Jorymme päätti, että tämän syksyn ensimmäiset kirjatreenit olisivat kirjasta: 5 toimintahäiriötä tiimissä. Olin jo aiemmin kuullut monelta vanhemmalta aksulaiselta kehotuksia lukea tämä kirja, joten olin hyvin uteliaana olisiko kirja oikeasti niin hyvä, mitä kaikki antavat olettaa? Yllätyin kirjan olevan tarina muodossa ja siksi se tuntuikin hyvin helppo lukuiselta. Kirjassa paneudutaan 5 toimintahäiriöön tiimissä, joihin tulisi tiimin kanssa paneutua, jotta tiimi pystyisi olemaan mahdollisimman tuloksellinen.  Tykkäsin siitä, miten kirjassa teoria tuotiin esille konkreettisten tapahtumien ja tilanteiden tavalla. Kirjan luettua jäin hieman voivottelemaan, että olisimmepa me kaikki lukeneet juuri tämän kirjan jo alussa, kun tiimit jaettiin, jotta olisimme voineet alkaa paneutua näiden toimintahäiriöiden selättämiseen jo alusta asti.  

Nyt kun kirjottelen tätä esseetä niin teen sen ennen meidän kirjatreenejämme, joten on hauska nähdä, muuttuuko käsitykseni näistä viidestä toimintahäiriöstä tiimissämme sen jälkeen, kun näitä käymme yhdessä läpi.

1. Luottamuspula

Olen harrastanut itse 17-vuotta joukkueurheilua ja tiedostan, miten tärkeää tiimin välinen luottamus on. On hyökkääjänä pystyttävä luottamaan siihen, että puolustajamme tekevät kaikkensa, jottei maaliverkko soi omissa. Tilanteeseen puuttumatta jättäminen vaatii hurjasti luottamusta. Sama pätee tiimiimme. Jokaisen yhteisen tavoitteen tai kehittämiskohteemme myötä on minun pystyttävä luottamaan siihen, että jokainen hoitaa oman ”tonttinsa”.  Minun mielestäni päivittäin tulee tilanteita/kohtaamisia, missä jokainen pystyy vahvistamaan luottamustaan muille.  Yritän aina tiimissäni tuoda esille yhdessä olon tärkeyttä ja sitä, että oppisimme tuntemaan toisemme hyvin, koska mielestäni luottamus vahvistuu myös mitä paremmin toisemme tunnemme. Luottamus on kumminkin asia, mikä vahvistuu pala palalta ja se, kuinka nopeasti on valmis luottamaan toisiin, vaihtelee ihmisestä toiseen. Itselläni selvänä kehityskohteena on nimenomaan se, etten ahmisi työtehtäviä itselleni peläten, ettei ne tule hoidetuksi ja tästä ilmeni juuri vähän aikaa sitten täydellinen esimerkki. Tiimimme sai tehtäväksi järjestää ensimmäisen Battle-teamin vanhan vahvarin tilalle. Kun kysyttiin, että ketkä ovat valmiita lähtemään järjestämään tätä niin vilkaisin kalenteriani ja totesin, ettei minulla meinaa aika tähän riittää. Nopeasti kuitenkin tuli semmoinen tunne, että hoituuko tässä nyt kaikki tarvittavat asiat tämän tapahtuman dedikseen mennessä, jos en itse lähde tähän mukaan. Saman tien ilmoitin lähteväni mukaan, koska koin tunteen, että tuleekohan asiat varmasti tehtyä. Onneksi tässäkin epäilykseni korjattiin ja asiat todellakin saatiin tehtyä.

Juuri tämänkaltaisten luottamuspulien takia, koen että tiimissämme on tehtävä enemmän töitä luottamuksen vahvistamiseen. Näin ollen myös päätösten teko, konfliktien sopiminen ja vastuun jakaminen helpottuu, kun luottamuksemme on kohdillaan ja sen eteen on tehty töitä.  Olemme tällä hetkellä tiimissämme siinä vaiheessa, että emme vielä aivan 100 prosenttisesti luota toisiimme, mutta teemme päivittäin töitä sen eteen.

