Uskon, että Tiimiakatemialla ja tiimissämme tunteita tuodaan esiin huomattavasti enemmän, kuin jossain isommissa ”perinteisimmissä” yrityksissä ja organisaatioissa. Olemme puuttuneet ensimmäisen vuoden aikana jo useita kertoja siihen, että pitäisi kertoa omia aitoja fiiliksiä enemmän ja tuoda epäkohtia esille. Haluamme tarkoituksella luoda ilmapiiriä, jossa tunteet kuuluvat arkeen ja haluamme käydä konflikteja. Tässä isona apuna oli se, että kaikki luimme Viisi toimintahäiriötä tiimissä– kirjan ja pidimme siitä kirjatreenit. Vaikka tunteet näkyvät viikoittaisessa arjessamme ja niitä uskalletaan tuoda esiin, emme ole vielä pisteessä, jossa jokainen tiimin jäsen uskaltaisi tuoda kaikki ajatukset, mielipiteet ja tunteet esille.

Kuutelin Johtamista ja kahvia -podcastin jakson Tunteet yrityksen kilpailuetuna, jossa vieraana aiheesta oli keskustelemassa Camilla Tuominen. Hän kertoi siitä, miten ihmiset aistivat jännitteen työpaikalla tai ihmisten välillä. Työelämässä ajatellaan usein, että jos on hiljaa ja ei kerro, että jokin asia ärsyttää tai harmittaa, niin kukaan ei huomaa tai tajua sitä. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkansa, sillä ihmiset aistivat ilmapiiristä ja ihmisen eleistä, jopa kasvojen lihaksista, jos jotain asiaa ei sanota ja se aiheuttaa jännitettä ilmapiiriin. Kun aistimme, että joku ei sano jotain, emme osaa nimetä sitä tunnetta, jolloin ihminen tulkitsee sen uhaksi ja tämän takia on varuillaan. Varuillaan oleminen ja epätietoisuus vie meiltä energiaa huomattavia määriä ja se vaikuttaa työntekomme tehokkuuteen ja lopulta jopa yrityksen tulokseen. Eli virtahevot työpaikan kahvihuoneissa ja toimistoissa eivät ole hyvä asia.

Olen itse useita kertoja aistinut juuri tällaisia tuntemuksia meidänkin tiimissämme. Joskus olen tiennyt tai tajunnut mistä jännite johtuu ja mitä ei kerrota, mutta välillä tuo tunne on juuri hämyinen fiilis, jota ei osaa nimetä. Olemme tiimimme kanssa nostanut yhdeksi tiimimme arvoista ”suuhygienian”. Tämä tarkoittaa meillä sitä, että emme jätä asioita ”hampaankoloon” vaan tuomme epäkohdat esille ja käymme konflikteja, jotta voimme välttää tilanteet missä ei vain uskalleta sanoa mitä ajatellaan konfliktien välttämiseksi.

Kirjassa kerrottiin Googlen tutkimuksesta, jossa Google tutki mikä tekee parhaan tiimin. Tutkimuksessa etsittiin yhtäläisyyksiä parhaimmista tiimeistä ja yksi yhdistävä tekijä oli se, että tiimeissä vallitsi psykologinen turvallisuus. Olemme tiimimme kanssa treenanneet psykologisesta turvallisuudesta jo kahdesti. Tämä on tärkeä aihe ja sen takia olemme halunneet tehdä toimenpiteitä, jotta kaikki tiimissämme voisivat tuntea olonsa turvalliseksi. On tärkeää, että kaikki saavat sanoa mielipiteensä, kaikkien mielipiteitä arvostetaan ja että tiimissä vallitsee luottamus. Jos tiimin jäsen ei koe tiimiä ja sen ilmapiiriä turvalliseksi ja luotettavaksi, hän pysyy hiljaa. Tästä pyrimme pois tiimimme kanssa. Varsinkin alussa tiimimme kanssa oli haasteena, se etteivät kaikki puhuneet ja kertoneet mielipiteitänsä ja esimerkiksi sitä, että he ovat asiasta eri mieltä. Tämä vaikutti päätöksiin sitoutumiseen.

Miten voimme luoda tiimiimme ympäristön, jossa on turvallista olla aidosti oma itsensä ja sanoa asiat ääneen? Camilla esittää kirjassa neljä steppiä sen avuksi.

1. Lopetetaan feikkaaminen, sillä totuus tulee ilmi kuitenkin.

Omien tunteiden ja ajatusten piilottelu ja feikkaaminen ei kanna pitkälle. Kirjassa kerrotaan, että tutkimuksen mukaan yli 90 % kommunikaatiosta on muuta kuin puhumista. Olemme yllättävän hyviä tunnistamaan ihmisestä, milloin hän puhuu totta. Ihminen aistii katseista, kehonkielestä ja eleistä paljon. Totuuden piilottelu ei edesauta luottamuksen syntymistä, kun taas aitous ja rehellisyys ovat luottamuksen kannalta hyvin tärkeitä asioita.

