Aikaansaamisen taika

Kirjoittaja: Lauri Koivisto

21 marraskuun, 2022

Lähdeteos: Aikaansaamisen taika

Lähdeteoksen kirjoittaja: Satu Pihlaja

Teoriapisteet: 2

Pidimme tiimimme kanssa treenit Joharin ikkunasta ja toteutimme sen valitsemalla ensin itselle ja sitten jokaiselle tiimin jäsenelle valmiiksi tehdystä listasta viisi parhaiten kyseistä ihmistä kuvaavaa adjektiivia. Omalla kohdallani monella toistui sana aikaansaamattomuus. Myönnettäköön, että ei se hirveän suurena yllätyksenä minulle tullut sillä olin itsekin valinnut sen yhdeksi kuvaavaksi adjektiiviksi.

Nämä treenit kuitenkin laittoivat rattaat pääni sisällä raksuttamaan ja lähdin pohtimaan, miksi omalla kohdallani aikaansaamisessa ja tekemisessä on haasteita ja miten voisin omaa aikaansaamistani kehittää, sillä tiedostan siinä olevan aukkoja ja jos mietin tulevaa työelämää, täytyy minun olla tehokkaampi ja aikaansaavempi

Lähdetään liikkeelle pohtimalla sitä miksi en saa tarpeeksi aikaan. Täytyyhän ensin ymmärtää mistä mikäkin asia johtuu, ennekuin sitä voi lähteä kehittämään. Olen huomannut itsestäni, että motivaatiollani on paljon tekemistä sen kanssa, kuinka paljon saan aikaan päivän aikana. Jokaisella meistä on tietty päiviä, jolloin ei vain kiinnosta ja se on okei, mutta omassa toiminnassani huomaan usein haahuilevani ilman minkäänlaista ajatusta siitä mitä minun kannattaisi tehdä, vaikka varsin hyvin tiedostan mitä asioita minulla on rästissä ja mitkä asiat tulisi tehdä mahdollisimman nopeasti. Olen myös huomannut usein venyttäväni asioiden hoitamista niin pitkälle kuin vain suinkin se on mahdollista. Toisaalta taas esimerkiksi akatemian kirjapisteiden kanssa tahti on ollut suhteellisen tasaista ja tavoitteisiin niiden kohdalla olen yhtä kertaa lukuun ottamatta päässyt.

Tämä jo itsessään on mielenkiintoista huomata sillä miksi en pysty löytämään samanlaista aktiivisuutta projekteissa kuin mitä minulla on kirjojen ja esseiden kanssa. Tätä kun lähden pohtimaan, mieleeni nousee ensimmäisenä projektien merkityksellisyys ja toiminnan selkeys. Teenkö minä juuri minua tarpeeksi kehittäviä ja haastavia projekteja. Mielestäni suurin osa projekteistani on tarpeeksi hyviä mutta silti joku mättää. Itse ajattelen sen johtuvan priorisoinnista. Esimerkiksi tänä syksynä selkeä priorisoinnin kohteeni on ollut 24 h synnytykset. Tästä johtuen muiden projektien tekeminen on jäänyt huomattavan vähemmälle mikä on minusta erittäin huono asia, sillä nyt huomaan olevani tilanteessa, jossa yksi iso projekti on loppusuoralla ja muissa projekteissa tekemistä on rästissä. Huomaan tilanteen hankaluuden ja priorisoinnin tärkeyden korostuvan. Koska olisinhan voinut vähemmälle huomiolle jääneitä asioita tehdä esimerkiksi niinä hetkinä, kun huomaan haahuilevani päämäärättömästi.

Toinen kokemani haaste tuntuu olevan järjestelmällisyyden ja selkeyden puute. Tämä on toki myös henkilökohtainen ongelma, mutta mielestäni projektia aloittaessa voisi olla hyvä luoda mahdollisimman selkeät aikataulut ja tavoitteet välitavoitteineen. Itse koen olevani ihminen, joka tarvitsee selkeitä rakenteita, joiden mukaan mennään. Näin ainakin oma toiminta ja toiminnan suunnittelu helpottuu.  Monesti kuitenkin projekteissa vain mennään ja tehdään. Saatetaan pitää silloin tällöin palavereita, mutta välttämättä ei aseteta selkeitä tavoitteita. Tässä koen kuitenkin parhaimmaksi ratkaisuksi laittaa kalenteriini myös ylös ajat, jotka on varattu täysin pelkälle työnteolle. (näin olen myös nyt tehnyt) Toinen hyvä ratkaisu voisi olla ihan keskustelu projektitiimin kanssa, jolloin voimme yhdessä luoda selkeät rakenteet ja toimintasuunnitelmat, jotta kaikkien työnteko helpottuu ja asiat eivät jää hoitamatta tai tule hoidetuksi viimetipassa vasemmalla kädellä.

Olen myös huomannut suorittavani paremmin, kun käsissäni on yksi työ kerrallaan. Silloin pystyn focusoitumaan täysin siihen ja saan aikaan enemmän. En tiedä liittyykö se johonkin opittuun tapaan esimerkiksi muusta koulutusmaailmasta vai selkeyden ja järjestelmällisyyden tavoitteluuni. Tämä vain on mielenkiintoinen huomio mikä on mielestäni hyvä laittaa paperille.