2. Konfliktien pelko

Kirjassa puhuttiin paljon siitä, miten konflikti tilanteet ovat erittäin hyvä asia. On sanomattakin selvää, että luottamuksen ollessa kohdillaan pystyy konfliktitilanteisiinkin lähteä rennommin mukaan.  Olemme tällä hetkellä tiimissämme siinä vaiheessa, että uskallamme jo haastaa näkemyksiämme ja sanoa joitain asioita suoraan. Vielä kuitenkin joidenkin suorien kommenttien jälkeen tulee se tunne, että sanoinko nyt pahasti tai osasinko nyt varmasti sanoa tämän suoraan, mutten ilkeästi. On myönnettävä, että alkuun olimme aivan liian ”kilttejä” toisillemme, koska luottamuksemme ei ollut vielä lähtenyt täysin lentoon. Aion jatkossakin sanoa asioita suoraan ja haastaa näkökantoja, jotta vahvistamme tiimimme lujuutta ja lähentyisimme vielä enemmän.  Aito suoraan puhuminen ja haastaminen vievät keskustelua ja dialogia eteenpäin. Jos aina vain annamme asioiden mennä niin, miten emme sitä näe tulee tästä tiimistä yksi valehtelijoiden liitto.  Itselle suoraan puhuminen ja haastaminen on luonnollista, mutta koen kehityskohteena sen, etten sanoisi sitä liian kovasti vaan ensin miettisin hyödyttääkö tämä jotenkin? Joskus tulee niitä hetkiä, milloin on viisasta jättää sanomatta ja sen ymmärtäminen on jo taito itsessään.

3. Sitoutumisen puute

Kun tiimissämme on 14 henkilöä ja puhutaan esimerkiksi tiimimme yhteisistä tavoitteista, on selvää, että kaikki päätökset eivät varmasti miellytä kaikkia tiimimme jäseniä. Kysymykseen tuleekin se, että miten saamme nämäkin henkilöt sitoutumaan samalla tavalla. Asiakastavoitteet ovat tällä hetkellä meidän tiimissämme yksi kiperä asia tähän liittyen. Toisille on tosi selkeää ja helppoa ottaa ihmisiin yhteyttä ja mennä tapaamaan heitä, kun taas toisille tämä tuntuu todella vaikealta. Tämän takia asia voi jäädä roikkumaan, koska se ei tunnu luonnolliselta. On selvästi yksi toimintahäiriö tiimissämme, miten saada tämä kaikille mieluisaksi, jotta siihen olisi helpompaa sitoutua. On hauska huomata, miten nämä jo tähän mennessä kolme toimintahäiriötä ovat kuin aasin siltoja toisiinsa. Yleensäkin asiat, jotka ovat itselle tärkeitä, niin ajaa puhumaan niiden puolesta vahvasti konflikti tilanteissa, ja niitä puoltaa vielä vahvemmin tilassa, jossa luottamus on kunnossa. Olemme puhuneet tiimissämme, että kävisimme keskustelun, jossa jokainen tiimimme jäsen kertoisi, miksi hänelle pitäisi varata paikka tiimissämme? Näin ollen selvittäisimme sen, miksi jokainen haluaa olla tiimiakatemilla ja näin ollen olisi helpompaa jokaisen tajuta oma sitoutumisensa ja mitä se vaatii.

