Jazzia johtamiseen – anna osaajien loistaa

Patrick Furu

Ville Lehtola – Essee 3 kirjapistettä

Jazzia johtamiseen

Monet ilmeisesit lukivat kirjan koulutusohjelmaan aikaan, itse luin ihan vaan koska halusin sen lukea, ja ajatuksiahan se herättää aika paljonkin, tässä reflektiossa olenkin niitä tuonut esille. Suositus kirjan lukemiselle, kuten aina.

Yhteinen kieli

Esimerkiksi voisi olettaa että koska kaikki vaikka akatemialla puhuvat suomea, että puhuisimme kaikki samaa kieltä, mutta nyt puhun hieman eri asiasta. Kyse on tavasta millä kommunikoimme toisten kanssa, jokainen tulkitsee asioita omalla tavallaan, ja välillä tapahtuu väärinymmärryksiä täysin viattomassa vitsin heitossa. Näihin tulkinnallisiin asioihin vaikuttaa suuresti minkälaisella taustalla kukin on liikkeellä, mistä tulemme, mihin olemme tottuneet, jokainen on yksilö se on aina muistettava, lähes kaikessa.

Esimerkiksi Gravissa, tulemme hyvin juttuun kaikki kaikkien kanssa, mutta jokainen silti on erilainen, osalle saattaa viaton vitsi kolahtaa suorana v*ttuiluna itselleen, joku taas nauraa mukana vaikka heitto koskisi häntä itseään,  esimerkiksi itse saatan sarkastisesti sanoa jotain se saatetaan ottaa liiankin tosissaan, sitten selittelen ja joku pahoittaa mielensä. Toki myös toisinpäin, en aina erota vitsiä totisesta lauseesta ja sitten itsellä menee pää jumiin. Ajan saatossa olemme toki kehittyneet tulkitsemaan toistemme kummallisintakin kommunikointia hyvin, emme pärähdä enää puolustuskannalle jos joku heittää vitsiä jostain mokasta vaan osaamme ottaa sen huumorilla. Tämähän on vain ajansaatossa kehittyvä taito, mitä paremmin tunnet toisen sitä paremmin osaat oletusarvollisesti suhtautua toisen piikittelyyn ja muutenkin kommunikointiin.

Aktiivinen kuuntelu

Mikä ihmeen aktiivinen kuuntelu? Moni varmasti esim treeni tilanteessa kuulee kyllä mitä puhutaan, mutta kuinka moni oikeasti kuuntelee ja kuinka monen ajatus laukkaa jossain ihan muualla? Tästä pauhaan vapaa-ajallakin muille, ”kuunteletko oikeesti ollenkaan”, itsellä on vielä sellainen huono tapa varmistaa tätä asiaa kysymällä mitä juuri sanoin? Ärsyttävää, I know. Haluaisin ajatella itse olevani vähintään ok kuuntelemaan, sillä tiedän että se tuntuu pahalta jos kerrot tarinaa ja toinen tuijottaa tyhjyyteen, kuunteleminen tekee puhumisestakin paljon mielekkäämpää kun tietää toisen kuuntelevan.

Gravissa ehkä usein käykin tälläistä ilmiötä, ei välttämättä tehdä treeneissä esim mitään muuta samaan aikaan, mutta ei silti kuunnella, itsekin välillä vaivun omiin ajatuksiini tottakai, jokainen tekee sitä joskus.
Tässä kuitenkin ollaan mielestäni kehitytty, yhä enemmän jokainen on äänessä, ja jokaista kuunnellaan ja mielipiteellä on merkitystä, onneksi.

Tätä voitaisiin esimerkiksi myös todentaa vaikka Joryn toiminnassa, kysytään muilta mitä haluttaisiin ja sitten sitä ideaa lähdetään työstämään, sen sijaan että vain 4 henkilöä päättäisi kaikesta suljettujen ovien takana.

Toisten tukeminen

Tukeminen, tuen antaminen, tuen vastaanottaminen, jokaiselle ihmiselle elintärkeä keino selviytyä maailman menosta. Se että voidaan luottaa siihen että toinen tukee hommassa kuin hommassa on tiimiyrityksen kulmakivi. Se että minua tuetaan jos on vaikeaa, tai tarvitsen yleisesti tukea jonkun asian kanssa, ja minä itse tuen ja autan jos vaan mitenkään voin. Voisi kuvitella että tietyissä asioissa tässä tulisi arvoristiriitoja, ja kyllähän niitä tuleekin, mutta useimmiten ne puidaan vasta sen jälkeen kun on toista autettu selviämään asiasta. Se ei auta ketään jos menee jo valmiiksi vähän vihkoon ja kasataan siihen päälle vielä paskaa niskaan. Näin se menee myös Gravissa, tuetaan ensin toista, mietitään sitten omia mielipiteitä ja niiden mahdollisia ristiriitoja.

Itse voisin nostaa malliksi oman talouspäällikkökauden Gravissa, vuosi siinä. Ainakin pyrin sen aikana auttamaan jokaista talouteen liittyvissä asioissa sen minkä vain kykenin, tarjoamalla mahdollisuuksia kysyä aiheesta mikä on vaikeaa tai ymmäryksen ulkopuolella. Aina en tietenkään asiaa täydellisesti onnistunut hoitamaan ja siinä olisin ehdottomasti voinut petrata omaa tekemistä. Mutta silti ainakin palautteen perusteella autoin uusien asioiden oppimisessa taloudensaralla.

Vastuun kantaminen  

Vastuut ja vastuun kantajat. Totta puhutaan niin vastuunhan tulisi jakautua tasaisesti kun on kyse litteästä organisaatiosta, kuten akatemialla jokainen tiimi on. Se on vielä treeneissä havaittavissa, että vastuu treenien dialogin kulusta ei vieläkään jakaudu tasaisesti, meillä on muutamat jotka ottavat mielellään kantaa kaikenlaiseen tekemiseen, mutta sitten on meitä jotka eivät välttämättä avaa suutaan jos ei jotain kysytä. Mielestäni se on huono asia, ja itseänikin harmittaa kuulua jälkimmäiseen ryhmään joka on pääsääntöisesti hiljaa.

Mitä tulee muuhun tekemiseen tiimissämme niin vastuu jakautuu kyllä tasaisesti, jokaisen tulisi päästä aina samoihin tavoitteisiin, jotta voimme edetä tiiminä ja näin se onkin. Jokainen seisoo oman tekemisiensä takana eikä kukaan yksittäinen henkilö kanna vastuuta tiimin toiminnasta. Toki vastuun tasainen jakautuminen edellyttää kaikkia aiempia kohtia, yhteistä kieltä, aktiivista kuuntelua, toisten tukemista. Kun nämä asiat on kunnossa alkaa tiimi muistuttamaan enemmän ja enemmän Jazz yhtyettä, jokainen pelaa yhteen ja kantaa yhdessä vastuun asioista mitä tapahtuu. Jos joku mokaa muut tukevat häntä ja kukaan ei putoa kelkasta, Näin toimii hyvä tiimi.