Aloitin Camilla Tuomisen kirjan lukemisen kun sitä suositeltiin, oli kuulema hyvä, ytimekäs lyhyt, kahden teoriapisteen arvoinen ja siinä on kuvia. 🙂 Sitä se olikin, mutta kirjasta jäi myös paljon enemmän käteen kuin mitä odotin. Ennakko-oletukseni oli, että kirjasta opin tunteiden hallinnasta, mutta eniten opin luovuudesta ja miten se kukoistaa luottamuksellisessa ympäristössä. 

Tunteiden tukahduttaminen ei ole tunteiden hallintaa vaan tunteiden kieltämistä. Se taas ei ole yhtään kestävä ratkaisu. Mitä teet sitten kun negatiivinen tunne on niin voimakas, että sitä ei voi tukahduttaa. Et pääse siitä eroon, etkä ole vanhalla kaavalla ikinä elämässäsi oppinut miten toimia sellaisen tunteen kanssa. 

Tunteiden hallinnasta sain kirjasta loistavan työkalun jota en ole ennen miettinyt. Se on kysymys tai harjoitus jotai voi kysyä itseltään. Kysymys on: Osaatko nimetä tunteen jonka tällä hetkellä tunnet? Sen avulla tiedostat mitä tunnet, oletko tuntenut näin joskus aikaisemmin ja miten silloin toimit, jotta pääsit tilanteessa eteenpäin. Kirjassa kerrottiin Dan Siegelin tutkimus jossa kerrotaan, että aivot rauhoittuvat kun tunne pystytään nimeämään. Eli jos osaat nimetä tunteen auttaa se tunteen käsittelyä ja on ensimmäinen askel ongelman ratkaisua. Vaikka eihän mitkään tunteet ole ongelmia vaan reaktio johonkin kohtaamaasi asiaan, mutta saatat oppia jotain itsestäsi ja miten käsittelet jos kohtaat tälläisiä asioita jatkossa. 

Luovuus tarvitsee turvaa, tilaa ja luottamuksesta jotta se voi päästä valloilleen. Pitää olla turvaa hullutella. Jos epäonnistuminen työpaikalla otetaan vastaan negatiivisesti siitä syntyy epäonnistumisen pelko. Jos pelkää epäonnistumista, kuka uskaltaa sen jälkeen kokeilla mitään uutta ja rohkeaa tai innovoida. Epäonnistumisiin pitäisi suorastaan kannustaa jotta syntyisi akatemiallakin puhuttua rohkean kokeilun kulttuuria. Jos yrityksissä ei synny mitään uutta ja ne eivät uudista, asiat junnaavat paikoillaan niin kilpailijat menevät väistämättä jossain vaiheessa ohitse. 

Meillä oli treenit psykologisesta turvallisuudesta niissä treeneissä tuli mieleen tässä kirjassa mainittu Googlen tutkimus, treenien vetäjä heti mainitsi tämän tutkimuksen ja se tuli myös hauskasti puheeksi treenien jälkeenkin asiakastapaamissesani jossa me molemmat olimme lukeneet tästä samasta tutkimuksesta. Google oli tutkinut miksi jotkut heidän tiiminsä tekevät parempaa tulosta kuin toiset, osaamisen tasossa oli eroja ja jotkut tiimit työskentelivät tosi kaavamaisesti ja toiset vapaammin. Työskentely tavoista ja osaamisesta riippumatta parhaimmat tulokset saavuttivat tiimit joissa vallitsi paremmalla tasolla oleva psykologinen turvallisuus. 

Kirjassa kerrotaan myös Adam Grantin tutkimus jossa hän päätyi siihen, että usein parhaat innovaatiot tulevat alojen ulkopuolelta. Ihan loogista ajatella, että ainakin, uudet, tuoreet ja out-side-the-box ideat tulevat juurikin sieltä laatikon ulkopuolelta. Mekin tiimissämme ja akatemialla voitaisiin koittaa päästä pois omien projektiemme kuplista pyytämällä ulkopuolisia ihmisiä pölyttämään ja sparraamaan meitä mukaan projekti tapaamisiin, joissa on tarkoitus kehittää projektia. Heillä voi olla jotain annettavaa mitä emme olisi voinut edes kuvitella. 

Kirjassa mainitaan, että Pixarin perustaja Ed Catmull sanoo hänen tärkeimpiä tehtäviänsä olevan luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiirin rakentaminen, koska se mahdollistaa luovuuden olevan huipussaan. Me kaikki tiimissä olemme vertaisjohtajia ja johdamme toisia esimerkillämme, joten on tärkeä keskittyä siihen mitä itse voin tehdä tänään ja tulevaisuudessa, jotta luottamus tiimiläisten kesken kasvaa, sillä hyvällä esimerkillä ja hyvillä tavoilla on taipumus tarttua ihmisiin ympärillämme.