Sprintin viimeisenä kirjana päätin lukea kirjan nimeltä Johda tunneilmastoa: Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali. Kirjassa käsitellään tiimien ja työyhteisöjen kokemia tunteita ja niiden vaikutuksia motivaatioon ja työntekoon. Kuuluvatko tunteet työpaikalle ja jos kuuluvat niin miksi. Kirjan lukeminen olisi varmasti kaikille työyhteisön jäsenille, koska hyvä työilmapiiri on kaikkien vastuulla. Työt ja tunteet eivät monenkaan mielestä kuulu yhteen ja tunteet ovat yleensäkin monien elämässä tabu, joita ei ainakaan työpaikalle viedä. Moni työpaikka on jämähtänyt edelliselle vuosituhannelle, jossa työyhteisö puhuu tunteistaan pelkästään humalassa saunan lauteilla. Maanantaina voidaankin taas olla niin kuin mitään keskustelua ei olisi käytykään. Kyse ei ole pelkästään negatiivisista tunteista. Suomalaisessa kulttuurissa ongelmana voi olla myös ilon näyttäminen tai ylpeys itsestä tai työkaverista.

Heti kirjan alussa painotettiin sitä, kuinka paljon niin kutsuttu ”emotional capital” voikaan vaikuttaa liiketulokseen. Kirjassa esitellyn tutkimusten mukaan tämä ”henkinen pääoma” vaikuttaa liiketulokseen jopa 20-30 prosenttia. Työhyvinvointi ei siis ole vain hyvän mielen höpötystä, vaan avoin, heittäytyvä ja rohkeasti kyseenalaistava tiimi tekee todennäköisemmin parempaa tulosta myös rahallisesti.

Työn ei tietenkään tarvitse olla jatkuvaa juhlaa ja työkavereille keskustelun pelkkää terapiaa, mutta omien tunteiden ja ajatusten kertomatta jättäminen johtaa ennemmin tai myöhemmin uupumiseen. Vaikka tukena olisi perhe ja ystäviä niin heillekään ei halua purkaa kaikkia ajatuksia työpaikasta, vaan asiat on hyvä selvittää asianomaisten kanssa.

Kirjassa esitellään KYARHEM -menetelmä/malli, jonka avulla voidaan mitata työhyvinvointia ja tiimin toimivuutta. KYARHEM lyhenne tulee sanoista kiinnostus, ymmärrys, arvostus, reiluus, hallinta, edistyminen ja mielekkyys. Myös Elementian kesken voisi olla hyvä pohtia kuinka moni näistä asioista vallitsee tiimin keskuudessa ja kuinka vahvasti. Kaikki nämä asiat myöskin tukevat toisiaan ja jos yksikin niistä on jäänyt täysin unholaan niin tiimi ei varmastikaan toimi täyden potentiaalinsa rajamailla ja vaikka toimisikin niin toiminta ei ole välttämättä kovin kestävää. Jos kaikki olisivat alansa huippuja, mutta arvostusta työkavereita kohtaan ei ole niin rivit alkavat rajoilla ja vaihtuvuus työpaikalla lisääntyy ja sitä harva yritys haluaa. Se vaatii kuitenkin aina perehdyttämistä ja perehdyttäminen resursseja.

Työilmapiirissä pelko tuomitsemisesta tappaa luovuuden. Pelokas tiimiläinen keskittyy selviämään pakollisista asioista ja selvittyään saa huokaista hetken helpotuksesta, mutta ensiviikolla selviytyminen alkaa taas alusta. Tällainen oravanpyörä on mahdottoman kuluttavaa eikä johda mihinkään hyvään. Avun kysyminen on tärkeää, mutta samalla myös vaikeaa, jos ilmapiiri on huono ja tuomitseva.

”Tunneilmastoa ei voida pakottaa. Menestystä edistävä tunneilmasto voi syntyä arvaamattomissa olosuhteissa.” Tämä lause jäi mieleen ja ajatukset siirtyivät heti tulevaan Learning circukseen, joka voi olla mainio esimerkki kyseisestä lainauksesta. Tiimimme voi pitää esimerkiksi kymmenen saunailtaa, mutta se ei välttämättä ole tehokasta tiimihengen luomisen kannalta. Yhteinen sävel voi löytyä sieltäkin mistä sitä ei odota löytävänsä. Nämä hetket saattavat olla kyseisessä hetkessä epämukavia, mutta ajan kultaamina tärkeimpiä tiimihengen luojia. Kirja oli hyvä ja kuten muutkin tiimejä käsittelevät kirjat se käsitteli paljon luottamusta ja haavoittuvaisuutta ja korosti niiden tärkeyttä. Viimeksi heittäydyimme haavoittuvaisiksi tiimin kanssa, kun menimme nyrkkeilemään ja haavojahan sieltä myös kirjaimellisestikin tuli, mutta hetkeen ei ole niin hauskaa tiimillä ollutkaan. Kaikki olivat mukana heittäytymässä epämukavuusalueelle henkisesti ja fyysisesti.