Luovuuden ja hulluuden suhde

Aloitin LÄNissä eli luovan älykkyyden ja notkeuden koulutusohjelmassa alkusyksystä. Ensimmäinen lähijakso on takana, ja lähijakson teemana toimi ajattelun ajattelu. Ennen ensimmäistä tapaamista jokainen kirjoitti työpaperin omasta ajattelustaan. Paperiin kirjoitin olevani looginen ajattelija, joka ei juurikaan hulluttele ajatuksillaan ja leikittele luovuudellaan, vaan etsii ongelmiin järkeviä ratkaisuja. En ennen tätä lähijaksoa pitänyt itseäni luovana, sillä luovuus on aina tarkoittanut itselleni taiteellista lahjakkuutta, siis sitä, että osaan maalata, piirtää tai kirjoittaa tarinoita. Kirjassa puhuttiin suomalaisesta luovuudesta, joka painottuu ongelmanratkaisuun ja järkevyyteen – tällä mittakaavalla olenkin siis luova.

Suomalainen luovuus

Kirjassa luovuus selitettiin halulla tehdä jokin asia paremmin. Kuten sanottu, suomalainen luovuus keskittyy ongelmanratkaisuun ja järkevyyteen, asioiden paremmin tekemiseen tutkimusten ja laskelmien kautta. Kun tutkiminen vaikeutuu ja ennakointi muuttuu haastavaksi tai lähes mahdottomaksi, ei suomalainen osaa muuttaa innovointiprosessiaan järkevästä hulluksi. Itselläni on ideoidessa usein sama ongelma – en uskalla tehdä hulluja päätöksiä ideoidessani, sillä varmuutta niiden toimimisesta ei ole. Vaadin ideointini toteuttamiselle ja eteenpäin viemiselle jotain varmuutta ja taustatutkimusta. Olen tässä suhteessa hyvinkin mukavuuden haluinen, en tykkää epäonnistua ja välttelen niitä ottamalla mahdollisimman pieniä riskejä. Vain pieniä riskejä ottamalla ja varmoja valintoja tehdessä ovat lopputuloksetkin usein hyvin mitäänsanomattomia. Jos olisi riskittömiä ideoita, joita tekemällä oppia paljon ja joista tienata hyvin, kaikkihan tekisivät niin. Menestyäkseen on opittava erottumaan joukosta ja tehtävä jotain, mitä kukaan muu ei olisi pystynyt ajatellakaan.

Luova hulluus

Olen juuri saapunut takaisin Suomeen Learning Circukselta Birminghamista. Matkustimme tiimimme kanssa seitsemässä eri maassa lukuisilla eri kulkuneuvoilla. Matkasuunnitelmamme oli tehty valmiiksi, muttei junia oltu varattu etukäteen. Lontooseen siirtymistä edeltävänä iltana, Brysselissä, saimme tietää ettei missään seuraavan päivän junassa ollut tilaa kyseisellä reitillä. Alkuperäinen suunnitelmamme oli siis aivan toteuttamiskelvoton, eikä kukaan ollut tehnyt varasuunnitelmaa, pitihän tämän olla täysin toimiva.

Tilanne ajoi meidät hulluttelemaan ajatuksillamme, tekemään luovia ratkaisuja, joita emme oisi tehneet ilman tilanteen tuomaa pakkoa. Ideoimme tapoja siirtyä Brysselistä Lontooseen: lentämällä, junalla, bussilla, lautalla, taksilla tai autoa vuokraamalla. Loppujen lopuksi päätimme mennä junalla Brysselistä Tournaihin, sieltä taksilla Ranskan läpi Calaisiin, josta lauttamme lähtisi kohti Doverin satamaa. Doverista ottaisimme puolestaan bussin tai junan kohti Lontoota. Ratkaisu oli semmoinen, jota mikään valmis matkapaketti ei varmasti voisi tarjota. Käytimme tiimimme kanssa luovaa hulluutta, mietimme ratkaisuja, joissa ei monien silmissä olisi paljoakaan järkeä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä voi saavuttaa, kun jättää järkevyyden taakseen ja hulluttelee luovuudellaan. Tilanne – tai alun perin edes siihen joutuminen – ei ollut rahallisesti järkevä ratkaisu, mutta se opetti tiimillemme paljon ongelmanratkaisusta ja meistä tiiminä. Tämmöiset kokemukset kasvattavat ja tiivistävät meitä ja uskon, että tämä oli meille jokaiselle yksi reissun unohtumattomammista, miksei joillekin jopa parhaimmista, kokemuksista. Jatkossa jos ideoidessamme näemme vain esteitä, voimme palata tähän hetkeen ja miettiä, millaisia lopputuloksia voimme saavuttaa käyttämällä vain hieman enemmän luovuutta osana innovaatioprosessiamme.

Luovuus ja rohkeus

Innovointiprosessissa on sen toimimiseksi oltava kaksi asiaa: luovuus ja rohkeus. Jos on pelkkää luovuutta, muttei rohkeutta toteuttaa ideoitaan, ei innovaatioprosessi saavu ikinä päätökseensä. Jos taas puolestaan rohkeutta riittää, mutta luovuutta ei, ei ole mitään mitä lähteä toteuttamaan rohkeasti.

Olemme tiimin kesken pitäneet ideointihetkiä, joissa on noussut esille mielenkiintoisia, luovia projekti-ideoita. Monet ideat ovat saaneet kannatusta, mutta usein ideat jäävät vain ilmoille, eikä kukaan ota niitä hoitaakseen. Tilanteissa on puuttunut rohkeutta aloittaa, tai ottaa koppia projektipäällikön pestistä, vaikka tiimin tuki olisikin taustalla. On helpompi ottaa vastuuta projekteista, joissa on jotakin varmuutta taustalla taloudellisesti tai osaamisen puolesta. Opit näiden projektien suhteen kuitenkin jäävät pienemmiksi, sillä tilanteita, joissa joutuu ylittämään itsensä, ei juurikaan tule. Mahdollisimman laajan oppimisen takaamiseksi olisikin tärkeää tarttua näihin jopa hieman hulluihin mahdollisuuksiin. Vaikkei projekti menestyisikään, jäisi käteen silti sen tuomat opit.

Jatkossa tärkeää – yllättävät kokemukset

LÄNillä pelasimme ryhmämme kanssa Topaasiat -peliä, jonka tarkoituksena on keskustelun kautta löytää ratkaisu ryhmän aiheeseen. Aiheeksemme valitsimme luovuuden, sillä onhan koulutusohjelmamme tarkoitus päästä omien luovuuksiemme lähteille. Pelimme lopputulos ja tärkeimmäksi päättämämme asia oli Jatkossa tärkeää – yllättävät kokemukset: Altistamme itsemme erilaisille kokemuksille ja haemme inspiraatiota yllättävistä paikoista. Mielestäni tämä on erittäin tärkeää oman luovuutensa löytämiseksi. Eikä erilaisten, uusien kokemusten ole oltava mitään maailmaa mullistavia, helppo tapa lähestyä tätä on käydä itselleen ennalta tuntemattomassa kahvilassa, jutella jollekin uudelle ihmiselle tai käydä lenkillä paikassa, jossa ei ole ikinä aiemmin ollut. Mitäpä jos kokeilen kerran viikossa jotain itselleni uutta asiaa, ruokaa tai vaikka elokuvaa? Tärkeää on myös osata poistua omalta mukavuusalueeltaan mahdollisimman laajojen näkökulmien saavuttamiseksi.