4.Vastuun välttely

Tiimeissä helposti syntyy erilaisia ”rooleja” ja se rutinoituu. On olemassa niitä, jotka lähtevät kaikkeen mukaan ja heille yleensä sysätäänkin asioita, koska tiedetään heidän hoitavan asiat, jos muut eivät jaksa. On myös olemassa niitä, jotka yrittävät välttyä vastuuta keinolla, millä hyvänsä. Vielä on myös olemassa näiden välimalleja, jotka toisinaan ovat innokkaasti mukana ottamassa vastuuta ja toisinaan ei. Siinä vaiheessa tästä tulee huono, kun nämä roolit oikein porautuvat tiimin sisälle. Miten saada kaikki ottamaan vastuuta? Jossain vaiheessa tällaiset vastuun erot voivat aiheuttaa eripuraa ja tämä voi helposti ajaa uuteen konfliktiin.  Minusta tilannetta pitäisi jo enne konfliktia lähteä purkamaan, sillä tavoin, että onko tiimissämme luottamuksen osoitus jäänyt heille vähäisemmäksi? Pelätäänkö ottaa vastuuta, koska koetaan ettei uskalleta tehdä virhettä, jotta ei tulisi konfliktia ja että jatkossakin luotettaisiin? Tässä vaiheessa täytyy pysähtyä miettimään näitä 3 toimintahäiriötä ja tutkia ovatko nämä tarpeeksi hyvällä mallilla, jotta vastuun ottaminen tulisi melkein itsestään ja se olisi asia, mitä oikein tavoiteltaisiin. On sanomattakin selvää, että kun vastuu jakautuu tasaisesti niin nämä tiimin keskeiset ”roolit” purkaantuu ja vastuu eroissa ei enää tunnu niin suurta jännitettä. On toki luonteesta kiinni, kuinka perso vastuulle on, mutta jotta pääsisimme tiimin yhdessä päätettyihin tavoitteisiin niin tarvitsee se jokaisen vastuun oton.  Tällä hetkellä tiimissämme on kehkeytymässä tilanne, jossa vastuu ei vielä jakaudu täysiin tasaisesti, mutta se on oivallettu ja siihen on nyt puututtu ja tehty toimenpiteitä ennen kuin se räjähti konfliktiksi.

5.Tulosten välinpitämättömyys

Kaikki on varmasti kuullut sanonnan” Tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki”. Tämä pätee myös, kun seurataan tiimin tavoitteisiin pääsyä.  Tiimin yhteisiä tavoitteita miettiessä on pohdittu ja tehty päätös tiimin parasta ajatellen. On täten todella tärkeää seurata, jotta jokainen pääsee tavoitteeseen omalta osaltaan, vaikka tavoite ei olisi välttämättä se täysin mieluisin, mutta koska ongelma tulee silloin kun henkilökohtaiset tavoitteet menevät tiimin tavoitteiden edelle. Tällöin tavoitteet jäävät vajavaisiksi. Minusta tavoitteiden pääsyssä pitäisi aina olla joku porkkana, mikä saisi entistä enemmän haluamaan tehdä kaikkensa, jotta pääsisi tavoitteisiin. Silloin kun emme pääse tavoitteisiin on asia puitava läpi, ja siitä on aina vietävä jotain kehitettävää, jottei sitä vaan paineta villaisella. On myös osattava arvostaa ja antaa kreditiä, kun pääsemme tavoitteisiin. Siitä saa ja kuuluukin nauttia, jopa melkeinpä juhlia. Meidän täytyy vielä tiimimme kesken puhua ja kirkastaa se, miten aiomme konkreettisesti seurata jokaisen osuutta tulosten saamiseksi ja, miten löydämme punaisen keskitien omien tavoitteiden ja tiimin tavoitteiden väliltä.

Vastasiko kirja odotuksiani?

Täytyy myöntää, että odotan innolla meidän tulevia kirjatreenejä nähdäkseni sen, että näkevätkö muutkin tiimimme tilanteet samanlaisina näissä toimintahäiriöissä, kuin minä tällä hetkellä. Pyrin itsekin jatkossa kiinnittämään vielä enemmän huomiota ja antamaan vielä isomman panoksen, jotta pystyn ylpeänä sanomaan hoitavani kaikilla näillä osa-alueilla oman tonttini. Pidin kirjasta todella paljon ja se antoi minulle paljon hyvää mietittävää, mitä viedä konkreettisesti käytäntöön. Tahdon myös seuraavaksikin valita tämän kaltaisen tarina- muodossa kirjoitetun kirjan, koska huomasin pystyväni nauttimaan lukemisesta enemmän tekstin ollessa tässä muodossa.  

Eli voisikin sanoa, ettei tätä kirjaa minulle turhaan ”hypetetty”.