Johda tunteita- Menesty työelämässä

Kirjoittaja: Emilia Ahonen

11 lokakuun, 2021

Lähdeteos: Johda tunteita- Menesty työelämässä

Lähdeteoksen kirjoittaja: Camilla Tuominen

Teoriapisteet: 2

Johtajuuden koulutusohjelman yhtenä ensimmäisistä tehtävistä oli lukea johtajuuteen liittyvä kirja. Selailin tietysti ensin suurten johtajien elämän kertoja ja kirjoja heidän toimintatavoistaan. Sitten huomasin Camilla Tuomisen kirjan nimeltä: Johda tunteita menesty työelämässä. Tunteiden johtaminen on johtajuudessa yksi osa-alue, mitä ei yleensä johtajuudessa tule ensimmäisenä ajatelleeksi. Jos haluaa johtaa ihmisiä oikein, niin onhan silloin tiedostettava, miksi tai miten hän tuntee näin. Tunteet viestivät meille koko ajan eri tilanteissa ja se vaikuttaa meidän käyttäytymiseemme, mutta asia vaikeutuu siinä, että osaammeko me kuunnella tunteitamme? luotammeko niiden viestintään vai teemmekö johtopäätöksiä ennen tunteidemme sanotusta. Kirja antaa lyhykäisyydestä huolimatta hyvän kattavan kirjauksen toimintamalleista, miten osaamme sosiaalisissa tilanteissa tulkita muiden/omiemme tunteita, kuinka johtaa eri tunnetiloissa leijuvia henkilöitä ja kuinka ajaa tunneälykkyyttä eteenpäin, mitä tulevaisuudessa kaivataan vielä enemmän mm. Johtajilta.

Tunteiden ymmärtäminen

Moni meistä ajautuu siihen tilanteeseen, että meiltä kysytään, mikä on hätänä? ja vastauksemme on, että ”en tiedä”.  Tämmöisessä tilanteessa on helpompi suojata itseämme upottamalla tunteitamme vielä syvemmälle, kuin pysähtyä tunnistamaan tuntemuksiamme, koska negatiivisia tunteita ei haluta kohdata. Minä olen esimerkiksi juuri sellainen ihminen, joka ahdistuneissaan vaan ahdistuu lisää siitä, etten tunnista omia tuntemuksiani ja siitä syntyy yksi iso tunnevyöry, jossa minut saattaa 5 minuutin sisällä vallata itku, nauru, viha ja mm. epätoivo. Kirjassa minua puhutti kovasti tämä vertauskuva, että jos tunteiden lokaatio= etu otsalohko olisikin tunteiden näyttämö ja minä olisin siinä tunnenäyttämön ohjaaja, niin miten käsittelisin näyttämöä? Täyttäisinkö sen liian suurella määrällä näyttelijöitä samaan aikaan? vai kävisimmekö näyttelijä kerrallaan ”kohtausta” läpi? Tämä kuvastaa hyvin sitä, että pitäisi pystyä tunnistamaan tilanteet, joissa tunnevyöry vaan lilluu asiana, jota emme pysty käsittelemään ja milloin sitä on johdettava käsittelyyn. Tunneälykkyyden hienous on nimenomaan sitä, että kykenemme tunnistamaan tunteitamme ja uskallamme myöntää omat tuntemuksemme häpeilemättä niitä. Monissa konflikti tilanteissa on helpompi syyttää muita, koska emmehän me halua myöntää olevamme väärässä ja tämäkin nojautuu siihen, ettemme vaan loppupeleissä uskalla myöntää omaa heikkouttamme.  Jos tahdon pystyä johtamaan muita esimerkillisesti niin onhan minun johdettava tässäkin esimerkillä ja käyttää aikaa tunteiden tiedostamisen harjoitteluun.

Hiljaisuus hyvä vai paha?

Dialogi on hienoimmillaan silloin, kun joukossa kaikki tuo omia mielipiteitään esille, antaa tilaa muille ja kuuntelee muita. Joukossa on myös erilaisia ihmisiä, joilla tietysti on erilaisia tuntemuksia. Koen, että on kahta erilaista mallia tästä.

Malli ihminen A): On henkilö, joka ei lähde konflikteihin mukaan. Hän mieluummin passaa omat tuntemuksensa siinä hetkessä ja menee virran mukana tuomatta omaa näkemystään esille, mutta hän kumminkin tuo nämä mielipiteet esille selän takana ja pienimmissä porukoissa. Tällainen kaveri yleensä koetaan tiimissä helppona ja mukavana tyyppinä.

