Johtajuus on monimutkainen laji, jossa kaikkia ei koskaan voi miellyttää tasapuolisesti ja pettymyksien kohtaamiseen aina uudestaan ja uudestaan on totuttava. Yhteiskuntamme jatkuva muutos aiheuttaa johtajille aina lisää uusia ongelmia ja siksi onkin mahdotonta kirjoittaa mitään tiettyä johtajuuden opasta, jota noudattamalla menestyt. Alf Rehn jakaakin kirjassaan Johtajuuden ristiriidat paljon erilaisia näkemyksiä siitä mitä johtajuus voi olla. Hän ei kerro mitä sen välttämättä pitää olla, mutta jakaa kuitenkin paljon tarinoita erilaisista johtamistyyleistä ja niiden seurauksista. Kirjassa mielenkiinto pysyykin yllä juuri sen takia, että Rehn on ottanut siihen esimerkkejä juuri hänen kokemuksistaan seuratessaan ja konsultoidessaan johtajia. Kirjassa ei keskitytä vain menestystarinoihin, vaan painotetaan myös johtajien inhimillistä puolta ja sitä kuinka myös vahvat johtajat voivat epäonnistua.

Hyvän modernin johtajan on oltava muutoskykyinen. Korona, sota, tekoälyn kehitys, ilmastonmuutoksen tuomat vastuut ja yhteiskunnan rakenteiden muutokset aiheuttavat varmasti valtavasti päänvaivaa johtajille. Kirjasta jäi mieleeni lause ”What got you here won’t get you there”. Näillä sanoilla joku viisas mies on niputtanut yhteen muutoskyvyn tärkeyden bisnesmaailmassa. Moni johtaja varmasti haluaisi sulkea silmänsä kaikelta ylimääräiseltä ja keskittyä oman yrityksen kehittämiseen. Tällainen piittaamattomuus ei kuitenkaan nykyään toimi. Jonkun pää vaaditaan aina vadille, kun kyse on esimerkiksi vastuullisuudesta tai pikemminkin sen puutteesta. Vaatebrändi Makian ”elämänkerrassa” kerrottiin paineista, joita heille asetettiin ja niistä seuranneista vaikeuksista. Johtajat ovat lopulta aina vastuussa ja median hampaissa, kun hommat menevät pieleen, mutta saavat päinvastoin vähän huomiota onnistumisistaan, koska se on aina perusoletus. Onnistuminen siis. Osuuskunnassa ollaan tietysti hieman armollisempia, kuin tuolla miljoonayritysten kylmässä maailmassa. Akatemialla tiedetään, ettei tiimiliiderit vielä ole johtamisen ammattilaisia ja siksi epäonnistumiset otetaan opettavaisina ”kultamunauksina”.

Akatemialla ja työelämässä johtamisessa on tietysti kuitenkin myös yhtäläisyyksiä. Parhaansa tekemistä ja esimerkillä johtamista arvostetaan molemmissa. Putinin ja Zelenskyin toiminnan vertailu Venäjän hyökättyä Ukrainaan on ihan hyvä esimerkki esimerkillä johtamisesta. Zelenskyi vaihtoi puvun armeijan vaatteisiin ja jäi Kiovaan mm Vitali Klitschkon kanssa, josta levisi kuvia konekiväärin takaa sodan alettua. Vaikka eihän kyseiset herrat itse rintamalle lähdekään ja konekiväärin kanssa otetut kuvat ovat mässäilyä maanpuolustus motivaation lisäämiseksi niin tarttuuhan pormestarin ja presidentin usko maansa voittoon myös muille, vaikka he eivät siihen itse edes uskoisi. Zelenskyi kohtaa sotilaita rintamalla ja saa heidät tuntemaan työnsä entistä merkityksellisemmäksi. Niin ihmiset pidetään työpaikassa kiinni. Edes sotatilanne ei ole Zelenskyille syy unohtaa ns. pehmeitä arvoja eli esimerkiksi välittämisen osoittamista, joten miksi ne pitäisi unohtaa työelämässäkään. Rehn puhui kirjassa paljon juuri siitä, kuinka hyvällä johtajalla on sekä ”isällisiä ja äidillisiä” piirteitä tekemisessään. Pitää osata olla kova, mutta huomioida alaisensa. Tästä samasta aiheesta on puhuttu myös vasta lukemassani 102 ohjetta esimiehelle kirjassa. Venäjän johtamismalli taas on päinvastainen ja vanhanaikainen. Sotaesimerkeillä jatkaakseni Rehnin mukaan ensimmäinen maailmansota on vaikuttanut vielä tämänkin päivän käsitykseemme johtajien tyylistä johtaa etäältä, ikään kuin ei olisi osa tiimiä vaan sen yläpuolella.

Hyvä johtaminen vaatii myös tervettä itsereflektiota ja omatuntoa. Hyvä johtaja tunnistaa osaamisensa ja tietää olevansa oikeassa positiossa. Jos johtaja ei usko itseensä niin muidenkaan on vaikea tehdä sitä. Hyvät johtajat osaavat myös olla tekemättä mitään muutoksia vain muutoksen tekemisen takia. Esimerkiksi osuuskunnan tiimiliiderin vaihduttua olisi Konsta voinut laittaa hommat ihan päälaelleen vain sen takia, että ihmiset kokisivat, että hän tekee jotain. Hyvä johtaminen on kuitenkin paljon enemmän kuuntelua ja tarkkailua, kun pelkkää toimintaa. Johtajan ei kuitenkaan koskaan pidä olla liian varma johtamistyylistään, koska silloin alkaa luonnostaankin kuunnella vähemmän ja puhua enemmän. Epävarmuus pitää sopivissa määrin silmät ja korvat auki.