2. Opettele arvostamaan eriäviä mielipiteitä ja tuo aidot mielipiteesi rohkeammin esille.

Huomaan itsekin paljon tilanteita, jossa on helpompi olla hiljaa, kuin sanoa oma mielipide. Syy voi olla se, että mielipide on eriävä yleisestä mielipiteestä ja halutaan suojella omaa haavoittuvaisuutta.

Mitä muiden mielipiteiden arvostaminen on? Onko se sitä, että kaikkien annetaan sanoa oma mielipiteensä, vai sitä että oikeasti myös kuunnellaan mitä toinen sanoo? Olen huomannut eri porukoissa, että usein joidenkin ihmisten mielipiteet ovat painavampia kuin toisten. Lähtökohtana se on mielestäni huono, jos se kenen suusta mielipide tulee, vaikuttaa paljon siihen, miten se otetaan vastaan. Usein tähän on varmaan myös jokin syy esimerkiksi henkilön tietämys asiaan liittyen, hänen aikaisemmat toimintansa ja mielipiteet yms. Se, että henkilö kokee, ettei hänen mielipiteitänsä huomioida samalla tavalla kuin muiden, varmasti vaikuttaa henkilön tunteeseen psykologisesta turvallisuudesta.

Tätä olen pysähtynyt miettimään useamman kerran viime syksyn aikana. Suhtaudunko joidenkin mielipiteisiin vähempi arvoisina kuin toisten ja miten voin tehdä asiaan muutoksen. Haluan itse kohdata kaikki samanarvoisina yksilöinä ja en haluaisi, että yleinen mielipiteeni jostakin henkilöstä vaikuttaisi minun suhtautumiseeni hänen mielipiteitänsä kohtaan.

3. Kuule ja kohtaa oikeasti

Miten olla aidosti läsnä ja kohdata ihmiset oikeasti? Arvostan todella ihmisiä, jotka ovat hyviä kuuntelijoita. Tällaiset ihmiset eivät vain esitä kuuntelevansa, vaan oikeasti keskittyy kuuntelemaan mitä sanot ja hänen ajatuksensa ovat vain kohtaamisessa ja keskustelussa. Tällaisissa kohtaamisissa on helppo ja mukava olla sekä tuntee itsensä arvostetuksi. Vastakohtana on poissaolevat ihmiset ja ihmiset ketkä esittävät, että kuuntelevat mutta ajatukset ovat jossain kaukana muualla. Ihmiset aistivat tällaisen poissaolevuuden ja ainakin itselläni tulee siitä epäarvostettu olo. Asiani ei ole mielenkiintoinen, vastapuoli ei arvosta aikaani ja mielipiteitäni. Tämä ei varmasti edesauta psykologisesti turvallisen ympäristön luomista vaan päinvastoin aiheuttaa sellaisen fiiliksen, että ei halua puhua ollenkaan.

4. Luo ympäristö luottamukselle

”Kun yksilöiden välillä vallitsee luottamus, he jakavat tietoa paremmin, totuudenmukaisemmin ja rohkeammin. Yhdessä he ovat rohkeampia, näyttävät tunteitaan enemmän, ovat lojaalimpia ja heidän tuloksensa työelämässä paranevat.”

Tiimin sisäistä luottamusta on korostettu monissa eri yhteyksissä. Lähdimme rakentamaan luottamusta tiimimme kanssa tietoisesti alusta saakka. Järjestimme erilaisia hetkiä missä tutustuimme toisiimme ja vietimme aikaa toistemme kanssa. Erilaiset projektit ja myös konfliktit syventävät luottamustamme toisiimme. Myös Viisi toimintahäiriötä tiimissä -kirjan mallissa kaiken pohjana on luottamus. Sen eteen on tärkeä tehdä työtä ja luoda ympäristö luottamukselle.

Miten luoda ympäristöä luottamukselle ja rakentaa turvallista ilmapiiriä? Jonkun täytyy olla ensimmäinen ja johtaa muita esimerkillä. Tervehtiminen, kiittäminen, vaikean asian ääneen sanominen ja haavoittuvuuden näyttäminen, ovat esimerkkejä niistä teoista, jotka alkavat luomaan ilmapiiriä, jossa uskalletaan toimia inhimillisesti ja oikein. Haluan opetella ja kehittyä itse näissä asioissa ja haluaisin olla myös se joka johtaa muita esimerkillä tämän asian suhteen.

Joel Tiainen, Osuuskunta Sentia