Malli ihminen B): On ihminen, joka nostaa asioita esille kaikkien edessä. Uskaltaa haastaa näkemyksiä ja pyrkii tuomaan kaiken hampaankoloista esille. Tällainen kaveri koetaan tiimissä hyvin hankalana ja häntä voidaan jopa ”pelätä”.

Onko hiljaisuus sitten parempaa? Vaatii ihmiseltä paljon rohkeutta pystyä vaikeissakin tilanteissa tuomaan oman näkemyksensä esille ja yleensä pelätään sanomasta väärin. Hiljaisuus ei ole aina merkki siitä, että aikeet ovat vilpittömät.  Konflikti tilanteissa voi näyttää mielipiteensä kantaan sanomatta edes sanakaan. Tunteita kun voi tulkita myös elein, katsein ja liikkein, joten ihminen, joka ei sanaitse kerro mielipidettään on voinut jo viestiä sen muulla tavalla, mutta yleisö ei ole sitä vain osannut tulkita.  Toki aina tilanne ei ole sellainen, että olisi aina rohkeutta kertoa mielipidettään. Tämän takia on harjoitettava paljon psykologista turvallisuutta, jotta kehittyisimme tällaisissa tilanteissa.

En ollut edes itse tajunnut, miten iso merkitys hiljaisuuden tulkitsemisessa on. Jos puhun kavereilleni ja kesken keskustelun he keskittyvät vain puhelimen näpräämiseen tai kääntävät katseensa johonkin aivan muualle. Se tuottaa saman tien närkästymisen tunteen, koska juttuni on mennyt pilalle. Eli tässä tapauksessa hiljentyminen viestii minulle, ettei asiani ole kiinnostava. Hiljaisuudella pystyy myös jättämään ison statementin. Esimerkkinä, jos väittelen jostain asiasta ja henkilö, jonka kanssa keskustelen niin lopettaa ”riidan ” yhtäkkiä hiljaisuuteen. Voi tämä hiljentyminen tuntua voimakkaammalta kuin, jos asia olisi sanottu loppuun ääneen.

Miten tunteita johdetaan?

Niin tunteiden tulkitsemisessa kuin töiden teossa on johtajan aina näytettävä esimerkkiä. Olen huomannut lukiessani muitakin kirjoja, että hyvän johtajan melkeinpä tärkein ominaisuus on pystyä kuuntelemaan. Moni tilanne helpottuu, kun pystyy ensin kuuntelemaan kaikki tuntemukset ja sitten johtaa asioita nämä tiedot käsissään. Kuvitellaan tilanne, missä työntekijä tulee purkamaan tuntemuksiaan johtajalle asiasta x. Johtaja kuuntelee asian ja miettii päässään, että ” ei tuossa ole mitään järkeä enkä näe tuota asiaa yhtään noin”, mutta ei hyvä johtaja voi myöntää omaa mielipidettään asiasta. Vaikka tilanteessa pysyisi hiljaa on myös taito pystyä välittämään aito kuuntelun tunne myös elein, ilmein ja asennoin, koska on vaara, että työntekijä voi lukea myös elekieltä. Minusta tunteiden johtamisen tärkeys piilee siinä, että miten tasapainotella vastakkaisten tuntemuksien kanssa ja varsinkaan johtaa tiimiä, missä esiintyy tunteiden ääripäisyyttä. Konfliktithan tulee usein siitä, että toinen tuntee näin ja toinen noin. Hyvä johtaja ottaa äkkipikaiselta henkilöltä äkkipikaisuuden ja rauhalliselta henkilöltä rauhallisuuden ja tuo nämä yhteen. On tärkeää luoda ilmapiiri, jossa jokainen yksilö on omana itsenään tärkeä osa tiimiä.

Lopuksi mieleeni jäi kirjasta hyvin lause:

”Perustetaan elämä muullekin, kuin ulkoa opitulle”.

You May Also Like…

Sanojen supervoima

Kuuntelin kirjan jo kesällä, jolloin en tehnyt mitään muistiinpanoja. Kirja kuitenkin herätti silloin niin paljon...

Kaikki kuluttamisesta

“Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n tutkimuksen mukaan keskivertosuomalaisen kulutuksen kasvihuonepäästöistä noin puolet...

Inspiroitunut – Petteri Kilpinen

Miten johtaa ja menestyä muuttuvassa työelämässä? ”Hyvä arkijohtajuus ei ole mystiikkaa ja taikatemppuja. Kun jokainen...

0 kommenttia

Lähetä kommentti