Joharin ikkuna analyysi

Avoin Iloinen, aikaansaamaton, hyväntahtoinen, hyväksyvä, avulias, selittelevä, ulospäinsuuntautunut, äänekäs, ystävällinen, sopeutuva	Sokea  epävarma, mielistelevä, liikoja lupaileva, tarmokas
Kätketty   Sulkeutunut epävarma	Tuntematon   Valpas, ristiriitainen

Mistähän sitä aloittaisi? Laitoin nämä adjektiivit jollain tapaa lokeroihin, mutta en ollut ihan varma oikeasta jaottelut. Ei kuitenkaan takerruta siihen.

Aloitetaan avoimesta. On hienoa nähdä noin paljon positiiviseen asenteeseen liittyviä adjektiiveja rivissä. Vaikkakin oletin niitä jonkin verran sinne menevänkin. Olen kuitenkin perusluonteeltani hyvin positiivinen ja ulospäinsuuntautunut, välillä liian äänekäskin kaveri. On siellä myös kehitettävääkin, erityisesti aikaansaamattomuudessa ja siitä olenkin jo avautunut toisessa kirjoituksessa, joten en lähde sitä uudestaan käymään läpi. Myös selittelevyydestä olen tainnut aikaisemmin kirjoittaa, mutta varmuuden vuoksi avaan tätäkin puolta myöhemmin tässä tekstissä

Pidemmittä puheitta voidaan siirtyä sokeaan pisteeseen. Tästä laatikosta on minun todella vaikea saada mitään järkevää tekstiä. Aloitetaan kuitenkin positiivisesta. Minusta on kiva huomata, että jotkut näkevät minut tarmokkaana. En aina itse koe näin, mutta hyvä että tällainen piirre on näkynyt ulospäin. Epävarman laitoin kahteen laatikkoon sillä se on minulla hieman kätketty ominaisuus, mutta ilmeisesti se jollain tapaa näkyy ulospäin (huono salaisuus) Avaan sitä kuitenkin pidemmällä tekstissä. Mielistelevä tuli hiukan yllätyksenä, sillä en ehkä itse käyttäisi kyseistä sananmuotoa. On totta, että mukaudun helposti muun ryhmän ajatuksiin. Mutta en koe tekeväni sitä ikinä mielistelläkseni ketään. Enemmänkin koen sen helpommaksi tavaksi, jos suurin osa porukkaa on jotain mieltä, ei välttämättä yksi eriävä mielipide vaikuta lopputulokseen. Toisaalta pitää kokeilla todistaa tämä väittämä vääräksi jossain kohti lähitulevaisuudessa. Liikojen lupaamista olen pyrkinyt kyllä välttämään, mutta en ilmeisesti ole siinä aina onnistunut. Myönnettäköön sen olevan paha tapa menneisyyden perukoilta, josta olen yrittänyt parhaani mukaan päästää irti. Tekemistä kuitenkin selkeästi vielä riittää.

Nyt päästäänkin sitten hyvin henkilökohtaiseen osioon eli kätkettyihin. Olen oikeastaan tyytyväinen tähän sillä Tapun kanssa käydyn keskustelun myötä saan avattua itseäni enemmän, koska kysymykset olivat sen verran syvälle meneviä, että pakkohan niitä oli lähteä reflektoimaan.

Ajattelen tietynlaisen sulkeutuneisuuteni ja epävarmuuteni juontavan muutamiin elämässäni tapahtuneisiin tietynlaisiin käännekohtiin. Aloitetaan lapsuudesta. Kotonani oli aina lämmin ja hyvä ilmapiiri ja saimme siskoni kanssa elellä varsin vapaassa kasvuympäristössä. Vanhempani olivat miltei aina iloisia ja hyväntuulisia, mutta vastapainoksi tälle kotonamme ei oikeastaan koskaan puhuttu mistään vaikeista asioista. Uskon tämän olevan yksi syy sille miksi itselle haastavista asioista on vaikea puhua turvallisessakin ympäristössä. Olen kuitenkin totuttanut itseni käsittelemään asioita ainakin aluksi omaan pääni sisällä. Toinen mahdollinen vaikuttava tekijä mielestäni on ollut aikaisemmin mainittu vapaus. Saimme lapsena paljon vaikuttaa asioihin ja esimerkiksi mihinkään harrastuksiin ei koskaan patistettu. Itseäni ei lapsena kauheasti kiinnostanut esimerkiksi joukkueurheilu, joten se puoli on kokonaan jäänyt minulta kokematta, minkä taas todella moni saman ikäinen kaverini on kokenut. Tietenkään en voi syyttää tästä vanhempiani tai ketään muutakaan, mutta uskon, että monet pitkät ja vahvat kaverisuhteet tehdään juuri yhteisten harrastusten parissa, mistä minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään kokemuksia. Olen kuitenkin sosiaalisuuteni ansiosta saanut luotua pitkiä ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita, mutta ne ovat kaikki tulleet vasta jostain ala-aste ajoilta.

Sitten voidaankin sukeltaa suoraan nuoren yläaste ikäisen Laten maailmaan. Olin koulukiusattu ja kiusaaminen oli pääsääntöisesti henkistä ja siihen liittyi usein palveluksien pyytämistä ilman vastapalveluksia. Nyttemmin ajatellen olen ollut liian sinisilmäinen ja kiltti ja pitkälti ainoa pyrkimykseni oli saada uusia kavereita ja kuulua ”siistiin” porukkaan. Olen vasta näin myöhemmällä iällä erityisesti akatemian aikana kunnolla reflektoinut näitä kokemuksiani ja huomaan niiden vaikuttavan omaan toimintaani. Esimerkiksi tietynlainen selittely, mielistely ja tekosyyt todennäköisesti juontavat juurensa näihin tapahtumiin. Koin silloin kaikkein helpoimmaksi tavaksi ”selviytyä” keksimällä erilaisia syitä sille miksi en jotain voi tehdä, sillä vastaan sanominen ei ainakaan silloin tuntunut millään tavalla hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä tämä on myös syy sille minkä takia taivun helposti isomman porukan mielipiteisiin. Nämä kokemukset ovat voineet myös vaikuttaa tuohon monen ja itseni mainitsemaan aikaansaamattomuuteen. En suoraan osaa sanoa syy seuraus suhdetta mutta voisiko ajattelutapa tekemättömyyden taustalla mennä sillä ajatuksella, että omaa työpanostani ei arvosteta ja jos teen jotain jonkun hyväksi tulee joku käyttämään sitä hyväksi. Toisaalta se ei jotenkin toimi kunnolla sillä koen suurta iloa, kun saan olla avuksi ja hyödyksi jollekin. Kaiken kaikkiaan aikaansaamattomuus vaivaa minua ja se tuottaa sisälläni kyllä omatunnon tuskia ja pahaa mieltä.

Sitten vielä yksi käännekohta. Nyt kun tätä syvintä sisintäni on tullut avattua oikein urakalla, voidaan siirtyä mielestäni ehkä merkittävimpään käännekohtaan, tässä sulkeutumisessa ja epävarmuudessa. En pelkästään ollut koulukiusattu, mutta myös työpaikkakiusattu. Olin tosiaan vuoden töissä kotipaikkakuntani yläasteella koulunkäynnin avustajana. Siellä ollessani työpanostani ja aktiivisuuttani ei arvostettu vaan päinvastoin sitä pidettiin huonoa käytöksenä ja opettajan varpaille astumisena. Näistä asioista ei myöskään koskaan tultu puhumaan minulle suoraan vaan selkäni takana juoruttiin ja muutamat tietyt opettajat kävelivät suoraan rehtorin toimistoon valittamaan, josta tieto kulkeutui toisen avustajan kautta minulle, joka aina kertoi mitä minusta oli puhuttu ja kuinka minä en saisi näistä tietää tai puhua eteenpäin. Tämä myös jollain tapaa tuntui jälkeenpäin ajateltuna hyvin erikoiselta toimintatavalta toisen avustajan suunnalta. Hänen mielestään minun oli hyvä tietää näistä, mutta koen hänen toiminnassaan suurta ristiriitaa, koska hän ei minun kanssani purkanut ilmi tulleita asioita vaan ne lakaistiin täysin maton alle. Itse ajattelen, että olisi nykyhetkeä ajatellen ollut paljon parempi jos en olisi koskaan saanut kuulla näistä, sillä mikä pointti on kertoa tällaisia asioita toiselle ilman mahdollisuutta asian minkäänlaiseen läpikäymiseen tai selvittämiseen.

Ja tosiaan nämä asiat todella jäivät vaivaamaan minua pitkäksi aikaa ja oman pääni sisällä mietin lähinnä miksi näin on käynyt ja mikä minussa/toiminnassani on vikana. En kuitenkaan jostain syystä pystynyt uhmaamaan esimiehen ja läheisen työkaverini ohjeita ja selvittänyt tilanteita, vaikka olisi kyllä pitänyt. Ehkä syy tähän oli pelko työpaikan menettämisestä tai jostain älyttömästä konfliktista sillä tässä vaiheessa elämää olin juuri muuttanut kumppanini kanssa yhteen asumaan ja työstä saatu raha oli tärkeää.

Myöskään lähimmätkään työkaverit eivät koskaan kysyneet, miltä minusta nämä asiat tuntuvat tai miten voin. En missään vaiheessa pystynyt kunnolla purkamaan tilannetta töissä ja kestin sen vain hammasta purren. Uskon tämän vaikuttaneen paljon siihen miksi en hirveästi avaa ajatusmaailmaani tai vaikeita asioita elämässäni. Uskon syyn tähän olevan jonkinlainen pelko siitä, että minua ei kuitenkaan kuunneltaisi tai ymmärrettäisi sillä näin on aina aikaisemminkin käynyt.

Jotenkin tuntuu helpottavalta purkaa ajatuksia tähän, kun tiedän, että ainakin yksi ihminen (valmentaja) lukee tämän ajatuksella läpi ja ainakin luultavasti ymmärtää ajatuksiani ja syviä tunteitani epävarmuudesta ja sulkeutumisesta

Tähän loppuun vielä muutama sana tuntemattomasta laatikosta. Valpas oli minusta hyvin mielenkiintoinen, sillä en aina erityisen paljon kiinnittäväni huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin. Ehkä saatan vaikuttaa siltä. Ristiriitaisuuden toisaalta jollain tapaa ymmärrän mutta en oikein osannut laittaa sitä mihinkään noista lokeroista, joten se vain päätyi tuntemattomaan. Mikäli jossain vaiheessa jaan tämän tekstin useammalle luettavaksi uskon ristiriitaisuuden ajatuksen kyllä osittain häviävän ympärilläni olevilta läheisiltä (tiimiläisiltä) ihmisiltä.