Mä oon idiootti. Kaikki muutkin on.

Miksi luin tämän kirjan?

Haluan ymmärtää itseäni edelleen paremmin. Kun ymmärtää itseään ja omia ominaispiirteitä, tajuaa helpommin niiden vaikutukset ympärillään. Miksi reagoin asioihin tietyllä tavalla, mitä se viestii muille, ja mitä siitä seuraa. Itseymmärryksen kautta on mahdollista vaikuttaa omaan tekemiseen ja sitä kautta myös muiden. Ihmisten kanssa tulee paremmin toimeen, kun ei ajattele heitä idiootteina, vaan pyrkii ymmärtämään heidän käytöstään ja kohtelemaan sen mukaisesti.

Mielestäni kirjan ydin on opettaa lukijalle, miten toimia erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. On hyvä huomioida muiden käyttäytymistä ja luonteenpiirteitä, jotta saa esimerkiksi oman viestinsä muotoiltua siten, että vastaanottaja ymmärtää sen niin kuin olet sen tarkoittanut. Kirjan luettua osaa myös hieman paremmin taas tulkita ja ottaa vastaan sinulle tulevia viestejä.

Erilaisille ihmisille ei voi keskustella kaikille samalla tavalla ja erilaiset ihmiset vastaanottavat viestisi erilaisilla tavoilla. Vastuu viestin ymmärtämisestä on yleensä aina vastaanottajalla, koska vaikka miten muotoilisit ja esittäisit viestisi, vastaanottaja voi tulkita sen väärin.

Kirjassa ihmiset luokitellaan neljään eri persoonallisuustyyppiin, joita kuvataan väreillä.

Luokittelu on mielestäni hieman liian tiukka. Siksi oli vaikeaa selvittää minkä värinen itse on kirjan mukaan. Lisäksi koen olevani erivärinen riippuen tilanteesta ja minua ympäröivien ihmisten seurasta. Dominoivimmaksi väriksi koen itselleni vihreän. Lukiessa kuitenkin tunnistin helposti piirteitä myös muista väreistä. Punainen väri on mielestäni kaikista vähiten tämänhetkisessä minussa esillä, tarvittaessa sitä löytyy edelleen esimerkiksi päätöksen teko tilanteissa. Ennen sitä oli kuitenkin paljon enemmän. Sinistä tarkkaavaisuuden ja laatukeskeisyyden verran, keltaiselta tyypiltä rento pelleily… Enemmän koen olevani selvästi ihmissuhdekeskeinen tyyppi kuin tehtävä- tai asiakeskeinen.

Tiimin toiminnan ja tunnelman kannalta kirjasta sai hyviä neuvoja, miten toimia eriväristen persoonien kanssa. Lukiessa tuli joistain väreistä heti mieleen kuka tiimiläinen on minkäkin värinen ja jatkossa pystyn ehkä ymmärtämään heitä hieman paremmin. En siltikään osaa tai edes halua aktiivisesti luokitella ja yrittää loputtomasti arvailla ja analysoida, kuka tiimiläinen on minkäkin värinen. Toimivassa tiimissä tarvitaan kaikkia värejä.

Kirjassa oli joitain kohtia, jotka olivat kuin suoraan omista ajatuksistani. Oli hauska lukea tekstin pätkiä, jotka tuntuivat siltä, että olisin itse voinut kirjoittaa ne. Uusia ajatuksia tuli kaikista eniten siitä, miten muut näkevät oman värisi ominaisuudet. Puhuin juuri viimeviikolla ajoittaisesta pulmastani ilmaista ja viestiä tarpeeksi selkeästi. Tämä kirja antoi ajatuksia siitä, miksi koen välillä tulleeni väärinymmärretyksi. Eriväriset ihmiset näkevät oman värini ominaisuudet toisella tavalla kuin minä, sen lisäksi kaikki myös tottakai tulkitsevat minua eritavalla. Jatkossa tunnistan paremmin ominaispiirteitäni, joita haluan kehittää.

Kuulemma myös, jos persoonallisuudessa on selkeästi sekaisin useampaa väriä, voi henkilö tuntua vaikeasti tulkittavalta…

TOP JUTTUJA KIRJASTA

1. Ymmärrät paremmin omaa käytöstä
2. Ymmärrät paremmin muiden käytöstä
3. Et tuomitse muita enää niin herkästi
4. Sopeudut paremmin erilaisiin tilanteisiin
5. Ymmärrät miten muut saattavat nähdä sinut
6. Tunnistat paremmin omat vahvuutesi ja heikkoutesi
7. Idiootit = Ihmiset

Hyvä kirja, mutta kannattaa lukea filtterin läpi. Eikä kovin vakavissaan.