Update ajatuksen Tapun kanssa käydyn keskustelun jälkeen

Tosiaan Tapun kanssa kävimme keskustelua johtamisesta, josta hyvin nopeasti päästiin tämän aiheen pariin. Ilmoille heitettiin isoja kysymyksiä, jotka pistivät pohtimaan aihetta syvemmistä vesistä käsin. Tässäpä nyt siis avaankin näitä syvien pohdintojen tuloksia aiheesta aikaansaamattomuus

Jonkun aikaa meni sulatellessa Tapun heittämiä kysymyksiä ja ajatuksia ja lähdin kelaamaan asioita sitten ihan lapsuudesta asti. Ensimmäisenä asiana mieleen putkahti muistot lapsuudesta ja vanhempien toimintamalleista. Meillä esimerkiksi kotona suuremmat siivoustyöt hoitivat vanhemmat yleensä kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Meillä siskoni kanssa oikeastaan ainoa tehtävä oli oman huoneen siivoaminen, mutta jos sitä ei tullut tehtyä ei siitä usein sanomistakaan tullut. Tämä pienikin asia saattaa olla vaikuttavana tekijänä nykypäivän tilanteeseen sillä en ole lapsuudessa kokenut ja sitä kautta oppinut tietynlaista omatoimisuutta, kun sitä ei kovinkaan usein vaadittu. Toisaalta taas monesti tein nuorempana isompia siivoustöitä sillä siitä maksettiin pieni palkka, joten tämä on mielestäni hiukan ristiriitainen ajatus.

Ehkä tällainen ajatus kiteyttää parhaiten pohdintani. Omatoimisuutta ei oikeastaan koskaan vaadittu kunnolla, mutta jos omatoimisesti teki jotain isompaa, sai siitä palkkaa. Jos siis peilaan tätä nykyhetkeen voi olla, että pienempien asioiden hoitaminen tuntuu haastavammalta ja niihin on vaikeampi tarttua koska ”palkkio” niistä todennäköisemmin tulee vasta joskus tulevaisuudessa

Nyt kun olen pohtinut asioita tarkemmin mieleeni, juolahti ehkä vielä paljon suuremmin minuun ja toimintaani vaikuttanut keissi. Muistan nuorempana olleeni paljon aktiivisempi ja olin esimerkiksi paljon mukana kotipaikkakuntani nuorisotoiminnassa. Siellä esimerkiksi olin mukana järjestämässä kaksi kertaa nuorille suunnattua musiikki tapahtumaa, jossa me nuoret itse hankimme omatoimisesti sponsorit tapahtumaan ja olin hyvin aktiivisessa osassa tätä sponsorihankintaa ja muuta tapahtuman organisointiin liittyvää toimintaa. Muistan esimerkiksi tehneeni logon viimeiselle tapahtumalle mitä olin itse järjestämässä.

Mikä sitten muuttui ja milloin se tapahtui. Alkuun mainitsin yhden asian tapahtuneen mutta koen, niitä olleen kaksi. Ensimmäinen oli suhteellisen pitkä aikainen työttömyys. Valmistuin merkonomiksi alkuvuodesta 2018. Siitä hetkestä asti olin käytännössä työttömänä vuoden 2019 syksyyn asti. Tämä oli harvinaisen turhauttavaa aikaa sillä lukuisista työhakemuksista ja haastatteluista huolimatta en päässyt töihin. Uskon tämän vaikuttaneen jonkin verran muuttaneen aktiivisuuttani ja toimeen ryhtymistä.

Loppujen lopuksi sain töitä tuntemani nuorisotyöntekijän kautta. Pääsin töihin vuodeksi koulunkäynnin avustajaksi paikalliselle yläasteelle. Siellä ei kauheammin arvostettu ammattitaitoani, tietämystäni tai oma-aloitteisuuttani. Sen sijaan sain kuulla vähän väliä kuinka olen opettajan mielestä ”sooloillut” hänen tunnillaan, vaikka pääasiallinen toimenkuvani oli oppilaiden avustamine. Ja nämä valitukset eivät koskaan kohdistuneet suoraan minulle vaan muutama opettaja oli mennyt suoraan rehtorin juttusille, joka sitten kertoi asiasta eteenpäin vastuussa olevalle koulunkäynnin avustajalle, joka sitten kertoi asiasta minulle samalla painottaen, kuinka näistä ei sitten saa puhua eteenpäin ja kuinka minun ei edes pitäisi tietää näistä minuun kohdistuneista valituksista. Lopputulemana oli tilanne, jossa sain kuulla, mutta en selvittää asioita valituksen tehneen opettajan kanssa. Tästä syystä olin suurimman osan tuosta vuodesta hyvin passiivinen ja mahdollisimman hiljainen, jotta en tulisi aiheuttaneeksi yhtään enempää turhaa hämminkiä.

Mielenkiintoisin tuntein odotan opintopsykologin tapaamista, sillä uskon sieltä löytyvän jotain uusia näkökulmia tähän haasteeseen liittyen. En myöskään tunne millään tapaa hyvää fiilistä aikaansaamattomuudestani, päinvastoin se aiheuttaa minussa häpeää, huonoa fiilistä ja omalla tavallaan myös stressiä.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti