.

Minusta koko kirjan paras ristiriita on johtajan rehellisyys. Kaikki olettavat, että johtaja on aina rehti ja reipas, ei valehtele koskaan kenellekään ja seisoo selkä suorana jokaisen päätöksen takana tuli se päätös sitten häneltä tai ylemmältä johdolta. Rehn kertoi tästä aiheesta mielenkiintoisen esimerkin. Esimerkissään hän kuvittelee olevansa toimitusjohtaja, jonka yritys miettii suuren tehtaan lakkauttamista. Hän johtajana tietää, että tehdas tullaan sulkemaan jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa, mutta ei ihan heti. Johtajana hän samalla tietää, että yrityksen kurssi pörssissä laskee hetkellisesti todella paljon, kun sulkemisesta ilmoitetaan. Nyt tätä kuvitteellista johtajaa haastatellaan lehteen ja häneltä kysytään sulkemisesta. Kysymys kuuluukin pitääkö johtajan kertoa totuus vai valehdella? Rehnin mukaan oikea vastaus on B eli valehdella ja se ei ole vain, että pitää valehdella vaan hänen on pakko valehdella. Nyt te tietenkin kysytte, että miksi hitossa rehellisen toimitusjohtajan täytyy valehdella päin naamaa. Jos johtaja ei valehtele hän suoraan toiminnallaan heilauttaa pörssikurssin pohjamutiin ja samalla tekee hallitusta sulkemisprosessista täysin mahdottoman. Minusta tämä on hyvin mielenkiintoinen dilemma, koska Rehnin sanojen mukaan elämässä tulee tällaisia tilanteita, joissa hyvä johtajuus tarkoittaa valehtelua päin naamaa.

Tämä kyseinen ristiriita kiteyttää mielestäni johtajuuden suurimmat haasteet. Hyvän johtajan pitää osata tehdä niin monenlaisia asioita samalla tehden täysin ristiriitaisia asioita. Täytyy olla rehellinen paitsi silloin, kun täytyy valehdella. Täytyy kuunnella paitsi silloin kun ei pidä. Täytyy olla hidas paitsi silloin, kun se haittaa projektin etenemistä ja täytyy varmistaa jokaisen työn onnistuminen samalla tiedostaen, että epäonnistut varmasti.

Koko kirjan ideahan oli maalata johtajuudesta mahdollisimman rehellinen kuvaus samalla kertoen siihen liittyvät suurimmat haasteet. Mielestäni Rehn onnistui siinä täydellisesti ja sain paljon ajateltavaa johtajuuteen ja omiin tavoitteisiini liittyen. Päällimmäisin oppi minkä tästä kirjasta sain, on, että ei pidä pyrkiä täydellisyyteen, koska tulet aina epäonnistumaan. Tärkeämpää on, että opit siitä ja pusket eteenpäin entistä kovempaa. Toinen tärkeä pointti liittyy jo kirjan nimeen ristiriidat. Elämässä tulee eteen paljon ristiriitaisia tilanteita, olit sitten johtaja tai et. Tärkeää on kuitenkin tunnistaa nämä tilanteet ja sopeutua niihin ja sitä kautta toimia kuhunkin tilanteeseen sopivimmalla tavalla huolehtimatta lopputuloksesta, koska ennemmin tai myöhemmin valitset väärin ja epäonnistut. Loppuun on vielä sanottava, että kirja todella avasi silmäni johtajuudesta ja en voi kuin suositella sen lukemista. Omasta mielestäni tämä oli yksi parhaimmista, ellei paras tähän mennessä lukemistani teoksista.