Elämäsi fiksuimmat rahapäätökset

Kirjoittaja: Maria Herrala

22 syyskuun, 2021

Lähdeteos: Rikastamo, elämäsi fiksuimmat rahapäätökset

Lähdeteoksen kirjoittaja: Unna Lehtipuu, Terhi Majasalmi

Teoriapisteet: 1

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on pohtia sekä yksityishenkilön, että yrittäjän taloutta. Miten löytää balanssin kuluttamisen ja säästämisen välillä? Pitäisikö jo peruskoulusta lähtien opettaa lapsille ja nuorille, mitä ylijäämäinen budjetti tarkoittaa ja miten sitä kannattaa lähteä tavoittelemaan? Miten yrittäjä voi valmistautua siihen, ettei saakaan enää automaattisesti joka kuukausi tililleen samaa summaa rahaa kuin palkansaajana?

Henkilökohtainen talous

Aihe kiinnostaa minua valtavasti ja luinkin tämän kyseisen kirjan ennätysajassa. Oppeja oman talouden hoitamiseen en juurikaan saanut, sillä olen lukenut jo jonkin verran tämän aihealueen kirjallisuutta. Kirjassa esiteltiin esimerkiksi, miten voi tehdä oman henkilökohtaisen talouden tuloslaskelman, mikä on minulle hyvin tuttua. Rakastan lukuja ja tykkään laittaa kaikki tuloni ja menoni hyvin tarkasti ylös. Kaikille tämä ei varmastikaan sovi, sillä tällainen menetelmä voi aiheuttaa vain ylimääräistä ahdistusta, jos tarkka rahojen setviminen ei ole mieleistä puuhaa.

Kirjassa mainittiin muutamaankin kertaan, että meillä jokaisella on oma rahatarinamme, mikä lähtee muovautumaan jo varhaislapsuudesta lähtien. Tässä merkittävimmässä roolissa on omat vanhemmat ja muut lähisukulaiset. Minun kohdallani ensimmäinen rahamuistoni liittyy viikkorahaan, minkä saimme aina perjantaisin sisarusteni kanssa. Viikkoraha oli 5 euroa ja sen sai itse käyttää niin kuin halusi, yleensä se minun kohdallani tarkoitti karkkia tai sitten laitoin rahaa säästöön, jotta myöhemmin pystyin ostamaan jonkin himoitsemani uuden lelun. Myöhemmin viikkoraha muuttui kuukausirahaksi ja pikkuhiljaa aloin ottamaan enemmän vastuuta omasta taloudesta. Opin vanhemmiltani sen, että raha ei kasva puussa ja sen eteen täytyy tehdä töitä. En ole elänyt lapsuuttani yltäkylläisyydessä, mutten myöskään koe, että olisin jäänyt jostain paitsi. Varsinkin isältäni olen oppinut olemaan joidenkin mielestä ärsyttävänkin pihi, mutta itse näen sen vain tarkkuutena rahojen suhteen.

Kun muutin vanhempieni luota pois, aloin pitämään yllä omaa talouttani. Silloin rupesin merkitsemään kaikki tuloni ja menoni ylös ja muutenkin tässä vaiheessa kiinnostuin enemmän rahasta, budjetoinnista, sijoittamisesta tai helpommin sanottuna kaikesta mikä liittyy rahaan. Nyt varsinkin opiskelijana koen, että omasta taloudesta on hyvä pitää kirjaa, kun säännölliset tulot ovat hävyttömät pienet.

Budjetin ylläpitäminen on silmiä avaavaa, sillä monesti me ihmiset kulutamme rahaa aivan turhiin asioihin. Haluan kuitenkin avata myös tämän asian toista puolta, mikä koskettaa minua enemmän. Häviääkö elämästä merkityksellisyyden tunne, jos vain koko ajan miettii, että mistä voisi vielä säästää? Pari vuotta sitten itse heräsin pohtimaan tätä. Olin päässyt hyvin säästämisen makuun ja rupesin vääntämään kukkaron nyörejä pikkuhiljaa kireämmälle ja kireämmälle, kunnes tajusin, että elämästä pitää nauttia tässä ja nyt. Tuntuu tyhmältä säästää joka ikinen pennonen, kun ikinä ei voi tietää, milloin viimeinen päivä koittaa. Olen tietoisesti työstänyt tätä asiaa ja koen pikkuhiljaa löytävän paremman balanssin rahankäytön suhteen. Enää en välttämättä aina osta kaupasta sitä halvinta ruokaa, jos minun tekee mieli jotain muuta, mikä maksaa euron enemmän. Rikastamo kirjassakin mainittiin, että rahataidoistamme 20 prosenttia on tietoa ja taitoa ja loput 80 prosenttia psykologisia taitoja. Uskon tämän pitävän paikkaansa, sillä lopulta rahassakin on vain kyse omista valinnoista ja siitä minkä yksilö itse kokee merkitykselliseksi.

Kannattaako yrittäjyys?

Ennen kuin tekee päätöksen lähteä yrittäjäksi, on hyvä pohtia tiettyihin kysymyksiin vastaukset. Kuka maksaa, jos sairastun tai jään työkyvyttömäksi? Onko rahaa tarpeeksi säästössä, jos liikeidea ei heti ota tuulta alleen? Kerrytänkö eläkettä maksamalla itseni kipeäksi YEL-vakuutuksesta vai sijoitanko itse varojani? Mielestäni Suomessa ei kannusteta tarpeeksi yrittäjyyteen. Näen, että jotain on muututtava lähitulevaisuudessa, onko se sitten esimerkiksi yrittäjien eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan uudistaminen, sitä en osaa sanoa. Yrittäjän sosiaaliturva on ollut heikommalla tasolla kuin palkansaajan, mikä on mielestäni epäreilua. Yrittäjä työllistää itse itsensä ja käyttää työhönsä varmasti enemmän aikaa kuin palkansaaja. Tällöin mielestäni yrittäjillä pitäisi olla vähintäänkin samanlainen sosiaaliturva kuin palkansaajilla.

Tulevaisuudessa yhä useampi tulee työllistämään itsensä yrittäjänä, joten senkin takia olisi hyvä, että taloustaitoja opetettaisiin enemmän esimerkiksi jo peruskoulussa. Yrittäjälle budjetin laatiminen on erityisen tärkeää. Yrityksen rahavirrat eivät vaikuta pelkästään itse yrityksen toimintaan, sillä ne heijastavat yleensä suoraan myös yrittäjän omaan talouteen. Jos joku kuukausi osoittautuu katastrofiksi eikä yrittäjä pysty nostamaan palkkaa, täytyy hänellä itsellään olla puskuri kunnossa, jotta selviää normaaleista elämän kuluista. Näen, että me tiimiakatemialla olemme onnellisessa asemassa, kun voimme harjoittaa yritystoimintaa ilman suurempia riskejä. Kaikki tekee virheitä ja aloittavalle yrittäjälle ne voi olla kohtalokkaitakin. Meille tiimiakatemialla on luotu sellaiset oppimisympäristöt, että erehdykset liike-elämässä ei suista meidän omaa henkilökohtaista talouttamme raiteilta. Tämän koen olevan suuri etuoikeus meille innokkaille yrittäjän aluille.

Sijoittaminen

Säästäminen ja sijoittaminen vaatii yksilöltä merkittävän määrän pitkäjänteisyyttä, sillä vaurastuminen ei tapahdu yhdessä yössä. Ihmisaivot on ohjelmoitu etsimään nopeaa palkintoa ja tyydytystä, mistä hyvä esimerkki on lottoaminen. Paljonkohan ihmiset olisivat saaneet tuottoa, jos he olisivat sijoittaneet kaikki lottoamiseen laittamansa rahat? On helpompaa toivoa omalle kohdalle äkillistä rikastumista sen enempää ponnistelematta, kuin pitkäjänteistä vuosia kestävää säästämistä ja sijoittamista. Lausahdus ”sijoittaminen ei ole pikamatka, vaan maraton”, on kliseinen klassikko sijoittajien keskuudessa. Näinhän se on, sillä mitä aiemmin sijoittamisen ymmärtää aloittaa, sitä parempaa tuottoa voi rahoillensa odottaa. Kyse ei siis ole siitä, että heti alkuun täytyisi olla sijoitettavaa rahaa tuhansien eurojen edestä, vaan siitä, että aloittaa sijoittamisen jo tänään, vaikka 15 eurolla. Sijoittamisesta tehdään koko ajan helpompaa ja minusta tuntuu, että se on tällä hetkellä jonkinlainen trendi. Hyvä niin, koska näin mahdollisimman moni pääsee nauttimaan vaurastumisesta.

Aloitin itse sijoittamisen neljä vuotta sitten, kun tein pankkini kanssa rahastosopimuksen. Tätä ennen isovanhempani ovat säästäneet minulle pariin eri rahastoon. Kunnolla kiinnostukseni sijoittamiseen heräsi vasta kaksi vuotta sitten, kun aloin perehtymään aiheeseen enemmän. Sen jälkeen olen tehnyt suoria osakeostoja, sijoittanut rahastoihin ja alkanut säästämään ASP-tilille ensimmäistä omaa asuntoa varten. Tuottoa on alkanut mukavasti kertymään ja innostukseni sijoittamista kohtaan vain kasvaa. Nelinumeroisesta luvusta on päästy viisinumeroiseen lukuun ja matka kohti kuusinumeroista lukua on aloitettu. Ajan kanssa pienistä puroista syntyy suuri joki. 

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti